Me sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimijat saimme hallituksen kehysriihestä jäätäviä uutisia. Haavoittuviin ihmisryhmiin kohdentuvat palvelujen ja etuuksien leikkaukset jatkuvat, arvonlisäveron ja terveydenhuollon maksujen korotus nostavat elinkustannuksia. Kielteiset vaikutukset kasautuvat useiden jo toteutettujen heikennysten kanssa. Järjestöjen omaan auttamistyöhön kohdistuvia leikkauksia aiennetaan ja kasvatetaan niin, että vuonna 2025 leikkaus on jo 80 miljoonaa euroa ja hallituskauden aikana vuoden 2024 tasosta vähenee kolmannes.
Suomessa on vuosikymmenten ajan noudatettu sosiaali- ja terveysalalla toimintamallia, jossa valtionavustuksin tuetaan järjestöjen hyvinvointia ja terveyttä vahvistavaa asiantuntijatyötä ja järjestöjen organisoimaa vapaaehtois- ja vertaistukea. Perustyön ohella järjestöt ovat ihmisten arjen vaikeuksista käsin ideoineet ja luoneet uusia toimintamalleja. Niitä on voitu valtionavustusten turvin ottaa osaksi järjestöjen jatkuvaa toiminta tai myös vakiinnuttaa osaksi julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja.
Tärkeä osa sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaa on vaikuttamistyö ja edunvalvonta niin paikallisella, alueellisella kuin valtakunnan tasolla. Haavoittuvassa elämäntilanteessa elävä tai vakavasti sairas ihminen ei useinkaan omin voimin selvä palvelujärjestelmän sokkeloissa. Palvelujen tai etuusjärjestelmän käytäntöjen tai lainsäädännön epäkohtien esiin tuominen ja muutosehdotusten tekeminen vaatii perehtyneisyyttä ja sitkeyttä, jota yhdistyksillä on. Järjestöt välittävät tietoa ihmisten elämäntilanteista ja ajavat niihin korjausta ja uusia ratkaisuja. Kokoamalla ihmisiä yhteiseen toimintaan järjestöt sekä vakauttavat yhteiskuntaa että toimivat uudistusten katalysaattoreina. Tämä on ollut järjestötyön Suomen malli.
Haluaako maan hallitus leikkauksista huolimatta säilyttää sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan monipuolisena ja elinvoimaisena? Leikkaukset ja kommentit niiden perusteista herättävät kysymyksen, eikö yhteiskunnassamme enää siedetä haavoittuvien ryhmien äänen vahvistamista ja päätöksentekoon vaikuttamista. Onko tullut järjestötoimijoiden hiljentämisen aika?
Toteutuivatpa leikkaukset nyt suunnitellusti tai eivät, ajan muuttuessa järjestötoimijoiden on syytä arvioida oman toimintansa uudistamistarpeita ja -mahdollisuuksia. Sosiaali- ja terveysjärjestöjä on pienimmistä paikallisjärjestöstä suurimpiin valtakunnallisiin toimijoihin yhteensä 11 000. Merkittävä muutostrendi yhteiskunnassamme on voimakas väestömurros, joka merkitsee lasten ja nuorten väestöosuuden ja myös absoluuttisen määrän kutistumista ja ikääntyneiden osuuden ja määrän kasvua. Maahanmuutto ylläpitää nyt Suomen väestönkasvua ja monimuotoisuuden kasvu tuo merkittäviä kotoutumisen, koulutuksen ja työyhteisöjen kehittämisen haasteita. Samalla teknologinen kehitys tekoälyineen haastaa toimintatapoja, tiedonhankintaa ja ihmisten välistä kommunikointia kaikille elämänalueilla.
Järjestökenttä heijastelee yhteiskunnan eri väestöryhmien tarpeita ja vahvistaa haavoittuvien ihmisryhmien ääntä. Tärkeä kysymys meille järjestötoimijoille on, onko toimintamme kutsuvaa eri väestöryhmille ja erilaissa vaikeissa elämäntilanteissa eläville. Tavoittaako apumme ja tukemme myös uudenlaiset avun tarvitsijoiden ryhmät ja heidän elämäntilanteensa? Tähän liittyy kysymys, onko oma toimintamme kaikilta osin jäseneksi tai toimintaan hakeutuville avointa, saavutettavaa ja syrjimätöntä.
Luottamustehtäväni SOSTEn hallituksen puheenjohtajana on juuri päättynyt ja siirryn SOSTEn jäsenjärjestötoimijaksi. SOSTEn 250 jäsenestä vanhimmat ovat reilusti yli 100-vuotiaita ja uusimmat perustettu 2020-luvulla. Oma järjestöni Väestöliitto perustettiin talvisodan jälkeen vuonna 1941. Edeltäjiemme sukupolvet ovat puskeneet paljon suurempien vaikeuksien läpi kuin minkä edessä me nyt olemme. Avun aiheet muuttuvat ajassa, mutta monet tuen tarpeet myös toistuvat sukupolvesta toiseen. Meitä järjestötoimijoita yhdistää ja kantaa vahva arvopohja jokaiselle kuuluvasta ihmisarvosta ja takamatkalle jääneiden tukemisesta yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin. Leikkauksista riippumatta haluan rohkaista teitä, hyvät järjestökollegat, näkemään nykytilanteessa myös uudenlaisen toiminnan ja yhteistyön mahdollisuuksia. Kiitän lämpimästi tähänastisesta yhteistyöstä! Toivotan sydämellisesti onnea SOSTEn uudelle valtuustolle ja hallitukselle ja voimia merkittävään ja merkitykselliseen työhön kaikille jäsenjärjestöille ja kumppaneille!
Eija Koivuranta
Väestöliiton toimitusjohtaja ja SOSTEn hallituksen puheenjohtaja kaudella 2021-2024
