Mitä voimme oppia norjalaisilta?

Markus Söderlund on kirjoittanut Vieraskynä SOSTEblogin.

SOSTEn kansalaistoiminnan johtamisen verkosto vieraili syyskuun alussa Oslossa tapaamassa paikallisia sisarjärjestöjä ja muita kolmannen sektorin toimijoita. Samalla pääsimme oppimaan, miten sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuus on Norjassa järjestetty. Aivan aluksi on syytä suositella tämäntyyppisiä opintomatkoja, joissa voidaan hyvin konkreettisesti päästä tutustumaan eri alojen toimijoihin, joilla on paitsi samanlaisia intressejä myös samanlaisia haasteita ratkaistavanaan kuin meillä Suomessa. Lisäksi pohjoismainen perspektiivi on meille suomalaisille hyvin luonteva, koska yhteiskuntamme muistuttavat paljon toisiaan. Myös Norjan ja Suomen väkiluvut ovat lähellä toisiaan. Silti erojakin löytyy. Mitä siis voisimme oppia norjalaisilta kollegoiltamme?

Maahanmuuttajat löytäneet vapaaehtoistoiminnan

Vaikka myönteistä kehitystäkin tapahtuu, me suomalaiset järjestötoimijat olemme olleet jo kauan huolissamme vapaaehtoisuuden vetovoimasta. Sama huoli jaetaan myös Norjassa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Norjassa myös maahan muuttaneet tuntuvat löytäneen vapaaehtoistoiminnan, koska se on tapa integroitua ja oppia miten yhteiskunta toimii.

Järjestöt tekevät Norjassa töitä muun muassa paperittomien ja muiden vähemmistöjen parissa. Myös Norjassa vähemmistöt kohtaavat syrjintää, mutta rasismiin on reagoitu viime vuosien tapahtumien jälkeen aiempaa voimakkaammin.

Norjassa vaikuttaa olevan myös aivan erityistä kiinnostusta naisten aseman ja naisten terveyden edistämiseen.

Rahoitus vakaalla pohjalla

Rahoituksesta puhuttaessa Norja on jäämässä viimeiseksi maaksi Skandinaviassa, jossa yksinoikeudella toimivan peliyhtiön tuotoilla rahoitetaan yleishyödyllistä toimintaa. Suomi on parhaillaan luopumassa tästä kytköksestä. Suomesta poiketen Norjassa on käytössä yksityisten lahjoitusten verovähennykset ja järjestöjen alv-vähennykset, joilla tuetaan tehokkaasti järjestöjen resursointia. Kolmannen sektorin rahoituksesta jopa 44 % tulee yksityisiltä ihmisiltä, valtion rahoituksen ollessa 27 %. Sosiaali- ja terveysjärjestöille suunnattuja terveyteen ja tutkimukseen liittyviä avustuksia jaetaan suoraan avustuksia koordinoivan järjestön kautta toisin kuin Suomessa, jossa tätä tehtävää hoitaa valtionapuviranomainen.

Jo opintomatkan aluksi kerrottiin, että Norjassa hallitusten väristä ja kokoonpanosta riippumatta järjestöjen rahoitus on vakaalla pohjalla. Tämähän ei Suomessa ole enää minkäänlainen itsestäänselvyys.

Silmiinpistävää on myös urheilun ja liikunnan rahoitusosuus, joka on noin 60 %:n luokkaa valtion jakamista määrärahoista. Tunnemme hyvin norjalaisten menestyksen urheilun saralla. Voitaneen päätellä, että panostamalla liikuntaan ja urheiluun rahallisesti saadaan myös tuloksia, vaikkakin Norjakaan ei menesty aivan kaikissa lajeissa. Menestyksellä on siis hintalappunsa. Urheilun osalta 13–19-vuotiaiden harrastamiseen pyritään panostamaan voimakkaasti, ja harrastajista on myös kattava, valtakunnallinen rekisteri.

Think big -ajattelu järjestöissä pidemmällä

Sote-järjestelmää vertailtaessa kuulimme, että myös Norja kärsii hoitajapulasta. Hoitajamitoituksia ei ole.

Sote-alueita on Norjassa huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, mutta toisaalta kunnilla on edelleen sote-velvoitteita: perusterveydenhuollon palveluista vastaavat edelleen paikalliset tahot.

Huomionarvoisena eikä suinkaan vähäisenä asiana näkyi eräänlainen välittömyys, joita välittyi tekemisen tavasta. Jäi myös vaikutelma siitä, että yhteistyö eri toimijoiden välillä on mutkatonta, ja siiloutuminen on kenties vähäisempää kuin meillä Suomessa. ”Think big” -ajattelu järjestöissä on pidemmällä kuin meillä Suomessa. Tämän ajattelun voisi tiivistää niin, että pyritään ennaltaehkäisemään ja ratkaisemaan viheliäisiä ongelmia ja tehdään laajasti yhteistyötä – siis puhalletaan yhteiseen hiileen.

Sekä Suomi että Norja sijoittuvat maailman neljän vähiten korruptoituneen maan joukkoon. Saimme kuitenkin myös rehellisen katsauksen muun muassa Norjan yhteiskuntaelämän erikoisuuksista, henkilösuhteiden merkityksestä ja politiikan kohuista.

Relevantti työmatkailukohde

Norjasta on tullut meille suomalaisille yhä suositumpi matkailukohde. Se on kuitenkin myös relevantti työmatkailukohde. Oppikaamme norjalaisilta retkeilytaitojen ohella ajattelutapoja, kuten että toimimalla yhdessä kunnianhimoisesti päästään ratkaisemaan ongelmia paremmin ja vähennetään sosiaalisia ja terveydellisiä riskejä.

Puhe rahasta kääntyy helposti öljyrahastoon, jonka avulla yhteiskunnan menoja rahoitetaan kymmenillä miljardeilla. Ymmärrämme talouksiemme perustan erilaisuuden. Uudenlainen ajattelu ei kuitenkaan maksa mitään.

Kirjoittaja Markus Söderlund on SOSTEn hallituksen jäsen, SOSTEn kansalaistoiminnan johtamisen verkoston puheenjohtaja ja Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön toiminnanjohtaja.
markus.soderlund@vamlas.fi