Työllisyysasteen nostaminen on Suomessa pitkäaikainen politiikkatavoite julkisen talouden kestävyyden parantamiseksi. Tärkeä osa tavoitetta on vähentää työn ulkopuolelle jäämisen tuomaa yhteiskunnallista, terveydellistä, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta sekä eriarvoisuutta. Jo ennen koronaviruspandemiaa työllisyysasteen nostamisen arvioitiin vaativan merkittäviä toimia; yhä kestävä pandemia vain lisää työllisyysasteen nostoon tähtäävien toimien tarvetta.
Koronaviruspandemian vaikutukset työmarkkinoihin ja työllisyyteen vuonna 2020 olivat merkittäviä. Työttömien määrä nousi 20 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna ja yli vuoden työttömänä työnhakija olleiden määrä yli 33 prosenttia (lokakuu 2020). Laaja työttömyys eli työttömien työnhakijoiden ja palveluissa olleiden yhteismäärä oli lokakuun lopussa 431 300. Työmarkkinoiden ennustetaan alkavan elpyä hitaasti vuoden 2021 loppupuolella. Työmarkkinoiden elpymisen suhteen on kuitenkin vielä monta kysymysmerkkiä.
Pitkäaikaistyöttömyys oli hieman kasvussa jo ennen koronaviruspandemiaa. Työmarkkinoiden tulevasta elpymisestä huolimatta pitkäaikaistyöttömyyden ennustetaan kasvavan voimakkaasti tulevina vuosina. Pitkäaikaistyöttömiä ja pitkäaikaistyöttömyyteen rinnastettavissa tilanteissa olevia ihmisiä oli lokakuun lopussa yli 156 000. Kohderyhminä yli 55-vuotiaat, osatyökykyiset, vammaiset, maahanmuuttajataustaiset ja nuoret ovat muuta väestöä heikommassa työmarkkinatilanteessa. Haasteena on yhä kohtaanto-ongelma niin osaamisen kuin avointen työpaikkojen sijainnin suhteen. Alueellinen eriarvoistuminen on hälyttävää. Koronaviruspandemiasta elpyminen voi vain korostaa tätä ongelmaa työmarkkinoiden kohentuessa alueittain eri aikaisesti.
Väestöllisen ja taloudellisen huoltosuhteen kehitys Suomessa on huolestuttava. Investoinnit työllisyysasteen nostamiseksi muita heikommassa työmarkkina-asemassa olevien työllisyyttä parantamalla ja koko väestön työkykyä ja osaamista parantamalla ovat tärkeämpiä kuin koskaan aiemmin. Esimerkiksi työelämän ulkopuolella olevista osatyökykyisistä ja vammaisista 65 000 haluaisi työskennellä. Rakennetyöttömät mukaan lukien meillä on yli 200 000 henkilön työvoimareservi, jota ei tulisi hukata. Alityöllisyys ja jopa työvoiman ulkopuolelle jääminen on yleistä erityisesti matalasti koulutetuilla, joilla on myös useasti muita terveyteen ja työkykyyn liittyviä työllistymisen esteitä. Työttömien työnhakijoiden lisäksi Suomessa on noin 300 000 osatyökykyistä työelämässä, joiden työssä pysymisen tukeminen on ensiarvoisen tärkeää.
Työmarkkinoiden elpyessä tarvitaan sekä pitkän että lyhyen aikavälin keinoja työllistymisen edistämiseksi. Pitkän aikavälin työllisyyttä nostavista toimista keskeisiä ovat koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelut, joilla varmistetaan osaavan, tuottavan, terveen ja hyvinvoivan työvoiman tarjonta. Lyhyemmällä aikavälillä tärkeitä ovat työvoimapoliittiset toimet sekä joustava sosiaaliturva, joilla pyritään parantamaan sitä, että käytettävissä oleva työvoima myös saadaan käyttöön.