Sote-uudistus on edennyt toimeenpanovaiheeseen. Samaan aikaan on kuitenkin kiinnostavaa pohtia jo sitä, miltä näyttää sote-Suomessa viiden vuoden kuluttua vuonna 2026.
Silloin ensimmäisten hyvinvointialueiden aluevaltuustojen pioneerivaalikausi on takana ja päättynyt edellisen vuoden keväällä 2025. Toisissa aluevaaleissa valitut aluevaltuustot istuisivat ensimmäisen täyden nelivuotiskauden ja vaalikausi on nyt yhtäläinen kunnissa ja hyvinvointialueilla. Vastuu sote- ja pelastuspalvelujen järjestämisestä olisi ollut hyvinvointialueiden vastuulla jo 3,5 vuotta.
Erilaiset toimintatavat törmäävät, kun hyvinvointialueita rakennetaan
Keväällä 2027 olisivat edessä toiset eduskuntavaalit tilanteessa, jossa sotella ja pelastustoimella olisi oma väliportaan hallintonsa. Vaalikeskusteluissa valmistaudutaan taas arvioimaan sotea ja sen toimeenpanon tuloksia ja kustannusvaikutuksia. Etukäteen emme tiedä, kuinka paljon vuoden 2023 eduskuntavaalien tuottama hallitusohjelma on muuttanut sote-Suomen suuntaa. Onko meillä maakunnat tai olemmeko matkalla niihin? Miten soten monikanavarahoituksen purku eteni? Entä miten kävi maakuntaveron?
Ennen vuotta 2023 sote-palveluista vastanneet kunnat todettiin tehtävään pääosin liian heiveröisiksi, mutta onko valittu hyvinvointialuejako tunnustettu tarkoituksenmukaisimmaksi vaihtoehdoksi? Onko palvelujärjestelmä optimaalisesti viritetty vastaamaan ihmisten tarpeisiin? Ovatko perustason palvelut kunniassaan? Onko hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen eteen tehty riittävästi? Onko julkisen, yksityisen ja järjestöjen kunkin lisäarvo valjastettu parhaalla tavalla hyötykäyttöön?
Entä millainen identiteetti on hyvinvointialueella? Ollakseen erillinen, erottuva kokonaisuutensa hyvinvointialueella on oltava identiteetti. Sen pohjana on alueen ihmisten välinen vuorovaikutus, joka muokkaa hyvinvointialueen ominaisuudet. Hyvinvointialueiden synnyttämisessä on törmäytetty erilaisia organisaatiokulttuureja, jotka koostuvat muun muassa erilaisista arvoista ja toimintatavoista. Tämä on mielestäni sote-uudistuksen eniten aliarvioitu ulottuvuus.
Sote-uudistuksen toteutuksessa riittää valinnan paikkoja
”Vanha valta kertyy harvoille, ja saavutettua asemaa vartioidaan mustasukkaisesti. Uusi valta taas virtaa kuin joki – se on avointa, osallistavaa ja perustuu yhteistyöhön”, totesi Anu-Elina Lehti HS Visiossa (3.3.2021). Hyvinvointialueiden identiteetit muokkautuvat sitä joustavammiksi ja reagointikykyisemmiksi, mitä enemmän yhteistyötä ja uutta valtaa niiden rakentamisessa on alkuvuosina käytetty.
Kun katsotaan ajassa eteenpäin, sote-uudistuksen toteutuksessa riittää valinnan paikkoja, joiden kautta sote-Suomi lopulta muotoutuu. Sitä, miltä sote-Suomi näyttää viiden vuoden kuluttua, aletaan rakentaa nyt uudistuksen toimeenpanon käynnistyessä toden teolla. Monilla hyvinvointialueiden toimijoilla järjestöt mukaan lukien on halua olla mukana uudistamassa palveluita. Tämä into on syytä käyttää alueilla hyödyksi ottamalla kaikki halukkaat toimijat mahdollisimman hyvin mukaan uudistuksen toteutukseen.