Hankintasäännöksiä uudistetaan EU:ssa. SOSTElle, sen jäsenille ja muille suomalaisille kansalaisjärjestöille on erittäin tärkeää, että tässä yhteydessä julkisoikeudellisen laitoksen käsitettä selvennetään. Direktiivien sanamuotoa sovelletaan nyt kategorisesti siten, että monet kansalaisjärjestöt ja säätiöt luokitellaan käytännössä automaattisesti julkisoikeudellisiksi laitoksiksi. Hankintoja tehdessään ne rinnastetaan täysin viranomaisiin, vaikka ne ovat täysin erillisiä ja valtiosta riippumattomia oikeushenkilöitä.
Hankintojen tekeminen viranomaisille säädettyjä menettelyjä noudattaen on kansalaisjärjestöille perusteeton ja kohtuuton hallinnollinen taakka, eikä niitä pitäisi velvoittaa siihen. Joka tapauksessa järjestöt ovat erittäin motivoituneita ja rajallisten resurssiensa vuoksi myös pakotettuja pyrkimään hankinnoissaan taloudellisimpiin sopimuksiin.
Direktiivien tarkoituksena on estää se, että viranomaiset käyttäisivät vaikutusvaltaansa perustamiinsa, rahoittamiinsa tai valvomiinsa ”julkisoikeudellisiin laitoksiin” siten, että ne suosivat kansallisia palveluntarjoajia tai toimivat muutoin muilla kuin taloudellisilla perusteilla.
Autonomiset kansalaisjärjestöt laativat omat peruskirjansa, päättävät hallintorakenteistaan, valitsevat hallituksensa, päättävät budjeteistaan ja jäsenmaksuistaan, suunnittelevat ja toteuttavat toimintaansa itsenäisesti ja keräävät tarvittavat varat joko julkisista ja/tai yksityisistä lähteistä. Ne ovat myös vastuussa omista veloistaan.
Pelkästään se, että itsenäiselle kansalaisjärjestölle myönnetään julkista rahoitusta, ei anna avustuksen myöntäjälle sellaista ratkaisevaa vaikutusvaltaa järjestön toimintaan, jota direktiivien ”julkisoikeudellisen laitoksen” määritelmässä tarkoitetaan. Tätä kantaa tukee esimerkiksi Euroopan unionin tuomioistuin asiassa C-526/11 Ärztekammer. Samanlaista toimijan autonomian huomioon ottavaa tulkintaa ei voida saavuttaa Suomessa, ellei asiaa selvennetä direktiivissä.
Tarkemman selityksen ja perustelun osalta viittaamme liitteeseen.
