Syrjäytyminen on Suomen sisäisen turvallisuuden suurimpia uhkia – järjestöt ehkäisevät uhkia ja luovat turvallisuutta

Kasvokuvassa hymyilee Erja Saarinen päätään käteensä nojaten, vieressä lukee hänen nimensä ja sana SOSTEblogi.

Etusivu / Blogi / Syrjäytyminen on Suomen sisäisen turvallisuuden suurimpia uhkia – järjestöt ehkäisevät uhkia ja luovat turvallisuutta

Mistä alat etsiä tietoa ja apua, kun jotain pahaa, yllättävää tapahtuu?

Kun vanha äitini joutui valepoliisirikoksen uhriksi, tietoa löytyi parhaiten järjestöjen nettisivuilta, Suvanto ry:stä ja Rikosuhripäivystyksestä.

Kun valmistelin SOSTEn lausuntoa sisäisen turvallisuuden selonteosta, tajusin kuinka monella tavalla ja konkreettisesti sosiaali- ja terveysjärjestöt synnyttävät turvallisuuden tunnetta ja puuttuvat turvallisuusuhkien juurisyihin ihan perustoiminnallaan. Ja sitten auttavat ja tukevat, jos turvallisuusuhat muuttuvat todeksi.

Joillain järjestöillä, kuten Suomen Punaisella Ristillä, on vielä ihan omat määritellyt tehtävänsä erilaisissa kriiseissä viranomaisten tukena. Se muun muassa ylläpitää ensiapu- ja muita valmiusryhmiä joka puolella maata. Oman valmiustoimintansa lisäksi se koordinoi Vapaaehtoista pelastuspalvelua, Vapepaa. Se tukee viranomaisia sellaisissa tilanteissa, joissa tarvitaan paljon pelastushenkilöstöä.

Muiden kaa kahvia ja pullaa

Kun kuulin ensimmäisen kerran Antti Tuiskun laulun Kahvia ja pullaa, ajattelin, että tätä se järjestötyö paljon on, että pääsee muiden kaa vetämään kahvia ja pullaa – kuulumaan johonkin, jossa ihminen hyväksytään, josta ei käännytetä pois ja jossa autetaan:

Kenenkään ei tarvi yksin olla
Koko kylä jeesaa jos on huolta
Joltakin jos puuttuu velhoviitta
Yhdessä se virkkaillaan

Yritin pukea laulun herättämiä mielikuvia – lähiyhteisöä ja siihen kuulumista, tukea ja turvallisuuden tunnetta – asiallisiksi sanoiksi SOSTEn sisäisen turvallisuuden lausuntoon.

Järjestöt edistävät monin tavoin sisäistä turvallisuutta

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen ”kolmas sektori” muodostuu yli miljoonasta ihmisestä, sadoista tuhansista vapaaehtoisista ja noin 50 000 ammattilaisesta. Sote-järjestöjen vapaaehtoisten työpanos vastaa arviolta 21 000 henkilötyövuotta. Näillä voimin lisätään monin tavoin sisäistä turvallisuutta Suomessa.

Lausunnossa on pitkä lista siitä, mitä kaikkea järjestöt tarjoavat. Muun muassa:

Sisäisen turvallisuuden parantamiseksi selonteossa painotetaan ongelmien ehkäisyä sekä eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämistä, joita pidetään suurimpina turvallisuusuhkina. Näissä järjestöt ovat vahvoilla ja siksi järjestötoiminta ja sen tarvitsemat resurssit pitäisi huomioida laajemmin niin sisäisen turvallisuuden asiakirjoissa kuin konkreettisessa turvallisuustyössä.

Selonteossa painotetaan lisäksi, että haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien turvallisuutta pitää parantaa. Myös tämä on tärkeä peruste järjestöyhteistyölle: monet sosiaali- ja terveysjärjestöt toimivat nimenomaan haavoittuvien ryhmien parissa.

Sote- ja pelastustoimen uudistuksessa hyvinvointialueiden ja edelleen myös kuntien toimijoiden konkreettinen yhteistyö järjestöjen kanssa on tärkeää, jo siinä vaiheessa, kun uudenlaista toimintaa suunnitellaan.

Järjestöiltä pulppuaa uusia juttuja

Aiemmassa työssäni sosiaalialan toimittajana tuoreet juttuaiheet löytyivät usein järjestöistä. Ne nostivat esiin piilossa olleita ongelmia, sellaisia, joita en ollut osannut ajatellakaan. Järjestöt myös kehittivät tukea ja toimintamuotoja ongelmista pääsemiseksi.

Mieleen tulevat vaikkapa Ensi- ja turvakotien liiton Jussi-työ ja Miessakkien Lyömätön linja, jotka auttavat ihmisiä lopettamaan väkivaltaisen käyttäytymisensä. Miessakkien toimintamuodoista minulle oli aikanaan uutta myös tuki väkivaltaa kokeville miehille. Monet järjestöt aloittivat ensimmäisenä myös tuen perheille erotilanteissa. Muun muassa nämä ehkäisevät pahempia ongelmia ja lisäävät turvallisuutta.

Lausunnon valmisteluaikoihin silmiini osui mediasta lyhyessä ajassa esimerkkejä järjestöjen toiminnoista, joilla puututaan turvallisuusuhkiin:

Miten käy turvallisuuden, kun rahat vähenevät?

Sisäisen turvallisuuden selonteossa todetaan, että valtiontalouden näkymät ovat epävarmat eikä lisäresurssitarpeisiin voitane kaikilla hallinnonaloilla vastata tarpeiden mukaan. Tämä koskee myös sisäisen turvallisuuden palveluita.

Samoin tiukka talous osunee sosiaali- ja terveyspalveluihin, joiden saatavuus ja laatu ovat tärkeitä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Peruspalveluissa on jo pitkään ollut aliresursointia, joka vaikuttaa monin tavoin turvallisuuteen.

Ja samaan aikaan vähenee myös järjestöjen rahoitus. Tämä on pelottava, ei turvallisuuden tunnetta vahvistava yhtälö. Kansalaisjärjestötoiminnan rahoitus onkin syytä saattaa riittävälle ja kestävälle perustalle.