”En tiedä tulinko nyt oikeaan paikkaan, mutta…”. Näin sanomalla monet sosiaalineuvontaan saapuvat aloittavat tapaamisen. Oikean tahon löytäminen, jossa oma asia tulisi hoitaa ja josta saisi ohjausta, tuntuu olevan haastavaa.
Viime kuussa julkaistiin Sosiaalibarometri 2019. Vertaan tässä blogissa sen tuloksia havaintoihini, jotka olen tehnyt työskennellessäni Helsingin kaupungin sosiaalineuvonnassa. Sosiaalineuvonta on ajanvaraukseton palvelu, josta saa ohjausta ja neuvontaa sosiaalipalveluista ja -tuista.
Vaikea erottaa, milloin tukea haetaan Kelasta ja milloin kunnasta
Sosiaalibarometrissä nousi esiin hyvin samantyyppisiä ajatuksia kuin olen itsekin tullut miettineeksi ohjaus- ja neuvontatyötä tehneenä. Sosiaalibarometrin tulosten mukaan asiakkailla on vaikeuksia erottaa, milloin toimeentulotukea haetaan Kelasta ja milloin kunnasta. Monimutkaisessa palvelujärjestelmässä tarvitaan lisää asiakaslähtöistä ja helposti saatavilla olevaa neuvontaa ja ohjausta.
Lähes päivittäin, ainakin viikoittain, työssäni tuli esiin asiakkaiden epätietoisuus perustoimeentulotuesta ja täydentävästä toimeentulotuesta. Eniten päänvaivaa tuottaa edelleen, haetaanko molempia samasta vai eri paikasta, kumpaa tulee hakea ensin, tai mitä tarkoittaa hakemuksen ”siirtäminen” kuntaan.
Viranomaisten käyttämiä termejä voi olla hankalaa ymmärtää, saati sitten erilaisia hakemuksen jättämiseen liittyviä kiemuroita. Etenkin, jos ei osaa käyttää internettiä, tai hoitaa asioita millään tapaa verkossa. Lisäksi jos ihmiseltä puuttuu tukiverkosto, eikä hänellä ole ketään, kuka voisi auttaa näiden asioiden hoitamisessa, on tilanne hyvin ahdistava.
Tukia jää hakematta
Sosiaalineuvontaan on hakeutunut useampia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan hakeneet mitään tukia tai pyytäneet apua yhteiskunnalta, vaikka siihen olisi ollut oikeus, ja se olisi ollut jopa suotavaa. Osa heistä on kertonut, ettei tiennyt itselle olevan mahdollista hakea kyseisiä tukia. Toiset puolestaan kertoivat jättäneensä hakematta ja päättäneensä sinnitellä muilla keinoin, koska ovat kokeneet sen liian monimutkaiseksi prosessiksi.
Neuvonnan tarvetta moninaisissa asioissa
Ihmisten neuvonnan tarve liittyy hyvin moninaisiin asioihin, jotka eivät välttämättä varsinaiseen sosiaalineuvonnan ”kategoriaan” kuulukaan. Työssäni on ollut tilanteita, joissa olen asiakkaan kanssa katsonut Google Maps -karttapalvelusta, miten päästä paikasta A paikkaan B, ohjannut terveyspalvelujen piiriin selvästi terveydellisissä ongelmissa, sekä kuunnellut asiakasta hänen parisuhteensa tai muun perhesuhteen ongelmassa. Aina työntekijä kuitenkin auttaa parhaansa mukaan ja ohjaa oikean palvelun pariin.
Neuvontaa pitää edelleen kehittää
Sosiaalineuvonnan kävijät ovat laaja asiakasryhmä. Siihen kuuluvat nuoret aikuiset ja aikuiset, lapsiperheet, ikäihmiset ja maahanmuuttajat. Monet neuvontaan saapuvat aloittavatkin tapaamisen sanomalla ”en tiedä, tulinko nyt oikeaan paikkaan, mutta…”. Oikean tahon löytäminen, jossa oma asia tulisi hoitaa ja josta saisi ohjausta, tuntuu olevan haastavaa.
Palvelujärjestelmästä on vaikeaa hahmottaa, mikä olisi juuri oikea taho, jos ohjausta ja neuvontaa tarvitsee useissa asioissa. Turhauttavaa olisi myös lähteä käymään kaikki tahot yksitellen läpi. Matalan kynnyksen neuvontapisteitä olisi tärkeää olla olemassa ja saavutettavissa laajemmin.
Itse kannatan perustoimeentulotuen siirtymistä kunnista Kelaan. Aiheesta tiedottamista asiakaslähtöisesti tulee kuitenkin mielestäni edelleen parantaa, sekä neuvontaa ja ohjausta tuoda helpommin jokaisen saataville.
Elli Mikkonen
Kirjoittaja on kolmannen vuoden sosionomiopiskelija, joka on SOSTEssa työharjoittelussa ja on työskennellyt kesäsijaisena Helsingin kaupungin sosiaalineuvonnassa sosiaaliohjaajana.