SOSTE ei kannata esitettyjä leikkauksia asumistuen tasoon. Hallituksen esityksessä ehdotetaan asumistuen korvausprosentin laskemista 80 prosentista 70 prosenttiin. Leikkaus laskisi kaikkien etuudensaajien tukea. Lisäksi hallitus esittää asumistuen perusomavastuun tuloharkinnan kiristämistä. Se vähentää tukea niillä etuuden saajilla, joilla on perusomavastuun ylittäviä tuloja, sekä tiputtaa osan nykyisistä tuen saajista kokonaan pois tuen piiristä.
SOSTE ei myöskään kannata asumistuen ansiotulovähennyksestä luopumista. Leikkaus kohdistuu erityisesti pienituloisiin osa-aikatöitä tekeviin, jotka pystyvät työskentelemään vain pieniä määriä tai joille ei ole tarjolla kuin lyhyitä työkeikkoja. Leikkausta perustellaan kokoaikatyön vastaanottamisen kannusteiden parantamisella. Kaikilla työ- ja toimintakyky ei kuitenkaan mahdollista kokoaikaista työskentelyä tai lisätöitä ei löydy. Suojaosan poisto heikentää tilannetta esimerkiksi vammaisilla ihmisillä ja niillä työkyvyttömillä työttömillä, jotka voivat tehdä toimintakykynsä rajoissa vain vähäisiä tuntimääriä tai joiden työkyky vaihtelee.
”Suojaosa kannustaa ottamaan pieniäkin työpätkiä vastaan, mikä voi tulevaisuudessa johtaa parempiin työmahdollisuuksiin. Suojaosat auttavat myös siinä, että ihmiset eivät niin usein päädy viimesijaisen toimeentulotuen byrokratialoukkuun”, muistuttaa SOSTEn erityisasiantuntija Anna Järvinen.
Asumistuen merkitys pienituloisten asumisen turvaamisessa on merkittävä
Jos ihmisen asuminen vaarantuu, on se riski myös muulle elämänhallinnalle. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi esimerkiksi ulosottojen ja häätöjen lisääntyminen tulee kalliiksi myös yhteiskunnalle. Perusturvan riittävyyden arvioinnissa on todettu jo nyt, että perusturvaetuudet yhdessä asumistuen kanssa eivät riitä kohtuulliseen minimikulutukseen.
Ehdotetut leikkaukset lisäävät ihmisten tarvetta turvautua pitkäaikaisesti viimesijaiseksi etuudeksi tarkoitettuun toimeentulotukeen. Se on kaikkein byrokraattisin etuus ja siihen liittyy suurimmat kannustinloukut. Tutkimus myös osoittaa, että perheiden siirtyminen toimeentulotuelle lisää esimerkiksi terveydenhuollon ja lastensuojelun kustannuksia.
Asumistuki on Helsingissä ja muissa suuremmissa kaupungeissa mahdollistanut sen, että pienipalkkaisilla työntekijöillä ja opiskelijoilla on ollut mahdollisuus asua siellä. Leikkauksilla voi olla vaikutuksia työn tarjontaan, kun pienipalkkaisissa ammateissa työskentelevät joutuvat muuttamaan halvemmille asuinalueille kauas työpaikoista.
Myös tutkijat ovat tuoneet esille huolta siitä, että lapset ja nuoret joutuvat maksumiehiksi, kun suomalaiset muuttavat entistä useammin työn perässä. Toistuvien muuttojen on osoitettu olevan yhteydessä lasten ja nuorten juurettomuuteen ja lukuisiin hyvinvoinnin ongelmiin.
”Jos asumistuen roolia halutaan pienentää, tarvitaan toimia muilla politiikkasektoreilla. Asumistuen tarpeeseen vaikuttavat työllisyyden ja palkkojen kehitys, perusturvan riittävyys ja asumisen hinta. Pitkällä aikavälillä voidaan saada merkittäviäkin säästöjä, jos asunto- ja työvoimapolitiikalla onnistutaan vähentämään asumistuen tarvetta”, pohtii Järvinen.