Sain kutsun Säätytalolle alustamaan Suomen talouspolitiikan näkymistä, investoinneista sekä hyvinvointitaloudesta hallitusneuvottelujen ryhmään, jonka tehtävänä on linjata kestävän talouden valinnat tulevalle hallituskaudelle.
Kutsu oli sisällöltään erittäin kiinnostava, ja näistä teemoista olisi ollut mahdollista puhua muutaman luennonkin verran. Neuvottelujen tiukka aikaraami edellytti kuitenkin tiukkaa rajaamista ja terävää jäsentämistä. Tällä ”budjettirajoitteella” päätin keskittyä esityksessäni niihin finanssipolitiikkaan liittyviin tekijöihin, joita harvemmin talouskeskustelussa muistetaan tarkastella, sekä muutamiin hyvinvointitaloudellisiin kysymyksiin, jotka juuri nyt ovat myös kestävän talouden näkökulmasta keskeisiä.
Finanssipolitiikan rajoitteet Suomessa
Finanssipolitiikan rajoitteita on syytä tarkastella Suomessa talouden rakenteen, instituutioiden ja kansantalouden rahoituksen näkökulmista. On selvää, että Suomen taloutta pienenä avotaloutena heiluttavat kansainväliset suhdanteet nyt ja jatkossa. Siksi meidän tulee vaalia mahdollisuuttamme harjoittaa finanssipolitiikkaa myös tulevaisuudessa.
Nyt merkittävin institutionaalinen rakenne, joka vaikuttaa Suomessa harjoitettavaan finanssipolitiikkaan – tai laajemmin julkiseen investointipolitiikkaan – on jäsenyytemme Euroopan talous- ja rahaliitossa (EMU). Jäsenyydestä johtuen kansallinen finanssi- ja rahapolitiikan yhteispeli on menetetty, sillä Euroopan keskuspankki (EKP) tekee rahapoliittiset päätöksensä Suomen kansallisesta talouspolitiikasta riippumatta.
Toiseksi EMU-jäsenyys on vienyt myös meiltä oman valuutan, jonka kurssivaihtelut voisivat tasoittaa syntyviä epätasapainoja.
Kolmanneksi talous- ja rahaliiton säännöt asettavat myös Suomen finanssipolitiikan liikkumatilalle rajoitteita.
Neljänneksi halusin tuoda esityksessäni esiin asian, joka unohtuu usein talouspoliittisessa keskustelussa: eurovaltion finanssi- ja investointipolitiikan kannalta talouden ulkoinen velkaantuminen on erittäin tärkeä kysymys. Jos tarkastellaan erilaisia valtioiden tai kansantalouksien velkakriisejä viime vuosikymmeniltä, huomataan, että kaikissa niissä talouden kriisiytymistä on edeltänyt usean vuoden ajan lisääntynyt ulkoinen velkaantuminen sekä vaihtotaseen alijäämien kasvu. Siksi sekä julkisen että yksityisen sektorin velkakestävyyden arviointi ilman ulkoisen tasapainon arviointia on puutteellista, arvioidaanpa sitten lyhyellä, keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä.
Eurovaltion finanssi- ja investointipolitiikan kannalta talouden ulkoinen velkaantuminen on erittäin tärkeä kysymys.
Finanssipolitiikan näkymät
Millaiset sitten tulevan hallituskauden finanssipolitiikan näkymät näiden lähtökohtien pohjalta ovat?
Kansainvälisen talouden näkökulmasta on mahdollista, että seuraava taantuma saavuttaa myös Suomen tulevan hallituskauden aikana. Se, miten eurooppalainen suhdanne kehittyy tulevia kuukausina, ja miten se välittyy Suomen reaalitalouteen, riippuu paljon maailman keskuspankkien valinnoista ja Kiinan talouden kehityksestä.
