Terveys on ihmisen tärkeimpiä arvoja. Terveys on tärkeä paitsi ihmiselle itselleen, mutta myös yhteiskunta hyötyy siitä, että ihmiset ovat toimintakykyisiä ja kokevat itsensä mahdollisimman terveiksi.
Yhteiskunnassa on vallalla yksilöllisyyttä korostava trendi, mikä näkyy myös suhtautumisena terveyteen. Ikään kuin terveys olisi henkilökohtainen projekti, josta jokainen on itse vastuussa. Asiaa ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.Terveyden puuttuminen ja sen menettäminen näkyy yhteiskunnassa monin tavoin muun muassa sairauspoissaoloina, palvelutarpeiden lisääntymisenä ja työurien lyhentymisenä.
Hyvä terveys tulisi mahdollistaa kaikille, ei vain niille, kenellä siihen on varaa.
Useimmat merkittävät terveysongelmat kasautuvat heikommassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten vähän koulutettuihin ja pienituloisiin. Sosioekonomisten ryhmien väliset terveyserot ovat Suomessa jyrkemmät kuin monissa muissa länsimaissa. Vaikka terveyden tasa-arvon edistäminen on ollut kansallisen terveyspolitiikan päämäärä jo vuosikymmeniä, terveyserot ovat edelleen suuria. Siksi kansalaisten terveyden tulisi olla yhteiskunnan erityisessä suojeluksessa. Hyvä terveys tulisi mahdollistaa kaikille, ei vain niille, kenellä siihen on varaa.
Jos halutaan parantaa koko väestön terveyttä, huomion pitää kohdistua yhteiskunnan rakenteisiin. Valtion täytyy kantaa vastuuta ihmisten terveydestä muutenkin, kuin palvelujärjestelmän kautta. Terveys syntyy hyvin pitkälti terveyssektorin ulkopuolella. Siksi esimerkiksi ylipainoa on vähennettävä verotuksen keinoin, lainsäädännöllä, epäterveellisten tuotteiden markkinoinnin rajoituksilla ja vaikuttamalla ruokaympäristöön.
Koko väestön terveyttä ja turvallisuutta koskevat menestystarinat ovat vaatineet järjestelmällisiä ja eri hallinnonaloilla tapahtuvia samansuuntaisia toimia. Näin on toimittu muun muassa tupakkapolitiikassa ja liikenneturvallisuudessa. Tupakkapolitiikassa on totuttu ottamaan rohkeita askeleita väestön terveys edellä. Edistystä on tapahtunut siinä määrin, että tavoitteeksi on voitu asettaa Savuton Suomi vuoteen 2030 mennessä. Liikennekuolemien määrän kasvuun kiinnitti huomiota presidentti Kekkonen uudenvuodenpuheessaan 1973, kun tieliikenteessä oli kuollut yli tuhat ihmistä edellisenä vuonna. Puhe käynnisti erilaisten liikenneturvallisuutta lisäävien toimien kokonaisuuden. Sillä seurauksella, että liikenneturvallisuus on parantunut merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana, vaikka ajokilometrit ovat kasvaneet. Näistä kehityskaarista on hyvä ottaa oppia.
Päättäjillä on mahdollisuus ja velvollisuus tehdä terveyttä edistäviä päätöksiä. Terveys ei ole trendi, joka vaihtuu sesongin mukaan. Terveys on aina muodissa ja siksi kansanterveys ja sen edistämisen tulee olla kaiken päätöksenteon keskiössä hallitus- ja valtuustokausista ja kokoonpanoista riippumatta.