Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa sosiaalinen hyvinvointi nähdään yhteiskuntapolitiikan keskeisenä tavoitteena. Tämän perusteella voisi olettaa, että sosiaalialan asiantuntijoiden ja tutkijoiden viesti alkaa vihdoin mennä perille: Hyvinvointi ei ole vain terveyttä. Se on myös osallisuutta, itsekunnioitusta ja toimintamahdollisuuksia. Se on elämänhallintaa, arvokasta elämää ja luottamusta tulevaan.
Ihmisten hyvinvoinnin tukeminen on sosiaalihuollon keskeinen tehtävä. Siksi palvelujärjestelmää pitää uudistaa niin, että se mahdollistaa sosiaalialan työn optimaalisen toteuttamisen.
Sosiaalihuollon asiantuntijoiden pitää sanoa ääneen myös se, mitä ei välttämättä haluttaisi kuulla. Tästä näkökulmasta hyvinvoinnin, julkisten palvelujen ja palvelujärjestelmän tilaa ja kehityssuuntia luotaava Sosiaalibarometri 2019 on antoisaa luettavaa. Siitä voi ammentaa muun muassa sosiaali- ja terveysjohtajien sekä sosiaalityöntekijöiden sote-uudistukseen liittyviä asiantuntija-arvioita.
Huoli lähipalvelujen karsimisesta
Sote-uudistusta on yritetty saada aikaiseksi pitkälti toistakymmentä vuotta. Ohjaavana periaatteena uudistusyrityksissä on koko ajan ollut suuruuden ekonomia: usko siihen, että tehokkuutta ja kustannussäästöjä syntyy, kun palvelujen rahoitus ja järjestämisvastuu siirretään leveille hartioille. Myös digitalisaation ja sähköisen asioinnin varaan lasketaan paljon.
Sosiaalibarometrissa väestön hyvinvoinnin tilaa kartoittavat kysymykset osoittavat, että sosiaalityöntekijöiden näkemyksen mukaan parhaiten menee kuitenkin alle 20 000 asukkaan alueilla. Heikoimmat arviot tulivat yli 200 000 asukkaan kaupungeista ja kuntayhtymistä.
Vastauksissa nousee selvästi esille huoli lähipalvelujen karsimisesta ja palvelujen keskittämisestä. Tämän huolen on eräs sosiaalityöntekijä tiivistänyt barometrin avovastauksessa seuraavasti:
Eriarvoisuus kasvaa, koska palvelut keskitetään isompiin maakuntakeskuksiin. Ne asiakkaat, jotka asuvat kaukana maakuntakeskuksista, vaarassa jäädä etä- ja digipalveluiden varaan. Digitalisaatio ei sovi kaikille, monella ei ole taitoja eikä välineitä sen hyödyntämiseen. Sosiaalityön on oltava lähellä asiakasta, jokaisessa kunnassa, kuten tänä päivänä. Tämä tärkeätä esim. mielenterveyskuntoutujille, lastensuojeluperheille ja muille haastavassa elämäntilanteessa oleville.
Digitalisaation kelkasta pudonneet
Digitalisaation odotetaan tuovan sote-uudistuksessa paljon säästöjä. Neuvontaa, ajanvarausta, etuuksien hakua ja varsinaista palvelua on siirretty yhä enemmän omatoimiseen asiointiin verkossa. Pankkien aloittama itsepalveluperiaate on levinnyt yksityiseltä sektorilta julkiselle.
Monelta tämä sujuu ja monelle tämä sopii, mutta paljon on myös niitä, jotka putosivat kelkasta jo pankkipalveluiden digitalisoinnin aikana. Erityisesti sosiaalihuollon palveluita tarvitsevissa on vanhuksia, muistisairaita, päihde- ja mielenterveyskuntoutujia, maahanmuuttajia ja monella tapaa vaikeassa elämäntilanteessa olevia, jotka eivät kykene käyttämään sähköisiä palveluita. He tarvitsevat kasvokkaista kohtaamista ja vuorovaikutusta.
Sosiaalibarometrista selviää, että perustoimeentulotuen Kela-siirron jälkeen sosiaalitoimessa on alettu neuvoa paljon tukea tarvitsevia asiakkaita perustoimeentulotuen hakemisessa ja oikaisupyyntöjen tekemisessä Kelaan. Tätä voi pitää oikeastaan hyvänä asiana. Se avaa sosiaaliohjaajille ja sosiaalityöntekijöille mahdollisuuden luoda asiakkaisiin luottamuksellisen suhteen, joka on vaikuttavan sosiaalityön keskeinen edellytys.
Myös diginatiivit tarvitsevat sosiaalityötä
Diginatiivien sukupolvelta sujuu usein omatoiminen asiointi verkossa. Se voi kuitenkin peittää alleen monenlaisia tuen tarpeita.
Joku nuori saattaa hallita todella hyvin toimeentulotuen hakemisen netissä, vaikka ei ole käynyt moniin päiviin kodin ulkopuolella, makaa vaan pimeässä huoneessa yksin ja pelaa, kuvaa eräs sosiaalityöntekijä.
