Miten rakentaa Sosiaalibarometri 2019:n mukainen sote-keskus?


Etusivu / Blogi / Miten rakentaa Sosiaalibarometri 2019:n mukainen sote-keskus?

SOSTEn yksi arvokkaista palveluista on barometrien tuotanto. Ne antavat hyvää tilannekuvaa siitä, miten suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto toimii ja mikä on järjestökentän tilanne. Sosiaalibarometri 2019:n tulokset perustuvat 882 kyselyvastaukseen, jotka koottiin noin vuosi sitten sosiaali- ja terveysjohdolta, sosiaalityöntekijöiltä, TE-toimistojen johdolta sekä Kelan johdolta ja toimihenkilöiltä.

Kyselyn pohjalta tehdyt suositukset lähtevät eriarvoistumiskehityksen katkaisemisesta. Muut suositukset käsittelevät järjestelmän kehittämistä: monia palveluja ja etuuksia tarvitsevien tuen kokoamista järkeviksi kokonaisuuksiksi, asiakaslähtöisen neuvonnan ja palveluohjauksen varmistamista, toimeentulotukijärjestelmän kehittämistä ja järjestöjen osaamisen ja toiminnan tukemista ihmisten hyvinvoinnin ja työllisyyden tukemiseksi.

Suositukset osuvat hyvään saumaan. Taas kerran yritetään saada aikaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus. Keskeisessä osassa on tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksien hahmottaminen. Ratkaistavana vain on, että miten hienot periaatteet ja suositukset viedään käytäntöön.
Ennen Sosiaalibarometri 2019:n julkaisemista aloimme Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuspäällikkö Minna Kivipellon kanssa hahmottaa tulevaisuuden sote-keskusta asiakaslähtöisistä palvelupoluista käsin. Kun saimme käsikirjoitusluonnoksen Asiakaslähtöinen palvelupolkumalli tulevaisuuden sote-keskusten lähtökohdaksi (Niemelä & Kivipelto 2019) valmiiksi, havaitsimme sen vastaavan milteipä kaikkiin Sosiaalibarometrin suosituksiin.

Kehitimme sote-keskuksen kokonaishahmotelman

Sosiaalibarometrissä on oraalla asiakkuussegmentointi, kun suosituksista nousee yhtäältä erilaisia tarpeita ja erilaisia valmiuksia käyttää esimerkiksi digitaalisia palveluita ja toisaalta monia palveluita tarvitsevia asiakkaita. Hyödynsimme työssämme Hämeenmaan Sydänpiirin ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kehittämää nelikenttää (Mäkinen 2018), jota jatkokehitimme seuraavaan muotoon:

Nelikenttä

Tältä pohjalta kehitimme sote-keskuksen kokonaishahmotelman. Emme erittele siinä kaikkia sinänsä välttämättömiä palveluita ja niiden kombinaatioita vaan hahmotamme asiakaslähtöisistä palvelupoluista käsin ensinnäkin tarvittavat palvelut ja toiseksi sen, miten asiakas etenee palvelupolulla:

Sote-keskus kokonaishahmotelma

Mallinnustamme on eritelty tarkemmin työpaperissa. Malli on geneerinen, ja sen tarkoitus on muuttaa painopiste asiakaslähtöisyyteen. Kuten edellä totesin, se monelta osin vastaa Sosiaalibarometrin suosituksiin. Nostan esille seuraavassa vain niitä teemoja, joissa ajattelemme joitakin suositusten kohtia joko hieman toisin tai vielä pidemmälle vietyinä.

Sosiaalipalveluissa tarvitaan sisäisen lisäksi ulkoista integraatiota

Suosituksissa katsotaan Kelan ja kuntien sosiaalityön välille tarvittavan nopea, kaksisuuntainen yhteydenpitokanava. Tällaisia Kelan kehittämiä, tietosuojavarmennettuja ja aina asiakkaan luvan perusteella käytettäviä Skype-yhteyksiä on jo käytössä. Kun suosituksissa edellytetään myös sitä, että ”monia palveluja tarvitsevien asiakkaiden hoitoketjut toimivat sujuvasti” ja ”tulee ottaa käyttöön asiakkaan sektorikohtaisten suunnitelmien sijaan yksi yhteinen palvelusuunnitelma”, niin yhdistimme sekä Kelan että muiden viranomaisten ja hallintokuntien yhteistyön yhteistyöpalveluiksi (kohta 5). Niiden välillä toimivat verkkopohjainen, joskus tarvittaessa kasvokkainen, monikeskinen yhteydenpitokanava ja yhteinen palvelusuunnitelma sekä palveluketjun toimivuuden varmistus.

Barometrin suosituksissa on hienosti otettu esille neuvonta ja palveluohjaus niin matalan kynnyksen paikoissa (vrt. kuviomme kohta 1) kuin vaikkapa viranomaisten tehtävissä ohjata asiakasta järjestöjen palveluihin (kohdat 3 ja 4). Kriisiyttäisimme vain semantiikkaa. Neuvontaa ja palveluohjausta ei saa ymmärtää niin, että se johtaisi nykytilan jatkumiseen. Tällä hetkellä heitä, jotka ovat nyt elämäntilanteessaan huonossa hapessa ja vähin voimavaroin, vain neuvotaan edestakaisin palvelujärjestelmässä.
Sosiaalibarometrissä tämä todetaan: Palvelujärjestelmä on monimutkainen varsinkin useita palveluja ja etuuksia tarvitseville. Barometrissä todetaan niin ikään, että kokonaisuutta eivät hahmota riittävästi edes eri hallinnonaloilla työskentelevät ammattilaiset. Ei kai vastaus voi olla se, että palkkaamme erillisen oraakkelien joukon paikkaamaan tätä puutetta?

