Sosiaali- ja terveysministeriö järjesti 30.8. kuulemistilaisuuden, jossa työryhmä kuuli järjestöjen näkemyksiä apuvälinepalveluista ja apuvälineiden luovuttamista säätelevän apuvälineasetuksen muutostarpeista.
Taustana kuulemiselle on sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2021 asettama lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteiden kehittämis- ja koordinointiryhmä. Ryhmän yhtenä tehtävänä on selvittää apuvälineasetuksen mahdollisia muutostarpeita. Tehtävää varten koordinaatioryhmä on perustanut erillisen alatyöryhmän, joka järjesti tilaisuuden kuullakseen apuvälineiden käyttäjien näkökulmaa työnsä tueksi.
Apuvälinepalvelut saatava toimimaan yksilölliset tarpeet huomioivalla tavalla
SOSTE nosti tilaisuudessa esille useiden muiden järjestöjen tavoin, että apuvälinepalvelut eivät käytännössä useinkaan toimi lain ja apuvälineasetuksen hengen mukaisesti. Lakeihin kirjatut hyvät tavoitteet vesittyvät arjen kiireisiin, toiminnan rakenteisiin ja toimintakulttuurin puutteisiin. Ihmisten yksilöllisten tarpeiden huomioiminen tarkoittaa käytännössä esimerkiksi asianmukaista tarpeenarviointia ja ihmisen kokonaisvaltaisen tilanteen huomioimista.
SOSTE pitää tärkeänä, että apuvälineen käyttäjä tulee kuulluksi itseään koskevissa asioissa. Kun päätöksiä tehdään sisäisten ohjeiden perusteella ilman yksilöllistä harkintaa, se tarkoittaa apuvälineen hakijalle esimerkiksi alimittaista maksusitoumusta. Tämä taas tarkoittaa sitä, että apuväline, jonka ihminen kokee itselleen tarpeenmukaiseksi, on hankittavissa vain omin kustannuksin. Yksilöllisyyden ja kohtaamisen puute päätöksenteossa aiheuttaa ihmisille kokemuksen epäoikeudenmukaisuudesta ja arvostuksen puutteesta.
Toimintakulttuurin puutteet voivat tulla esiin myös esimerkiksi niin, ettei apuvälineen käyttäjä saa tietoa erilaisista apuvälinevaihtoehtoista, apuvälinettä ei ole mahdollisuus testata kunnolla etukäteen, opastus on riittämätöntä, välineen huollon järjestäminen on hankalaa tai välineen sopivuudesta hakijan käyttöön ei varmistuta riittävällä tavalla. Apuvälineen käyttäjä saattaa saada käyttöönsä ainoan varastosta löytyvän tai ensimmäisenä vapautuvan välineen.
Apuvälineiden myöntämisen järjestelmä on ihmisen kannalta monimutkainen
Apuvälineitä myöntävät eri tahot, useiden eri lakien ja asetusten nojalla. Tätä apuvälineviidakkoa tulisi yksinkertaistaa ja poistaa raja-aitoja, jotka johtavat siihen, että ihmisen elämää ja hänen tarpeitaan määritellään siiloihin lokeroituna.
Tarvitaan myös henkilöitä koordinoimaan, seuraamaan ja arvioimaan apuvälineprosesseja ja apuvälineiden käyttöä. Pahimmillaan ihmisestä tulee väliinputoaja, joka hukkuu hieman kankeaan ja monimutkaiseen järjestelmään ja jää vaille tarvitsemaansa apuvälinettä esimerkiksi apuvälineen hakemiseen tarvittavien voimavarojen tai sopivan maksajan puutteessa.