Skip to content

Investointiajattelun paluu?

26.4.2019 11.40

Hyvinvointitalous
Kohti hyvinvointitalouttaHyvinvointitalous

Kirjoitin vuonna 2014 julkaistuun Hyvinvointitalous-kirjaan artikkelin yhteiskuntapoliittisesta investointiajattelusta. Artikkelin keskeinen sanoma oli se, että suomalaisen hyvinvointivaltion rakentaminen toisen maailmansodan jälkeen perustui merkittävissä määrin ajatukseen investointien tärkeydestä. Toisin sanoen tuolloin ajateltiin yhteiskunnallinen edistyksen nojaavan monialaisiin ja monipuolisiin investointeihin – sekä yksityisiin että julkisiin.

Artikkelin toinen väite oli se, että 1980-luvun jälkeen investointiajattelu on hiipunut ja tilalle on vähitellen hivuttautunut lyhytnäköisempi ”taloudenpidon malli”, jossa pikavoitot, epälikvidien sijoitusten välttäminen ja julkisen talouden nopea tasapainottaminen pääomamarkkinoiden lepyttämiseksi ovat johtoajatuksia.

Tämän yhteiskuntapoliittisessa ajattelussa tapahtuneen käänteen myötä edellytykset yhteiskunnallista ja taloudellista vakautta tuottavien rakenteiden ylläpitämiselle sekä kehittämiselle investoinnein olivat näkemykseni mukaan heikentyneet. Artikkelini lopussa toivoinkin investointiajattelun paluuta. Tämän toiveen näkökulmasta tämän kevään eduskuntavaalit olivat kiinnostava tapahtuma.

Vaalikeskusteluissa ja vaaliohjelmissa investoinnit aiempaa paremmin esillä

Jos nimittäin tulkitsin vaalikeskusteluja oikein, investointiajattelu välittyi niistä voimakkaampana kuin vuosikymmeniin. Investointien tärkeydestä puhuttiin näissä vaaleissa monella yhteiskunnan alueella ja monenlaisista näkökulmista. Osittain tämä oli seurausta pettymyksestä edellisillä hallituskausilla tapahtuneisiin leikkauksiin, osittain halusta vastata aikamme suuriin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen sekä eriarvoisuuteen.

Vaaliohjelmissaan monet puolueet halusivat lisäpanostuksia esimerkiksi varhaiskasvatukseen ja koulutukseen. Vaikka keinoista ja investointikohteista ei välttämättä löytynyt yhteisymmärrystä, tahtotila oli selvä: ilman panostuksia lasten hyvinvointiin, koulutukseen ja osaamiseen tulemme auttamatta putoamaan kansakuntana parhaiten menestyvien joukosta. Yhä useampi puolueista ja eduskuntaan valituista poliitikoista näyttää uskovan tänään siihen, että pitkällä aikavälillä panostukset koulutukseen ovat sekä vakaan yhteiskunnan että taloudellisen kilpailukyvyn edellytys.

Koulutuksen lisäksi vaaliohjelmissa haluttiin panostaa myös laajemmin hyvinvointiin, kuten mielenterveyteen, lapsi- ja perhepalveluihin sekä perusterveydenhuoltoon. Kaikki nämä investointikohteet ovatkin keskeisiä paitsi ihmisten elämänkaaren yli ulottuvan toimintakyvyn ja osallisuuden myös työmarkkinoiden ja työllisyysasteen näkökulmasta. Kiinnostavaa on myös se, että osassa vaaliohjelmista eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentäminen nähtiin myös investointina, joka pidemmällä tähtäimellä välittyisi talouskasvuun ja yhteiskunnalliseen kestävyyteen.

Toisin kuin vuonna 2015, vaalikeskustelut eivät tällä kertaa pyörineet ainoastaan julkisen talouden tasapainottamisen ja julkisen velkaantumisen vähentämisen ympärillä. Tämä omalta osaltaan johti siihen, että lisääntyneet investointivaatimukset saivat keskusteluissa hyvin näkyvyyttä. Ehkä muuttunut suhtautuminen julkisen talouden tilaan kertoo myös siitä, että yhteiskuntapoliittisessa ajattelussa jokin on nyt toisin.

