Sosiaaliturvakomitean työn tueksi on asetettu selvitysryhmä, joka selvittää vaihtoehtoisia järjestämistapoja sosiaaliturvan uudistamiseksi. Selvityskohteena ovat sosiaalitili, yksi perusturvaetuus ja osallistumislisä sekä perustulo. Selvitysryhmän työ päättyy vuodenvaihteessa, jolloin se jättää raporttinsa.
SOSTE järjesti 22.9.2022 yhdessä selvitysryhmän jäsenten kanssa työpajan, jossa tutustuttiin työryhmän työn tämänhetkiseen tilanteeseen.
- Katso selvitysryhmän kokoonpano: STM 25.11.2021: Sosiaaliturvan vaihtoehtoiset järjestämistavat -työryhmän perustaminen (pdf)
Selvitysryhmän esittelemät mallit
- Sosiaalitilimallissa henkilö voisi säännöllisin väliajoin nostaa omalta ”tililtään” sosiaaliturvaa. Töissä ollessa tiliä kartutettaisiin. Esimerkiksi työttömyyden aikana sieltä voisi nostaa rahaa ja eläkkeelle siirtymisen yhteydessä tili purettaisiin , eli henkilö saisi sinne kertyneet varat itselleen. Enimmäisnostomäärä olisi kuukausittain nykyisen etuustason mukainen. Malli korvaisi nykyiset työttömyyden ja opiskelun aikaiset etuudet.
- Yhden perusturvaetuuden ja osallistumislisän mallissa nykyiset minimitason perusturvaetuudet yhdistettäisiin yhdeksi perusturvaetuudeksi. Tällaisessa perusturvaetuudessa olisi useita osia, joista useampaa voisi saada yhtä aikaa. Perusosa vastaisi työttömän perusturvan nykyistä tasoa. Osallistumisesta ja aktiivisuudesta palkittaisiin osallistumislisällä.
- Työryhmän esittämä perustulomalli olisi nykyisen perusturvan tasoinen osittainen perustulo. Se korvaisi perusturvaetuudet ja lisäksi kotihoidon tuen, opintorahan ja ansioturvan perusosan. Sen ulkopuolelle jäisi eläkkeet, toimeentulotuki, asumisen tuet, lapsilisät ja vammaistuet. Ansioturvaa ei muutettaisi.
- Tutustu tarkemmin malleihin: Tulevaisuuden sosiaaliturva ja sen vaihtoehtoiset järjestämistavat. Työpaja 22.9.2022
Sosiaaliturva selkeämmäksi ja ihmisten omaehtoisen aktiivisuuden mahdollistavaksi
Työpajassa keskusteltiin sosiaaliturvan tarkoituksesta, oikeudenmukaisuudesta ja yhteydestä palveluihin sekä siitä, miten eri mallit vastaavat näihin tavoitteisiin.
Työpajaan osallistuneet näkivät tärkeänä, että sosiaaliturvaa uudistettaisiin joustavammaksi, selkeämmäksi ja ennakoitavammaksi. Etuuksien alikäyttöä tulisi vähentää. Tärkeää olisi myös toivon lisääminen ja epävarmuuden vähentäminen.
Sosiaaliturvan tulisi kannustaa ihmisiä ja tukea heidän omaa toimijuuttaan. Sosiaaliturvaa uudistettaessa tulisi paremmin ymmärtää, mikä ihmisiä kannustaa. Jos keskitytään vain työllistymisveroasteiden miettimiseen ja sanktioitujen velvoitteiden muotoiluun, menetetään mahdollisuuksia tukea ihmisten omaehtoista aktiivisuutta. Pakolla ja sanktioilla saadaan joitain työllistymisvaikutuksia aikaan, mutta olisiko muilla keinoilla mahdollista saavuttaa parempia vaikutuksia?
Eri mallien paremmuuden puntarointia
Osallistujat näkivät, että kaikissa malleissa on heikkouksia, jotka tunnistamalla voidaan tehdä mallista parempi. Jos havaitaan negatiivisia vaikutuksia, tulisi miettiä mekanismeja taklata niitä.
Sosiaalitilimalli nähtiin malleista epäoikeudenmukaisimpana. Ihmisillä on erilainen kyky kasvattaa saldoa. Kertyneen saldon purkaminen eläkkeelle jäämisen yhteydessä nähtiin epäoikeudenmukaisena. Yhtenäisen työuran myötä saldoaan kerryttäneet saisivat eläkkeensä päälle ylimääräisen potin tilille kertyneistä varoista, kun taas rikkonaisen työuran omaavalla eläke jäisi pieneksi ja tililtäkään ei olisi mitään jaettavaa. Ryhmäläisten viesti oli selvä: tuloeroja lisääviä malleja ei haluta.
