Lapsiin ja nuoriin kohdistuvien palvelujen toimintatavat, sisällöt ja lainsäädäntö ovat keskeisessä roolissa vaikutettaessa ylisukupolvisen eriarvoisuuden kulkuun, suuntaan tai toiseen. Professori Juho Saaren eriarvoisuustyöryhmän raportissa esitetään hyviä rakenteellisia ja lainsäädännöllisiä ehdotuksia lasten ja nuorten eriarvoisuuden torjumiseksi.
Työryhmän ehdotuksissa ollaan asian ytimessä; palvelut tulee kohdistaa ongelmien juurisyihin ja tarvittava tuki luontevasti rinnalla kulkien, lasten ja nuorten tarpeet ja yksilöllinen elämäntilanne ymmärtäen. Lapsille, nuorille ja perheille tarjotaan kasvatuskumppanuutta arjen luontaisissa ympäristöissä. Esimerkiksi tuen tarpeessa oleville nuorille ehdotettu rinnalla kulkija peruskoulun yläluokilla, toisella asteella sekä tukihenkilö koulutuksesta pudonneilla 17–18 -vuotiaille on tärkeä ehdotus koulutukseen ja yhteiskuntaan kiinnittymiselle.
Sinänsä edellä mainitut eivät tuo sisällöllisesti sellaista uutta, mitä ei monilla tahoilla hyväksi tiedettäisi. Toteutus vain jää taloudellisista ja osittain myös lainsäädännöllisistä esteistä ja resurssien puutteesta johtuen, tahdosta huolimatta, usein puutteelliseksi. On tärkeää, että asia nousee nyt vahvasti esille pääministeri Sipilän asettaman työryhmän kautta. Lainsäätäjiin ja muihin päättäjiin kohdistetaan odotuksia.
Nyt tarvitaan vahvaa poikkihallinnollista lainsäädäntötyötä ja sitä myötä toimivia rakenteita ja resursseja, jotta työryhmän ehdotukset toteutuisivat. Jälleen kerran on nostettava esiin vaatimus siitä, että lainsäädännössä tulee lisätä lapsen edun huomiointia ja ehdotusten lapsivaikutusten ennakkoarvioinnin tulosten huomioon ottamista päätöksissä aidosti, niin lyhyen kuin ajan pitkän vaikutusten näkökulmasta.
Lasten ja nuorten palveluihin ja tukeen panostaminen on kannattava hyvinvointi-investointi
Syrjäytymiskehitys on ennustettavissa hyvin varhain, jopa ennen lapsen syntymää. Raportissa olisi kaivannut enemmän korostusta siitä, että ylisukupolvisen eriarvoisuuden ehkäisemiseksi on tärkeä kohdistaa investointeja vauvaperhe- ja lapsiperhetyöhön vaikuttavasti ja nykyistä enemmän. Kyseisiin palveluihin panostaminen on (Imatran malli) tehokasta syrjäytymisen ehkäisyä sekä lasten ja heidän perheidensä hyvinvoinnin että talouden näkökulmasta.
Raportissa ehdotetaan portaittaista siirtymistä koko ikäluokan kattavaan 5-vuotiaana alkavaan varhaiskasvatukseen, mikä on kannatettavaa. Kuten raportissakin todetaan, on suomalaisten lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen selvästi alhaisempaa 3-vuotiaasta eteenpäin verrattuna OECD- ja EU -maiden keskiarvoihin. Laadukas varhaiskasvatus on tutkitusti kannattava investointi vaikuttaen lasten myöhempään koulumenestykseen, koulupudokkuuden vähenemiseen ja työllistymiseen aikuisiässä.