Perustuslain mukaan julkisen vallan velvoitteena on turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tämä edellyttää, että valtio ylläpitää sosiaaliturvajärjestelmää, joka takaa välttämättömän toimeentulon sekä perusturvan elämän eri vaiheissa ja riskitilanteissa.
Sosiaaliturvaan tehtävät rajut leikkaukset lisäävät eriarvoisuutta ja heikentävät samalla perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Leikkauksia on perusteltu sekä julkisen talouden säästöillä että työllisyysvaikutuksilla. Leikkausten vaikutuksia arvioitaessa ei ole kuitenkaan otettu huomioon musertavia vaikutuksia köyhien ihmisten arkeen, ja tästä aiheutuvia seurauksia koko yhteiskunnalle.
SOSTE yhdessä muiden kannanoton allekirjoittaneiden järjestöjen kanssa pitää merkittävänä epäkohtana sitä, että sosiaaliturvaan kohdistuvien leikkausten vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen ei arvioitu riittävästi lainsäädäntöprosessin aikana.
Köyhyyden lisääntymisellä on pitkäkestoisia kielteisiä seurauksia
Tutkimukset ovat osoittaneet, että esimerkiksi lapsuudessa koetulla köyhyydellä on mittavia haitallisia seurauksia. Lapsuuden perheen pitkäaikaiset toimeentulovaikeudet yhdistyvät suurempaan riskiin jäädä ilman toisen asteen tutkintoa, saada maksuhäiriömerkintä ja jäädä jo nuoruudessa työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle.
Suomen tavoitteena on vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrää 100 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Näistä henkilöistä kolmasosan tulisi olla lapsia. Nyt tehtävät leikkaukset johtavat juuri päinvastaiseen lopputulokseen.
Sosiaaliturvan leikkaukset tulevat lisäämään köyhyyttä ja työntämään ihmisiä viimesijaiselle toimeentulotuelle, jonka piiristä työllistyminen on erittäin vaikeaa. Köyhyydestä pois pääseminen on pitkä tie, kuten Suomessa on 1990-luvun laman seurauksista opittu.
Lue järjestöjen yhteinen kannanotto kokonaan Ihmisoikeusliiton sivuilta.