SOSTEn järjestöjohdon syysfoorumissa puhutti ajankohtainen sosiaali- ja terveyspolitiikka, viestintä ja johtajuus sekä järjestöjen rooli kansakunnan resilienssin vahvistajana. Perhe- ja peruspalveluministerin valtiosihteeri Eila Mäkipää pohjusti avauspuheenvuorollaan paneelikeskustelua, jossa pohdittiin ratkaisuja hoitoon pääsyn kriisiin ja henkilöstöpulaan.
Mäkipää painotti avaussanoissaan hyvinvointialueiden järjestämisvastuuta koko palveluketjusta ja siten myös hoitoon pääsyn sujuvuudesta. Valtiosihteeri myös muistutti työryhmästä, jonka tavoitteena on miettiä sekä pitkän aikavälin että lyhyen tähtäimen keinoja sote-henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaamiseksi. Työryhmän toimikausi jatkuu ensi vuoden keväälle.
Vähemmän normitusta, enemmän joustoa työn järjestelyihin
Paneelikeskustelussa hoitoon pääsyä ongelmia ratkoivat Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Janne Aaltonen, Tehyn 2. varapuheenjohtaja Pipsa Allén, Hyvinvointiala Hali ry:n johtaja Hanna-Maija Kause sekä Diakonissalaitoksen liiketoimintajohtaja Leila Rutanen.
Hoitojonojen keskeisiksi syiksi mainittiin kysynnän ja tarjonnan epäsuhta: väestö ikääntyy ja hoidon tarve kasvaa. Samaan aikaan henkilöstö eläköityy ja on pula tekijöistä. Henkilöstöpulaa ovat lisännyt viime vuosina toteutetut henkilöstömitoituksien nostot. Tehyn Allén huomautti myös alan aliresursoinnin johtaneen hoitajapulaan: alan vetovoima ei ole säilynyt, eikä palkka vastaa työn vaativuutta.
Mikä sitten lääkkeeksi? HALI ry:n Kause korosti muun muassa hoito- ja hoivatyön uudella tavalla tekemistä, tiedolla johtamista, teknologian hyödyntämistä ja normittamisesta pois pääsyä. Tällä Kause viittasi lakien ylitulkitsemiseen ja siihen, miten erilaista osaamista pitäisi voida joustavammin hyödyntää esimerkiksi hoivapalveluissa. Samaa mieltä oli Rutanen ja toi esille ajatuksen muun muassa oppisopimusopiskelijoiden lisäämisestä ja opiskelijoiden hyödyntämisestä sijaistyövoimana nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Allén korosti palkkaohjelmaa, joka auttaisi siihen, ettei menetä enää yhtään hoitajaa.
Hyvinvointialueet aloittavat, muuttuuko mikään?
Järjestämisvastuu sosiaali- ja terveyspalveluista siirtyy tammikuun alussa hyvinvointialueille. Jo nyt pelätään, että alueet ovat valmiiksi aliresursoituja ja osalle alueista tulee vaikeuksia järjestää yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut. Toisaalta taas hyvinvointialueet nähdään ”leveimpinä hartioina”, joiden varaan on hyvä rakentaa palvelut.
Lääkäriliiton Aaltonen muistutti, että valtiovallan olisi tärkeää sisällyttää muutoskustannukset hyvinvointialueiden budjetteihin, koska muutoin alueet ovat jatkuvasti aliresursoituja ja joutuvat säästämään.
Entä miten hyvinvointialueiden käynnistyminen tulee näkymään tavallisen ihmisen arjessa? ”Ei mitenkään, toivottavasti”, totesivat panelistit yhdestä suusta.
Järjestöt kansalaisten resilienssin vahvistajina
Resilienssi, mitä se on ja miten järjestöt sitä tukevat? Tätä ajankohtaista teemaa avasi SPR:n hallituksen puheenjohtaja Elli Aaltonen.
Resilienssi on ennen kaikkea kriisinkestävyyttä, muutosjoustavuutta ja paineensietokykyä. Näitä kaikkia ominaisuuksia tarvitaan erilaisista kriiseistä selviytymiseen. Kasvavia turvallisuusuhkia on tällä hetkellä useita, kuten ilmastokriisi, energiakriisi, terveydenhuollon kriisi ja esimerkiksi pandemiat. Isoksi haasteeksi Aaltonen mainitsi myös demokratiaan kohdistuvat uhat, jotka voivat tulevaisuudessa entisestään voimistua.
Aaltonen painotti, että järjestöt osaltaan lisäävät ihmisten kriisin kestävyyttä. Järjestöt ovat muuntautumiskykyisiä ja valmiita tuottamaan palveluita, valmiit tukemaan ja koordinoimaan vapaaehtoisia kriisin eri vaiheissa, auttamaan viranomaisia ja esimerkiksi keräämään resursseja. Mutta osaammeko riittävästi raportoida omaa rooliamme ja merkittävyyttämme ja viestiä kansalaisille, Aaltonen kysyi. Tässä siis järjestöille vielä pohdinnan paikka.