Lähtöruudun kuopiminen sotessa turhauttaa 

Anne Knaapi katsoo hymyillen kameraan ja nojaa päätään käteensä.

Etusivu / Blogi / Lähtöruudun kuopiminen sotessa turhauttaa 

Sote-ratkaisun lykkääntymistä tuskin kiittäisivät asiakkaat sen enempää kuin uudistuksen toimeenpanijatkaan. Olkoonkin, että ilkikurinen kansalaismieli tuppaa joskus ilakoimaan, jos herrojen haaveet lyttääntyvät. 

Resurssit eivät lykkäämisestä ainakaan lisäänny. Pikemminkin päinvastoin. Erityisen totta tämä on sote-järjestöjen näkökulmasta. Järjestöillä on halua ja kyvykkyyttä yhteistyöhön alueellisten sote-ekosysteemien rakentamisessa. Ja toisaalta rehellisyyden nimissä on sanottava, että valmiita ratkaisuja ei järjestöilläkään ole tarjottavana. Silti viriämässä on ymmärrys, että yhteisestä oppimisestahan tässä on kyse. 

Se, mikä soten junnaamisessa hävitään, voi olla uudenlaisen resurssiviisauden verson tallautuminen. Erityisesti vanhustenhuollon ongelmat nostivat pintaan faktan, joka on nieltävä jokaisella taholla: rahan rinnalla on mietittävä palvelujen laatua, vaikuttavuutta ja ennen kaikkea näihin liittyviä asiakkaiden kokemuksia. Juuri tässä sote-järjestöt jäsenineen voisivat antaa parhaan lisäarvon. Järjestöt voivat tuoda keskusteluun ja kehittämistyöhön asiakasnäkökulmaa; tuntoja palvelukokemuksista ja palvelujen asiakaskohtaisesta hyvinvointihyödystä. Tasapainottaa talous- ja  hyvinvointinäkökulmia.

Suurin haitta soten lykkääntymisestä olisi se, että epävarmuus jatkuu ja resursseja palaa epäolennaisuuksiin sekä turhaan ihmettelyyn. Liikkeellelähtökitkan voittaminen on välttämätöntä ja lähtöruutuun on turha urautua. 

Mutta taivas ei tipu niskaan vaikka sote ei tällä hallituskaudella valmistuisikaan – eikä se siitä myöskään aukene. Toiminnan uudistamisen tarve säilyy hallituskausista riippumatta. Tunnoista huolimatta uudistuksen toimeenpanoon eteen tehty työ ei ole turhaa.