Muuttuuko yhteiskuntapolitiikka?

Seuraavat viikot ja kuukaudet ovat investointiajattelun paluun arvioimisen näkökulmasta erittäin mielenkiintoisia. Kun Suomeen muodostetaan järjestyksessään 75. hallitusta, on kiinnostavaa nähdä, miten investointiajattelu näkyy sen ohjelmassa ja sen harjoittamassa politiikassa laajemmin. Ainakin vaalit voittaneen SDP:n vaaliohjelmassa investoimisen tärkeys on vahvasti esillä.

Tästä on kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että yhteiskuntapolitiikassa aletaan ottaa havaittavia askeleita investointiajattelun viitoittamaan suuntaan. On kuitenkin mahdollista, että tällä kertaa hallitukseen lähtevät puolueet löytävät investoinneista yhteisen näkemyksen, jolloin esimerkiksi SOSTEn ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen jatkuvasti esillä pitäville hyvinvointi-investoinneille on aikaisempaa paremmat edellytykset. Suomessa elävien hyvinvoinnin ja hyvän elämän perustan näkökulmasta tätä voisi pitää pelkästään positiivisena lopputuloksena.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kohti hyvinvointitaloutta -blogi

Kaikki blogin artikkelit
Blogi
erityisasiantuntija

18.9.2020 16:52

SOSTEpodcast: Budjettiriihen merkittävimmät päätökset

Kansalaisyhteiskunta Velkaantuuko Suomi liikaa? Ovatko työllisyystoimet riittäviä? Miltä näyttää järjestörahoituksen tulevaisuus? SOSTE podcastissa keskustelussa hallituksen budjettiriihen merkittävimmät päätökset. Kirsi Marttisen johdolla keskustelemassa SOSTEn pääsihteeri Vertti Kiukas sekä erityisasiantuntija Aleksi Kalenius. Kuuntele podcast alta. Podcastin tekstivastine löytyy vastaavasti podcast-upotuksen alta. Tutustu myös muihin SOSTEn podcasteihin. Podcastin tekstivastine #SOSTEpodcast Kirsi Marttinen: SOSTE podcast keskustelee ajankohtaisista asioista ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta. […]

Blogi

21.8.2020 10:00

Talouspolitiikka koronan jälkeen: opettaako historia?

Hyvinvointitalous Suomen talouden tulevaisuus on edelleen melkoisen epävarmuuden verhoama. Koronapandemian eteneminen meillä ja maailmalla ei ole ohi, ja uusi tautiaalto voi katkaista talouden lupaavasti alkaneen toipumisen. Kun talouden kehitystä on nyt poikkeuksellisen vaikea ennustaa, voi olla hyödyllistä vilkuilla tulevaisuuteen historian peilistä. Niinpä arvioin tässä kirjoituksessa meneillään olevaa kriisiä taloushistorian näkökulmasta ja pohdin sen valossa talouspolitiikkamme haasteita. […]

Blogi

18.8.2020 10:00

Pandemia paljasti valtioiden erilaisuuden

Hyvinvointitalous COVID-19 on paljastanut isoja asioita länsimaisista yhteiskunnista. Valtiot voivat olla kriisitilanteessa paljon voimakkaampia ja päättäväisempiä toimijoita kuin meillä on ollut tapana ajatella. Jo vuosia on puhuttu siitä, miten valtiot ovat menettäneet kykyään päättää omista asioistaan, mutta yhtäkkiä maailma toimikin toisin. Valtiot kontrolloivat tiukasti rajat ylittävää henkilöliikennettä ja kielsivät massatapahtumat, monet rajoittivat ihmisten välisiä kohtaamisia ylipäänsä. […]