Budjettiriihi tarjosi kannusteita päästöjen vähentämiseksi, mutta paljasti suomalaisen ilmastopolitiikan heikkouden 


Etusivu / Uutiset / Budjettiriihi tarjosi kannusteita päästöjen vähentämiseksi, mutta paljasti suomalaisen ilmastopolitiikan heikkouden 

Budjettiriihessä hallitus kasvatti kannusteita ekologisiin ratkaisuihin ja samaan aikaan päätti tukea muun muassa infrastruktuurin kehittymistä, tutkimustoimintaa ja innovaatioiden syntymistä. SOSTE on tyytyväinen, että ratkaisu sisälsi monia kannusteita kotitalouksille ja yrityksille laskea hiilijalanjälkeään. Esimerkkinä hyvästä kehityksestä on lämmitystapamuutoksien tuen uudistus: tarjolla on joustavia mahdollisuuksia, ja myös pienituloiset huomioidaan edistämällä leasingratkaisua alkuinvestoinnin mahdollistamiseksi.

Ilmastotoimet painottuvat vahvasti kannusteisiin ja vapaaehtoisuuteen, mikä on lähtökohtaisesti pelkkää keppiä parempi linja ilmastopolitiikassa. Poisjätettyjä ohjauskeinoja, kuten polttoaineveron tarkastelua, ei ole kuitenkaan sisällytetty myöskään hallituksen niin sanottuun perälautaan. Lopputuloksena on siis epäselvää, mihin suuntaan ilmastotoimia kehitetään, jos nykyiset toimet eivät riitä. On myös epäselvää, onko hallitus ylipäänsä valmis tarvittaviin toimenpiteisiin, jos pelkät kannusteet eivät riitä ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Epävarmuutta lisää se, että päätösten kokonaisvaikutuksia on haastavaa arvioida etukäteen.

Kokonaisvaltainen visio vastakkainasettelun sijaan

Budjettiriihessä näkynyt vastakkainasettelu tiivistää myös suomalaisen ilmastopolitiikan suurimman ongelman. Kun suuri visio ja kokonaisvaltainen näkemys hiilineutraalista siirtymästä puuttuu, typistyy ilmastokeskustelu ja -politiikka yksittäisistä toimista kiistelyyn sekä pistemäisiin toimiin. Tämä paitsi lisää ilmastokeskustelun polarisaatiota, myös vaikeuttaa kokonaiskuvan hahmotusta ja sitä kautta esimerkiksi investointien ja kulutuksen suunnittelua pidemmällä aikavälillä.

Juurisyynä ongelmaan on se, että hiilineutraaliutta pyritään saavuttamaan yksityiskohtaisilla muutoksilla sen sijaan, että esimerkiksi verotuksia ja tukia tarkasteltaisiin kokonaisvaltaisesti. Haittaveroja ja rajoittavia ohjaustoimia vältellään, koska ne osuvat usein pahiten niihin, joilla ei ole mahdollisuutta muuttaa kulutustaan tai toimintatapojaan. Kuitenkin kytkemällä haittaverotus vahvemmin esimerkiksi työn verotukseen, sosiaaliturvaan sekä erilaisiin tukielementteihin voidaan tehokkaasti kompensoida kiristyvää kulutusverotusta niin, että toimien vaikutus ei kohdistu kohtuuttomasti pienituloisiin. Tällaisen kestävän kehityksen verouudistuksen mahdollisuuksista on puhunut esimerkiksi Sitra.

Kohti oikeudenmukaista siirtymää

Laajempi uudistus vaatii kuitenkin perusteellisen keskustelun sekä laajan yhteisymmärryksen. Nyt perustettava ilmastopolitiikkaa seuraava parlamentaarinen ryhmä tarjoaisikin foorumin keskustelulle oikeudenmukaisesta siirtymästä. Tärkeä osa siirtymää ovat muun muassa SOSTEn aiemmin esiin nostamat laajat investoinnit infrastruktuuriin, tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan, merkittävät tuet liikkumisen ja asumisen päästöjen vähentämiseksi sekä panostukset koulutukseen riittävän osaamisen varmistamiseksi ja työmarkkinoiden muutokseen varautumiseksi. Kun sosiaalinen oikeudenmukaisuus huomioidaan, voidaan myös päästöjä verottaa aiempaa tehokkaammin.

Budjettiriihi osoittaa, että nyt on ennen kaikkea tarvetta käydä laajempi keskustelu siitä, millaiset uudistukset mahdollistavat oikeudenmukaisen hiilineutraalin siirtymän tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Muutoin on vaarana, että ilmastokeskustelua käydään jatkossakin yksittäisten eturyhmien kautta ja edessä on lisää vastakkainasettelua ja ilmastotoimien tilkkutäkkejä.

Mitä hyvää?

Mitä huonoa tai epäselvää?

Mitä vielä pitäisi tehdä?