Järjestöt osoittivat voimansa koronakriisissä

Järjestöt osoittivat voimansa koronakriisissä

Etusivu / Blogi / Järjestöt osoittivat voimansa koronakriisissä

Tuoreesta Sosiaalibarometrista ilmenee, että sosiaali- ja terveysjohtajista puolet piti järjestöjä merkittävinä koronaepidemian seurausten lieventäjinä.

Järjestöjen merkitys kunnissa näkyi myös käytännön työssä. Barometriin vastanneista sosiaalityöntekijöistä 82 prosenttia ohjasi asiakkaitaan järjestöjen tuen ja toiminnan piiriin. Lisäksi 67 prosenttia kertoi asiakkaidensa hyödyntäneen järjestöjen ruoka-apua.

Eniten järjestöihin nojattiin välittömissä avuntarpeissa: ruoka- ja asiointiavussa. Lisäksi sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaat hyötyivät järjestöjen tarjoamasta neuvonnasta, keskustelutuesta ja ryhmätoiminnoista.

Kriisi kiritti toimintatapojen muutosta

Epidemiarajoitukset sulkivat myös järjestöjen kohtaamispaikkoja, ryhmätoimintoja ja muita kasvokkaisia tapaamisia. Lisäksi on hyvä hahmottaa, että monet vapaaehtoisista ovat itsekin riskiryhmää. Paikallisyhdistyksissä toimitaan yleisimmin pelkin vapaaehtoisvoimin, siellä toimintaa ei voitu juurikaan korvata digipalveluin.

Valtakunnallisissa järjestöissä osa toiminasta kiepautettiin ketterästi lähitoiminnasta etäyhteyksiin. Kasvanut avuntarve kanavoitui mittavasti myös järjestöjen valtakunnallisiin auttaviin puhelimiin.

Kuntien ja järjestöjen yhteistyö oli Sosiaalibarometrin vastaajien mukaan vilkkainta tiheimmin asutuilla alueilla, joilla epidemia vaivasi ankarimmin jo viime keväänä. Loppuvuonna sote-palveluissa yhteistyötä järjestöjen ja seurakuntien kanssa lisättiin erityisesti väestöltään pienemmillä, alle 20 000 asukkaan alueilla.

Järjestöjä kaivataan paikkaajiksi

Koronakriisin kielteisten hyvinvointivaikutusten lieventäminen on vaatinut venymistä järjestöjen ja julkisten palvelujen ohella myös seurakunnilta ja apua tarvitsevien ihmisten omaisilta ja lähiyhteisöiltä. Kunnissa tunnistetaan yhteisöjen ja kansalaisten tärkeys.

Sosiaalibarometrin mukaan lähes puolet sote-johtajista odottaa järjestöiltä apua myös epidemian seurauksista toipumiseen.

Tehtävälista on lavea. Yhteistä työsarkaa sote-johtajat näkevät rajoitustoimien eniten koettelemien ihmisten, kuten mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien tukemisessa ja ikääntyneiden yksinäisyyden lievittämisessä. Näistä elämäntilanteista järjestöillä on jäsenistönsä kautta vuosikymmenten kokemus.

Kunnissa toivottiin jatkoa nyt syntyneille uusille yhteistyömuodoille ja toisaalta yhdistysten paluuta koronaa edeltäviin monimuotoisiin ehkäiseviin toimintamuotoihin.

Miten yhdistykset kykenivät vastaamaan haasteisiin?

Sosiaalibarometrin tuloksista voi poimia perusteita, miksi järjestöt onnistuivat kuntien kumppaneina.

1. Asenteet ja alttius tarmokkaaseen toimintaan

Järjestöt tarjosivat itse apuaan, toisaalta kunnista otettiin aktiivisesti yhteyttä alueen muihin toimijoihin. Kunnissa arvostettiin järjestöjen ripeyttä synnyttää uutta toimintaa ja muokata henkilöstön työnkuvia. Osaa järjestöistä auttoi se, että järjestöjen avustuskeskus STEA suuntasi avustuksen nopeasti kriisistä selviytymistä edistävään työhön.

2. Paikallisten toimijoiden tuttuus

Tutut yhteistyökumppanit ja testatut toimintamuodot oli kunnissa helppo ottaa entistä laajempaan käyttöön. Uusien kumppaneiden kokoamisessa välttämättömiä olivat ajantasaiset yhteystiedot, koska jokaisessa kunnassa toimii suuri määrä järjestöjä.

3. Verkostojen rakentajat asiakastyössä

Kuntien sosiaalityöntekijät ohjasivat asiakkaitaan muun muassa järjestöjen kauppa- ja asiointiavun sekä muun tuen piiriin. Näin pystyvät toimimaan ne työntekijät, jotka tuntevat alueensa muita toimijoita. Heillä on myös kyky hahmottaa asiakkaan tarpeisiin sopivia julkisen ja epävirallisen tuen yhdistelmiä.

4. Koordinoitu yhteistyö

Ilman järjestelmällisyyttä järjestöjen yhteistyötarjoukset olisivat menneet hukkaan. Joissain kunnissa yhteistyö ja yhteydenotot oli keskitetty yhdelle viranhaltijalle. Järjestöjen ja muiden kumppaneiden kanssa pidettiin säännöllisiä etäpalavereja. Joissain kunnissa kuntien tukena toimivat kumppanit olivat mukana esimerkiksi yhteisessä tilannekuva- tai valmiusryhmässä.

5. + Bonus: Järjestöystävällinen kunta

Tutkimuksen tulosten perusteella näyttää mielestäni siltä, että yhteistoiminnan perustan on oltava kunnossa jo normaaliolosuhteissa. Järjestöjä auttavat tässä merkittävästi kuntien tarjoamat edulliset tai maksuttomat toimintatilat sekä pienin resurssein toimivien yhdistysten tukeminen toiminta-avustuksilla.

Vahvaa pohjaa paikalliselle ja alueelliselle yhteistoiminnalle rakentaa myös se, jos jo palvelustrategiat ja valmiussuunnitelmat rakennetaan yhteistyössä. Näin vakaiden aikojen yhteistoiminta kerryttää luottamusta. Samalla se vahvistaa organisoidun paikallisverkoston vastaanottamaan tulevia kriisejä ja hoitamaan niitä menestyksellisesti.

Anne Eronen tutkija, Toimivapaalla 31.5.2023 saakka