Järjestelmästä rakennettava kopin ottava ja kiinnipitävä

Me asettaisimme keskeisen painopisteen vastaanottopalveluihin, joihin olemme lisänneet määreen ”kopin ottava” (kohta 3). Koko uudistus epäonnistuu, jos luomme järjestelmän, jossa kansalainen tarvitsee jatkuvaa ohjausta ja neuvontaa. Itse järjestelmän on oltava kopin ottava ja kiinnipitävä. Järjestelmä tarkoittaa niin organisaatioita, ihmisiä kuin tietojärjestelmiäkin.

Itse asiassa tästä löytyy analogia terveyspalveluihin, joissa pyritään vahvistamaan nimenomaan peruspalveluita. Mallimme saattaisi vastata barometrin suositusten toteamukseen, jonka mukaan ”[v]aikuttavia ja kustannustehokkaita palveluja saadaan aikaan varmistamalla paljon palveluja ja etuuksia tarvitseville ihmisille oikea-aikainen ja saumaton tuki pitkäjänteisesti ja henkilökohtaisesti”.

Sosiaalibarometrin suosituksissa on oivallinen luku järjestöjen toiminnan ja palveluiden huomioimisesta. Luvussa on otettu huomioon kattavasti eri toiminta- ja palvelumuodot aina työllisyyspalveluita myöten. Kun meillä oli mallinnustamme tehdessämme käytössä kaikki keskeiset eri sote-tahojen linjaukset (ks. Niemelä 2019) ja THL:n hallinnoiman ja Minna Kivipellon johtaman Osallistavan sosiaaliturvan kokeilun empiria, yritimme hahmottaa jalojen periaatteiden ja suositusten käytännöllistä toteutusta.

Järjestöillä selkeä paikka, ei vain maininta suosituksissa!

Kaikissa linjauksissa ja suosituksissa pyritään ottamaan huomioon järjestöt. Mallinsimme toiminnan niin, että tulevaisuuden sote-keskuksessa yhteisöpalvelut (kohta 6) ovat oleellinen osa järjestelmää. Mitä tämä merkitsee? Se merkitsee esimerkiksi sitä, että toiminnalla on vastuuhenkilö-kehittäjä ja että tällekin osa-alueelle on olemassa strategiset linjaukset – periaatteet verkostomaiselle, ekosysteemeihin pohjautuvalle toiminnalle – ja kunnossa oleva resursointi.

Järjestöillä on keskeinen paikka myös kohdassa 7. Yhdistetty integraatio- ja inkluusiopolku eli mallissamme niin kutsuttu verkostopolku tarkoittaa sitä, että viranomaistahojen ja esimerkiksi kolmannen sektorin palveluista kootaan asiakkaalle kokonaisuus, joka tukee niin moninaisista ongelmista selviytymistä ja arjen sujumista. Hyvänä esimerkkinä voi pitää Sosiaalibarometri 2019:n erästä suositusta, jonka mukaan työllistämistoimissa kehitettäisiin poikkihallinnollista ja verkostomaista työotetta, jotta järjestöjen tietotaitoa hyödynnettäisiin. Barometrissä viitataan järjestöjen asiantuntemukseen muiden muassa osatyökykyisten työllistämisessä.

Uudenlaista dynamiikkaa

Kun edellisellä hallituskaudella arvioitiin silloin kaavaillun uudistuksen toteuttamisessa tarvittavia osaamistarpeita, selvityshenkilöinä (Niemelä, Saksi & Virtanen 2016) korostimme sitä, että uudistus ei ole vain palveluiden ja viranomaistoimintojen kokoamista vaan uudenlaisen dynamiikan luomista.

Nyt uudessakin vaiheessa strategisina kärkinä tulisi olla:

Tämä edellyttää yhteistä ymmärrystä palvelu- ja innovaatioekosysteemeistä, palveluintegraation tarpeellisuudesta, hybridiorganisaatioiden toiminnasta, erilaisista palvelujen käyttäjän rooleista sekä palveluekosysteemin toiminnan kannalta keskeisistä verkostoista ja niiden johtamisesta.

Jos tämä mallinnus menee eteenpäin, se asettaa myös järjestöjen toiminnalle ja varsinkin yhteistoiminnalle kehityshaasteita – ja paljon mahdollisuuksia! Mutta niistä enemmän seuraavassa blogissani.

> Tästä pääset Niemelän seuraavaan blogiin: Tulevaisuuden sote-keskuksiin saatava mukaan brändätyt järjestöpalvelut

Rintakuva Jorma Niemellästä

 

 

Jorma Niemelä
YTT, dosentti
jorma.niemela(at)doktriini.fi