Positiivista joka tapauksessa on se, että viime vuosina keskuspankit ovat olleet varsin nopeita reagoimaan vahvastikin taloustilanteen heikentyessä. Matalat korot sekä valtioiden velkakirjojen ostot ovat tehneet tilaa sekä yksityiselle että julkiselle taloudelle kasvaa. On todennäköistä, että myös tulevina vuosina tällaisiin toimenpiteisiin turvaudutaan ja kenties EKP pyrkii jatkossa luomaan tavalla tai toisella tilaa myös valtioiden finanssipolitiikan laajemmalle käytölle talouskasvun vahvistamisessa.
Hyvinvointitalouden keskeisiä kysymyksiä
Hyvinvointitalouden viestinä toin esityksessäni esiin sen näkökulman, että ihmisten hyvinvointi (toimintakyky, osallisuus) on keskeinen tekijä menestyvän talouden taustalla. Varsinkin tilanteessa, jossa talouden resurssit ovat tavallistakin niukemmat, panostukset ihmisten hyvinvointiin ovat erittäin tärkeitä. Niiden kautta voidaan vaikuttaa pidemmällä aikavälillä esimerkiksi työvoiman määrään, osaamiseen ja sen hyödyntämiseen sekä raskaiden korjaavien palveluiden tarpeeseen. Jälkimmäisiä vähentäen ja tilaa muulle tuotannolle tehden.
Kun panostukset hyvinvointiin vaikuttavat tällä tavalla talouden tuotantokykyyn ja inhimilliseen pääomaan, kuten toimintakykyyn ja osaamiseen, niitä voidaan perustellusti kutsua hyvinvointi-investoinneiksi. Kun nämä panostukset halutaan tehdä mahdollisimman tehokkaasti, on kustannusvaikuttavuuden arviointi tarpeellista. Tutkimus, seuranta ja johdonmukainen eri toimenpiteiden koordinointi ovat välineitä, joita tarvitaan tehokkuuden varmistamiseksi.
Hyvinvointitaloudellisista kysymyksistä halusin erityisesti alleviivata nuorempien ikäluokkien tilanteissa viime vuosina tapahtuneita osittain varsin huolestuttaviakin muutoksia. Esimerkiksi monelle työttömyydestä on tullut pitkäaikainen olotila: noususuhdanteesta huolimatta edelleen yli 40 000 alle 40-vuotiasta on saanut työmarkkinatukea yhtäjaksoisesti yli 300 päivää. Samanaikaisesti alle 40-vuotiaiden mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrä kasvaa tasaisesti – vuonna 2019 yli 27 000 henkilöä sai tästä syystä työkyvyttömyyseläkettä. Kun työikäisen väestön määrä on kääntynyt Suomessa laskuun, maallamme ei olisi varaa menettää yhtään ihmistä yhteiskunnan rakentamisprosessista terveyden ja hyvinvoinnin alenemisen vuoksi.
Yksi huolestuttavimmista tilastotiedoista nuorempien ikäluokkien hyvinvoinnin näkökulmasta on peräisin vuoden 2017 Kouluterveyskyselystä. Siinä viidennes vastaajista eli yläkoululaisista, lukiolaisista sekä ammattikoululaisista kertoi kokevansa terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi. Näin vastanneiden osuus oli lähtenyt kasvuun vuoden 2015 kyselystä. Kun seuraavan kyselyn tulokset valmistuvat, on tätä indikaattoria syytä palata tarkastelemaan.
Hallituskauden valinnat?
Jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisiin talouspolitiikan linjauksiin hallitusohjelmassa päädytään. Mikä on finanssipolitiikan linja, ja miten jo vaalikeskusteluissa usein mainittuja tulevaisuusinvestointeja lähdetään toteuttamaan? Entä ollaanko jo viimein valmiita hyväksymään hyvinvointi-investointien merkitys myös talouden resurssien vahvistamisessa? Toivon, että hallitus joka tapauksessa tarkastelisi kestävän talouden perustaa monipuolisesti ja jättäisi valinnoissaan tilaa myös nopeille reagoinneille, joihin nykyisissä yhteiskunnallisissa olosuhteissa varmasti tulevien vuosien aikana joudutaan.
Lisätiedot
Katso myös Säätytalolla 14.5.2019 pitämäni alustuksen esitys Talouspolitiikan näkymiä – Investoinnit ja hyvinvointitalous (pdf).