Osittaisessa perustulossa nähtiin plussia ja miinuksia. Positiivisena nähtiin, että holhoaminen poistuisi. Toimeentulo olisi aina turvattu eikä olisi pelkoa, että rahantulo lakkaa. Vapaus toteuttaa itseään haluamallaan tavalla lisää voimaantumista ja hyvinvointia. Toisaalta huolena nähtiin, että malli lisäisi syrjäytymisriskiä, kun palveluihin ohjautumista ei tapahdu. Kaikilla ei ole voimavaroja hakeutua palveluihin ja vaarana olisi, että heidät unohdettaisiin kotiin.
Yksi perusturvaetuus ja osallistumislisä saivat keskusteluissa kannatusta. Malli voisi selkeyttää etuusjärjestelmää. Osallisuuden lisääminen on tärkeää ja osallisuuslisän nähtiin voivan tukea tässä. Osallistuminen tulisi kuitenkin määritellä mahdollisimman laajasti. Keskeistä olisi myös, että palveluja olisi riittävästi tarjolla.
Kun palvelut ovat kunnossa, velvoittavuus vaihtuu osallistuvuuteen.
Se, että yksi perusturvaetuus koettiin järjestöjen parissa potentiaaliseksi lähtökohdaksi lähteä kehittämään sosiaaliturvaa, ei yllätä. SOSTEn aiemmin yhdessä jäseniensä kanssa hahmottelemat Joustavan perusturvan periaatteet voisivat monelta osin toteutua yhden perusturvaetuuden mallissa. Mallilla olisi muun muassa mahdollista selkeyttää järjestelmää ihmisten näkökulmasta ja vähentää katkoksia etuuden maksussa siirryttäessä esimerkiksi sairaasta työttömäksi sekä palkita ihmisiä heidän omasta aktiivisuudestaan.
Toki lopulta SOSTEn ja sote-järjestöjen toivomien periaatteiden toteutuminen riippuu mallin vielä tarkemmasta muotoilusta ja toimeenpanosta: esimerkiksi kuinka sujuvasti perusturvaetuuden ja ansiotulojen yhteensovitus toimii, ja kuinka hyvin erilaiset etuuden osat ja lisät turvaavat erityistä tukea tarvitsevien ryhmien, kuten vammaisten ihmisten ja pienituloisten lapsiperheiden riittävän toimeentulon.
Mistä tiedetään vuonna 2040, että sosiaaliturvauudistus on onnistunut?
Työpajaan osallistujat näkivät, että seuraavista tekijöistä voi päätellä uudistuksen onnistuneen:
- Sosiaaliturvan taso on riittävä.
- Sosiaaliturvajärjestelmässä ei ole väliinputoajia. Monien riskien samanaikaisuus ei ole ongelma, esimerkiksi työttömyys ja sairaus samaan aikaan.
- Syrjäytyneitä/syrjäytettyjä on vähemmän.
- Koettu taloudellinen pahoinvointi ja köyhyys on vähentynyt. Köyhiä lapsiperheitä on vähemmän, ylisukupolvinen köyhyys on vähentynyt.
- Yleinen hyvinvointi on parantunut. Mielenterveyspalvelujen ja muiden terveyspalvelujen tarve on vähentynyt.
- Nuorten tulevaisuususko on parantunut.
- Suomessa ei enää keskustella siitä, kannattaako työtä ottaa vastaan.
- Työelämän joustot ovat lisääntyneet. Tehdyt työtunnit ovat mahdollisimman korkealla. Työllisten määrä on lisääntynyt, työelämän ulkopuolella on vähemmän ihmisiä.
- Kansalaisaktiivisuus ja poliittinen aktiivisuus on lisääntynyt. Äänestysprosentti on noussut.
- Ihmisten luottamus yhteiskuntaan on kohonnut.
- Korkeakoulutuksessa on paremmin edustettuna kaikki marginaaliryhmät. Byrokratiasta on siirrytty ihmisten yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen.
- Toimeentulotuki on aidosti tilapäinen tuki.
- Lue lisää: Koonti selvitysryhmän työpajasta 22.9.2022