Sosiaaliturvauudistusta valmisteleva parlamentaarinen komitea aloitti työnsä viime keväänä, ja työ jatkuu vuoteen 2027 saakka. Sosiaaliturvakomitean puheenjohtajana toimii tutkimusprofessori Pasi Moisio. Komiteassa on jäsenenä kansanedustaja kaikista eduskuntaryhmistä. Lisäksi mukana on pysyviä asiantuntijoita. Komitean työtä tukee viisi jaostoa: työllisyyden ja osaamisen jaosto, työ- ja toimintakykyjaosto, asumisen jaosto, hallintojaosto ja tutkimus- ja arviointijaosto.
SOSTEa komiteassa pysyvänä asiantuntijana edustaa SOSTEn hallituksen jäsen, Väestöliiton toimitusjohtaja Eija Koivuranta. Lisäksi minä toimin SOSTEn edustajana asumisen jaostossa. Työn tueksi olemme koonneet jäsenjärjestöistä koostuvat taustaryhmät.
Komitea aloitti työt määrittelemällä ratkaistavat ongelmat
Ensitöikseen sosiaaliturvakomitea hahmotteli ratkaistavista ongelmista neljä pääkokonaisuutta:
- Sosiaaliturvan monimutkaisuus
- Työn ja sosiaaliturvan yhdistäminen
- Toimeentulotuki, perusturva ja asuminen
- Palvelut ja etuudet
Komitea aloittaa ongelmien työstämisen sosiaaliturvan monimutkaisuudesta. Se on halunnut tässä vaiheessa puuttua myös niiden henkilöiden tilanteeseen, jotka ovat tosiasiallisesti työkyvyttömiä, mutta joiden nykysäännösten mukaan tulee hakea työttömyysturvaetuutta. Näihin teemoihin keskitytään komitean seuraavassa kokouksessa syyskuun lopussa. Kokousta varten jaostot ovat kesän aikana konkretisoineet ongelmia.
Pyysin kesällä laajasti jäsenjärjestöiltämme näkemyksiä komiteassa ratkottaviin ongelmiin. Vaikka oli lomakausi, sain runsaasti vastauksia. Kiitos aktiivisuudestanne! Kokosin runsaan aineiston pohjalta asumisen jaostolle tiivistelmät, joiden loppuun kokosin erikseen aineistosta nousseita esimerkkitapauksia. Tutustu tiivistelmiin:
- SOSTE 2020 -kannanotto: Sosiaaliturvakomitea – Sosiaaliturvan monimutkaisuus (pdf)
- SOSTE 2020 -kannanotto: Sosiaaliturvakomitea – Tosiasiallisesti tyokyvyttomat (pdf)
Sosiaaliturvan monimutkaisuus voi olla ongelma kenelle tahansa
Sosiaali- ja terveysjärjestöt painottavat sosiaaliturvan monimutkaisuuden olevan ongelma kenelle tahansa meistä elämän kriisitilanteissa. Vaikka olisi alan asiantuntija, etuusviidakossa selviäminen on haastavaa. Kieli ja termit ovat vaikeita. Hakemusten täyttäminen on monelle vaikeaa, ja päätöksiä on vaikea ymmärtää.
Monimutkaisuus korostuu tilanteissa, joissa ihminen saa useita etuuksia, jotka määräytyvät eri perustein ja vaikuttavat toisiinsa eri tavoin. Vaikutukset ovat vaikeasti ennakolta arvioitavissa. Monimutkaisuutta lisää perheenjäsenten tulojen vaikutus eri tukiin, erityisesti asumistukeen.
Ohjausta ja neuvontaa ei ole tarpeeksi saatavilla. Asiakaslähtöistä palveluohjausta olisi kehitettävä. Sen täytyy lähteä perusoikeusmyönteisestä tulkinnasta ja asiakkaan edusta, taustalla ei saa olla tavoite rajata oman organisaation kustannusvastuuta.
Tosiasiassa työkyvyttömien tilanteen ratkaisu vaatii monipuolisia toimia
Sosiaali- ja terveysjärjestöt näkevät, että nykyisellään järjestelmä ei tue sairastunutta työikäistä ihmistä riittävästi, ja liian moni päätyy työkyvyttömäksi tai työttömäksi. Sairauspäivärahakaudella työkykyarviointi ja mahdollinen kuntoutus jäävät toteutumatta ja myös työkyvyttömyyseläkkeen hakemisessa on näin puutteita.
Riittävästi ei selvitetä myöskään työttömien toiminta- ja työkykyä ja kuntoutustarpeita. Kun ihmisen tilannetta ei kartoiteta kokonaisvaltaisesti, tarpeenmukaisten palveluiden ja etuuksien järjestäminen ontuu. Viranomaisyhteistyössä on puutteita. TE-palveluissa ja osin Kelassa tunnetaan ja ymmärretään huonosti työkyvyn tukemista ja palvelujärjestelmää.
Nykyinen järjestelmä on diagnoosikeskeinen, ja eri diagnooseja arvotetaan eri tavoin. Jotkut sairausryhmät katsotaan sosiaaliturvan korvauskäytännössä “toiminnallisiksi häiriöiksi” tai muuten pelkiksi oireiksi terveydentilassa. Työkyvyttömyyseläkkeen saantikriteereissä on ongelmia, ja osa ihmisistä putoaa sen ulkopuolelle, vaikka he eivät oikeasti kykene työhön. Diagnoosien sijaan pitäisi tarkastella henkilön toimintakyvyn alenemaa.
Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä vaikeuttaa myös se, että työttömille järjestetään puutteellisesti terveydenhuoltoa. Kun työkyvyttömällä työttömällä ei ole lääkärin toteamaa riittävää sairaushistoriaa, hänet luokitellaan työkykyiseksi. Työttömät saavat toistuvia hylkyjä työkyvyttömyyseläkehakemuksiin myös siksi, että arviointi siitä, miten he konkreettisesti suoriutuvat työssä, on puutteellista, koska he eivät ole töissä tai heillä ei ole ammattia, johon suoriutumista voisi verrata.
Työkyvyttömyys ei ole absoluuttinen tai edes välttämättä pysyvä olotila, vaan se riippuu aina myös henkilön suhteesta työhön ja työolosuhteisiin. Suurin osa ihmisistä on motivoitunut tekemään työtä tai osallistumaan mielekkäällä tavalla johonkin toimintaan, vain murto-osa haluaa tietoisesti olla tekemättä mitään. Samalla kun oikeasti työkyvyttömiä ihmisiä ei tule roikottaa työttöminä, tulisi yhteiskunnan tukea sairaudesta paranemista, kuntoutumista ja toivoa niin pitkään kuin mahdollista.
Sosiaaliturvan tarjottava ihmisille väyliä osallistua yhteiskuntaan eri tavoin
Jäsenjärjestöistämme koostuvan taustaryhmän keskusteluissa nousee toistuvasti esiin, että sosiaaliturva ei ole vain sitä, että ihmisille annetaan, vaan sen tehtävänä on myös varmistaa, että ihmisillä on mahdollisuus myös itse antaa panoksensa yhteiskuntaan.
Ihmisille tulee mahdollistaa osallisuus yhteiskuntaan ja turvata riittävä toimeentulo. Tämä näkökulma on hyvä pitää mielessä läpi sosiaaliturvauudistuksen.