Skip to content

Onneksi oli joku! 

12.3.2019 16.42

Kansalaisyhteiskunta
Elinvoimaiset järjestötKansalaisyhteiskunta
viestintäpäällikkö

Keväällä 1998 olin kolmetoistavuotias. Kotimatkalla harrastuksestani kuvataidekerhosta vastaani tuli ambulanssi. Lisäksi pihassamme oli poliisiauto. Kotona eteisessä lojuivat äitini kauppakassit purkamattomina. Isoveljeni oli kuollut. Sinä keväänä kasvoin nopeammin kuin muut ikäiseni ja opin paljon uutta. 

Opin vastaanottamaan aikuisten hyvää tarkoittavia, mutta ajattelemattomia surunvalitteluja, jotka ryöpsähtivät liikutukseksi, jopa itkuksi. Opin suojaamaan tunteeni uteliailta katseilta sekä ottamaan kasvoilleni sopivan vakavan ja surullisen ilmeen, joka ei kuitenkaan olisi liian kiusallinen vastaanottajalle. Opin lohduttamaan ihmisiä, joille jouduin kertomaan, mitä on tapahtunut. Opettelin käsittelemään vaikeita aiheita, kuten mielenterveyttä ja itsemurhia, jotta voisin kohdata aiheet arjessani menemättä lukkoon. 

90-luvun lopulla ei puhuttu mielenterveydenhäiriöistä yhtä sallivaan sävyyn kuin tänä päivänä. Julkisuudessa nuorisokulttuurin yhteydessä puhuttivat huumeet ja nyt kummalliselta kuulostava saatanan palvonta. Internet ei ollut joka kodissa ja puhelimessa. En ollut kuullutkaan sellaisista järjestöistä kuin Finfami tai Mielenterveysseura.

Onneksi on sote-järjestöt! 

Keminmaassa, missä kasvoin oli kuitenkin Suomen Punaisen Ristin toimintaa. Jätin kuvataide- ja teatteriharrastukset ja uppouduin parantamaan maailmaa. Opettelin ensiapua ja kurssittauduin nuorisoryhmien ohjaajaksi. Lopulta vedin ystäväni Essin kanssa sekä varhaisnuorisoryhmää että ikäisteni toimintaa. SPR tarjosi mielekästä tekemistä, merkityksen tunteen ja turvallisen tilan sekä seuran, jossa harrastaa.  

SOTE-järjestöt tekevät äärettömän arvokasta työtä kohdatessaan ihmisen tämän ollessa hauraimmillaan ja suurien mullistusten edessä. Niiden toiminta koskettaa lähes kaikkia suomalaisiamonia heidän huomaamattaan. Järjestöt voivat tarjota konkreettista apua kriisin äärellä tai pitkäaikaisempaa hoivaa. Järjestöt tarjoavat myös tietoa, harrastusmahdollisuuksia sekä vertaistukea ja ne edistävät sairauksien tutkimusta.  Päätöksenteossa sote-järjestöt antavat äänen niille, joita ei muuten kuultaisi ja, joilla ei ole voimaa tai halua tulla yksin tarpeineen esiin. On tärkeää, että sote-järjestöjen arvokkaan toiminnan merkitys huomataan –vain niin apua tarvitsevat sitä myös löytävät ja toiminta löytää tukijansa sekä tekijänsä. 

Onneksi on joku -kampanjassa haluamme tuoda esiin sote-järjestöjen työtä tarinoiden kautta. Julkaisemamme tarinat osoittavat, minkälaisissa tilanteissa sote-järjestöt ihmiset kohtaavat ja minkälaiset upeat ihmiset toiminnan takana ovat. Kutsumme kaikki ilmiantamaan oman jokunsa. Kuka on ollut sinulle merkittävä henkilö jossain elämänvaiheessa tai -tilanteessa? Tarinoita voi kertoa somekanavissa tunnisteella #onneksionjoku tai #turattdetfinnsnån.

Onneksi on ystävät! 

90-luvun loppu on muistoissani lopulta enemmän iloinen kuin surullinen. Suuren surun lisäksi mieleni täyttivät tavanomaiset teinin ilot, menot ja kasvukivut: koulu, harrastukset, idolit ja ihastukset. Titanic oli juuri itkettänyt koko sukupolveani elokuvateattereissa. Radiossa soi Celine Dion, Ultra Bra ja Natalie Imbruglia. 

