SOSTE esittää indeksijäädytyksistä luopumista. Indeksijäädytysten ja muiden sosiaaliturvaan kohdistuvien leikkausten kumuloituvat vaikutukset perusturvan varassa elävien ihmisten toimeentuloon ovat kohtuuttomia.
Indeksijäädytykset koskevat laajasti eri etuuksia, muun muassa vähimmäismääräisiä sairauspäivärahoja, kuntoutusrahaa, työttömän perusturvaa, yleistä asumistukea, eläkkeensaajan asumistukea sekä opintoetuuksia. Jäädytysten ulkopuolelle jäisi muun muassa eläkkeet, vammaisetuudet ja toimeentulotuen perusosa.
Lait olisivat voimassa vuoteen 2027, mutta niin, että jäädytysten enimmäisvaikutus etuuksien reaalitasoon voisi olla enintään 10,2 prosenttia. Indeksijäädytysten myötä esimerkiksi työttömän perusturvan reaaliarvo laskisi vuonna 2024 noin 45 euroa kuussa, vuoteen 2027 mennessä laskua olisi jo 91 euroa. Samansuuruinen olisi pudotus myös vähimmäismääräisissä sairaus-, vanhempainpäivärahoissa ja kuntoutusrahassa. Nämä ovat merkittäviä leikkauksia pienituloisten taloudessa. Moni etuuden saaja saa samaan aikaan useampaa etuutta, jolloin indeksijäädytysten kumuloituvat vaikutukset ovat vielä suurempia.
Perusturvan taso on jo aiemmin perusturvan riittävyyden arvioinnissa todettu matalaksi. Se ei riitä nytkään kohtuulliseksi katsottuun minimikulutukseen. Jatkossa ihmisten olisi pärjättävä vielä huomattavasti pienemmillä tuloilla.
”On kohtuutonta heikentää näin merkittävästi perusturvan tasoa. Tilanne, jossa toisilla menee yhä paremmin ja heikoimmassa asemassa olevilla yhä huonommin, ei rakenna yhteiskuntaan luottamusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta”, toteaa SOSTEn erityisasiantuntija Anna Järvinen.
Tavoitteiden vastaisesti köyhyys ja toimeentulotuen tarve lisääntyvät
Suomen tavoitteena on vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrää 100 000:lla vuoteen 2030 mennessä, määrästä kolmasosan on oltava lapsia. Esitetyt indeksijäädytykset ovat täysin vastakkaisia tälle tavoitteelle.
Indeksijäädytysten myötä toimeentulotuen tarve lisääntyy. Perustuslakivaliokunta on aiemmin pitänyt huolestuttavana, että ehdotettu lainsäädäntö ohjaa ihmisiä toimeentulotuen varaan. Myös parlamentaarisista jäsenistä koostuva sosiaaliturvakomitea piti viime kaudellaan pitkäaikaisen toimeentulotuen tarpeen vähentämistä yhtenä keskeisenä tavoitteena sosiaaliturvan uudistamisessa.
Toimeentulotuki on vahvasti tarveharkintainen etuus ja sen varaan joutuminen tarkoittaa ihmisille jatkuvaa asioimista etuusbyrokratian kanssa raportoiden tuloistaan ja menoistaan. Toimeentulotuelta on heikompien kannustimien vuoksi vaikeampi työllistyä, millä on negatiivinen vaikutus työvoiman tarjontaan pitkällä aikavälillä.
Esitetyt lapsilisän korotukset ovat kannatettavia, mutta eivät kompensoi pienituloisille perheille kumuloituvia muita leikkauksia
Lapsilisien korottaminen niissä perheissä, joihin kohdistuu suurin köyhyysriski, on kannatettavaa: pikkulapsiperheissä, yhden huoltajan perheissä ja monilapsisissa perheissä. Korotukset ovat kuitenkin pieniä ja eivät kompensoi esimerkiksi työttömyysturvan lapsikorotusten poistoa.
”Työttömyysturvan lapsikorotusten poisto tarkoittaa satasten leikkausta köyhälle lapsiperheelle, lapsilisien korotusten myötä he voivat saada kymppejä takaisin. Monille perheille ei lapsilisään tule mitään korotuksia.”, huomauttaa Järvinen.
Lapsilisiä ei myöskään ole sidottu indeksiin ja niiden reaaliarvo laskee jatkuvasti. Jatkossa ne tulisikin sitoa indeksiin.
Leikkausten kumuloituvat vaikutukset huomioitava ja luovuttava kohtuuttomista leikkauksista
”Hallitusohjelmassa linjattujen sosiaaliturvaan kohdistuvien erilaisten leikkausten ja indeksijäädytysten yhteisvaikutukset tulisi arvioida ja luopua samoille ihmisille kohdistuvista kohtuuttomista leikkauksista”, vaatii Järvinen.
SOSTEn laskelmien perusteella sosiaaliturvaan kohdistuvien leikkausten ja indeksijäädytysten kumuloituvat vaikutukset ihmisille ovat suuria ja tulevat lisäämään köyhyyttä. Laskelmat osoittavat, että ensi vuonna pienituloisten määrä tulee lisääntymään noin 40 000 henkilöllä, joista 12 700 on lapsia. Toimeentulotuen saajien määrä lisääntyy noin 47 000:lla.
”Etuuksien indeksijäädytysten sijaan julkista taloutta voitaisiin tasapainottaa verotuksen kautta esimerkiksi luopumalla ansiotuloverotuksen indeksitarkistuksesta.”