Erityisesti Kelasta sosiaalityöhön ohjatut nuoret tuntuvat välttelevän sosiaalitoimen palveluja. Heillä ei ole siihen rahallista kannustinta, kun perustoimeentulotuki hoituu Kelasta. Näiden nuorten tavoittamiseen nähtiin yhtenä ratkaisuna jalkautuvat palvelut ja myös iltaisin ja viikonloppuisin toimivat matalan kynnyksen palvelut. Lisäksi korostettiin etsivän työn entistä laajempaa hyödyntämistä.
Sosiaalityötä paikallisissa verkostoissa
Nykyisten suunnitelmien mukaan valtaosa sosiaalityöntekijöistä työskentelee tulevaisuudessa maakunnan organisaatioissa. Edelleen ihmiset asuvat kuitenkin kunnissa.
Sote-uudistuksen yhtenä riskinä nähtiin, että se rikkoo pienten kuntien ja alueiden toimivat yhteistyökäytännöt. Esimerkiksi nuorten kohdalla poikkihallinnollisessa yhteistoiminnassa keskeisiä kumppaneita ovat usein koulu, nuorisotyö, lastensuojelu, poliisi, työhallinto ja Kela sekä alueella toimivat urheiluseurat ja järjestöt.
Monessa kunnassa verkostojen lankoja pitelevät sosiaalityöntekijät. Pystytäänkö näitä yhteistyöverkostoja ylläpitämään ja hyödyntämään jatkossa?
Monialaisesta työskentelystä hyötyvät
Sosiaalihuollon erityinen huoli on niissä ihmisissä, jotka ovat monella tavalla heikossa asemassa ja tarvitsevat monenlaisia palveluja. Heidän tilanteensa vaihtelevat, ja usein he kamppailevat monien ongelmien kanssa.
Palvelujärjestelmässä näitä ihmisiä ohjataan herkästi luukulta toiselle. Kuntien kokemukset osoittavat, että sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnollinen yhdistäminen ei ole sama asia kuin asiakkaiden palveluiden yhteensovittaminen.
Monien ongelmien kanssa kamppailevat hyötyvät yleensä eri toimijoiden yhteistyön lisäksi monialaisesta ja -ammatillisesta työskentelystä. Nämä ovat myös asioita, joita sote-uudistuksella haetaan. Sosiaalityö on näiden asiakkaiden luonteva vastuutaho, koska sosiaalityössä jo lähtökohtaisesti katsotaan ihmisten elämäntilanteita kokonaisvaltaisesti. Sosiaalibarometrin vastaajat olivat tästä yhtä mieltä.
Asiakkaat mukaan kehittämistyöhön
Tätä nykyä sote-uudistusta viedään eteenpäin Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmalla. Tulevaisuudessa asiakkaan pitäisi saada kaikki tarvitsemansa sote-palvelut yhdestä paikasta.
Asiakas on löydetty tavoitteissa: puhutaan siitä, miten palvelut rakennetaan asiakkaan tarpeista käsin. Jotta tämä näkyisi myös toteutuksessa, asiakkaat kannattaisi ottaa mukaan jo kehittämistyöhön.
Toivoa myös sopii, että tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksella ei tarkoiteta vain yhtä fyysistä paikkaa, johon palvelut keskitetään. Sosiaalibarometrissa viranomaisten toimipisteistä ulos jalkautuvat ja kotiin tuotavat palvelut arvioitiin erityisen toimiviksi. Siten tuki saadaan istutettua entistä paremmin ihmisen arkeen.
Hyvinvointia tukevaa työtä
Sosiaalibarometrin vastauksissa hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen nähdään kaikista tärkeimpänä keinona eriarvoisuuden vähentämisessä. Konkreettisimmillaan se on esimerkiksi lasten edullisia harrastuksia, koululaisten iltapäivätoimintaa ja eri ikäisten matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja.
Olennaista on ymmärtää, että hyvinvointi ei synny palveluissa vaan ihmisten arjessa. Hyvinvointiin kuuluu se, että jokainen voi elää ihmisarvoista elämää kohtaamistaan vaikeuksista ja kolhuista huolimatta. Sosiaalihuolto on se turvaverkko, joka tätä viime kädessä kannattelee.
Palveluorientoituneen kehittämistyön rinnalla pitäisi kehittää ihmisten hyvinvointia tukevaa työtä laajasti. Se on yhteisö- ja rakenteellista työtä, joka ei ole palveluiksi paketoitavissa. Sillä torjutaan yksinäisyyttä ja osattomuutta.
Näin palataan alussa kuvatun sosiaalisen hyvinvoinnin lähteille: osallisuuden, toimintamahdollisuuksien ja ihmisarvoisen elämän kysymyksiin. Mitä paremmin näihin onnistutaan vastaamaan, sitä vähemmän varsinaisia palveluja tarvitaan.
Lea Suoninen-Erhiö
Huoltaja-säätiön toiminnanjohtaja
lea.suoninen-erhio(at)huoltaja-saatio.fi