Onneksi olivat Essi, Tiina, Kati, Minna, Miia, Annika, Mira ja NitaYstävät jakoivat kanssani ihan tavallisen teini-iän kamaluuden: trumpettihousuvaiheen, koulun käytävillä notkumisen, lappuviestit luokassa ja Musiikki TV:stä uusien videoiden bongailun. Saimme yhtä aikaa ensimmäiset Nokian kännykät ja lähettelimme markan tekstiviestejä toisillemme, paitsi jos saldoraja tuli vastaan.  

Vasta aikuisena vasta ymmärsin, kuinka vaikeita asioita hekin kanssani käsittelivät ja pysyivät silti rinnallani. Onneksi pysyivät. 


Voit osallistua Onneksi on joku -kampanjaan 14.3. alkaen jakamalla tarinasi sosiaalisen median kanavissa tunnisteella #onneksionjoku tai #turattdetfinnsnån.

Kommentit

  1. APS sanoo:

    Luckily! you had people who stayed with you but this world needs to get so much better for other people who need someone to provide support in anyway and who themselves don’t realize they need help or won’t ask for. We as Humans have destroyed world for each other

  2. Anita Hahl-Weckström sanoo:

    Tarina on koskettava ja kerrottu ammattitaidolla! Jäin pohtimaan sitä, että liittynee eduskuntavaaleihin – ainakin ajalliseti. Olisin toivonut, että tästä olisi viestitetty ennakkoon yhteistyökumppaneille (Järjestö 2.0 Etelä-Savo). Ja mitä odotuksia on puolin ja toisin.

  3. Milla Halme sanoo:

    Hei Anita, tarina on tosi ja liittyy Onneksi on joku -kampanjaamme, minkä kautta haluamme tuoda esiin sote-järjestöjen tärkeää työtä. Kutsumme kaikkia kertomaan heille tärkeistä kohtaamisista, ja niistä jokuista, jotka ovat olleet tukena kiperässä paikassa. Vaaleissa puhutaan yleensä rakenteista, mutta me haluamme puhua ihmisistä. Jaetuilla tarinoilla ei ole tarkoitus tehdä vaalivaikuttamista eikä tämä siksi ole eduskuntavaalikampanja – vaikka toki toivomme, että seuraavakin eduskunta haluaa tukea vapaata kansalaisyhteiskuntaa. Jäsenien ja sidosryhmien toimijoiden toivomme toki osallistuvan mukaan.

    Vaikuttamistyötähän me SOSTEssa teemme koko ajan ja eduskuntavaalitavoitteemme on valmisteltu jo viime vuoden puolella. Toki niitä on poliitisen tilanteen eläessä päivitetty. Olethan jo tutustunut tavoitteisiimme?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Elinvoimaiset järjestöt -blogi

Kaikki blogin artikkelit
Blogi

23.5.2019 08:30

Vad är Forums roll i att stödja civilsamhället?

I början av 1990-talet pågick en utredning av den svenska socialtjänsten. Eftersom utredningen inte tog alls tog upp frågor av vad det svenska civilsamhället gjorde när det gäller sociala frågor, så valde ett antal organisationer att bilda en svensk intresseorganisation för socialt arbete som grundades på civilsamhällets organisationer. Det blev Forum – idéburna organisationer med […]

Blogi
erityisasiantuntija

25.1.2019 19:32

Rahapelikoneet pois kaupoista? Visainen kysymys vaatii tätä laajempaa keskustelua

”Meni kansanterveydelle,” sanoo suomalainen, kun lottokuponki, raaputusarpa tai pelikoneeseen laitettu euro ei tuo voittoa. Jos pelaamiseen on mennyt koko varallisuus, ehkä jo talo ja puolisonkin, on kansanterveydelle mennyt potti kuitenkin kohtuuton yksittäisen pelaajan näkökulmasta. Ajatus yhteisestä hyvästä tuntuu falskilta, jos se tapahtuu peliongelmaisen kustannuksella. Pitäisikö peliautomaatit poistaa kauppojen eteisistä? Mitä lisääntyvälle nettipelaamiselle pitäisi tehdä? Miksi […]

Blogi

14.1.2019 14:49

Strategista jossittelua Järjestöbarometrin tuloksista

Myönnän, olen tykästynyt strategia-sanaan. Se tärisee mukavasti kielen ja hampaiden välissä ja saa minussa aikaan itsevarman ja ylvään tunteen – varsinkin yleisön edessä lausuttuna. Olemme tekemisissä suurten asioiden kanssa! Tiedän kyllä oikein hyvin sen, että useille järjestö- ja yhdistysaktiiveille tuo sana aiheuttaa pahanlaatuista närästystä tai ainakin ikävästi kutiavaa ihottumaa. Voin toki vaihtaa tuon sanan johonkin […]