Suomessa on tyypillistä, että talouskeskustelu pyörii leikkauslistojen ja velkapelon ympärillä – erityisesti vaalien alla. Suomalaiset ovat eurooppalaisissa kyselyissä ihan omaa luokkaansa tässä kategoriassa. Kun muissa maissa pelätään ilmastonmuutosta, eriarvoistumista ja köyhyyttä, Suomessa pelätään eniten julkista velkaantumista. Tällaisen käsityksen saa ainakin vaalikeskusteluja seuraamalla.
Yleistä talouskeskustelua vaalien alla ovat värittäneet valtiovarainministeriön (VM) poikkeukselliset viimeaikaiset ulostulot. VM julkaisi meno- ja rakennekartoituksen sekä verokartoituksen, jonka tarkoituksena on antaa asiantuntijoiden evästystä seuraavalle hallitukselle julkisen talouden tasapainottamiseksi. VM peräänkuuluttaa seuraavan hallituksen sitoutuvan sopeuttamaan julkista taloutta 9 miljardilla eurolla kahden hallituskauden aikana. VM ottaa ulostulossaan poikkeuksellisen paljon kantaa poliittisiin päätöksiin pyrkien samalla analysoimaan ehdotusten niin ekologiasiakin kuin sosiaalisiakin vaikutuksia. Se, miten vaikutuksia on arvioitu, jää vielä epäselväksi.
Valitettavasti VM:n katsauksessa korostuu se, että eriarvoisuus ja hyvinvoinnin heikentyminen nähdään kuitenkin yhä taloudellisen päätöksenteon harmillisina haittavaikutuksina. Ehdotettujen leikkausten hyvinvointivaikutuksia tai niiden oikeudenmukaisuutta haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten näkökulmasta ei ole tarkasteltu riittävästi. Esimerkiksi VATT julkaisi 2.3.2023 selvityksen, jonka mukaan sosiaaliturvan leikkaaminen kohdistuu erityisesti pienituloisiin, kun taas verojen kiristys kohdistuu etupäässä keski- ja suurituloisiin.
Julkisen talouden tasapainottaminen leikkaamalla tulevaisuuden voimavaroista ja resursseista ei ole pitkänäköistä. VM:n julkaisu edustaa julkisen talouden arviointia, jossa talouden tasapaino menee kansakunnan hyvinvoinnin edelle. Valtion velan lyhentämiseksi kasataan lisää hoito- ja palveluvelkaa, vaikka tämäkin velka tulee maksettavaksi tulevaisuudessa, ja sen kustannukset näkyvät laajemmin yhteiskunnan toimintakyvyssä.
VM:n kartoituksen tavoitteena on parantaa päätöksentekijöiden tietopohjaa etenkin menojen vaikuttavuudesta. Tältä osin se jää kuitenkin vaillinaiseksi. Vaikutusarvio ei voi perustua pelkkään kustannusanalyysiin, joka näkee ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin vain kustannuserinä eri riveillä. Hyvinvointitaloudellisen vaikutusarvioinnin mukaan ottaminen on välttämätöntä, jotta ihmisen ja luonnon hyvinvointi tulevat osaksi menojen ja tulojen oikeudenmukaista ja kestävää arviointia. Tällöin niitä voidaan myös priorisoida budjetissa.
Laajennusehdotukset veropohjaan ovat oikeudenmukainen tapa sopeuttaa julkista taloutta
VM:n verokartoituksessa valtion tuloja tarkastellaan yhdessä menojen kanssa ensimmäistä kertaa. Tosin uusia verorakenteita ei tarkastelussa otettu huomioon ja verotusta on julkaisussa arvioitu sen perusteella, mikä haittaa talouskasvua ja työllisyyttä vähiten, eikä näin ollen ota hyvinvointia huomioon vaikutusarvioinnin perusteena. Esimerkiksi terveysperusteinen vero, jolla on tällä hetkellä vankka puolueiden kannatus, ei saanut VM:ltä positiivista vastakaikua, mikä jäi pettymykseksi.
Suomessa kokonaisveroaste suhteessa BKT:seen on laskenut pitkään. Vielä vuonna 2016 kokonaisveroasteemme eli kaikkien verotulojen suhde kokonaistuotannon arvoon oli 44 prosenttia ja lähellä pohjoismaisten verrokkimaiden tasoa. Tämän jälkeen kokonaisveroasteemme on kuitenkin alentunut. Jos veroasteemme olisi pysynyt koko ajan vuoden 2016 tasolla eli 44 prosentissa, julkisen talouden tulot olisivat tänä vuonna noin 8 miljardia euroa suuremmat kuin niiden arvioidaan olevan. Tällöin valtiontalous voisi olla lähellä tasapainoa ja julkinen talous kokonaisuudessaan jopa ylijäämäinen. Veroasteen laskulla on siten ollut varsin huomattava vaikutus valtiontalouteen.
SOSTE ehdottaa hyvinvointitalouden ohjausmallia pitkien leikkauslistojen sijaan
Tulevaisuuden talouspoliittisia linjauksia tehtäessä tulisi tarkastella laajemmin päätösten ekologisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin vaikutuksia. Juuri nyt tulisi vahvistaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä ympäristön elinvoimaisuutta purkamalla hoitovelkaa sekä investoimalla vihreään siirtymään.
Suomessa elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä lähes 800 000 ihmistä ja hintojen nousu syksyllä pudotti jopa 62 000 uutta kotitaloutta köyhyyteen. Työkyvyttömyyseläkkeistä mielenterveysperusteisia on jo 53 prosenttia. On kaikkien etu, että hyvinvointiin panostetaan.
Hyvinvointitalouden ohjausmallin keskiössä ovat hyvinvoinnin mittarit, joiden avulla julkisia rahavirtoja ohjataan hyvinvoinnin kasvattamiseen arvioimalla ja priorisoimalla budjettipäätöksiä niiden hyvinvointivaikutusten mukaan. Hyvinvointiin investoiminen siellä, missä se on kriittisintä, lisää myös taloudellista kestävyyttä lujittaen hyvinvointivaltion edellytyksiä. Esimerkiksi Uusi-Seelanti on jo luopunut BKT:sta talouden mittarina ja perustanut talouden ohjauksen hyvinvointibudjetoinnille.
SOSTEn ehdottamaan hyvinvointitalouden indikaattorikorin keskeisiksi hyvinvoinnin kategorioiksi on valittu perustarpeet ja ekologinen kestävyys hyvän elämän edellytyksinä, osallistuminen yhteiskunnassa, sosiaaliset suhteet sekä elämänlaatu. Nämä kategoriat perustuvat kestävän hyvinvointiin, joka koostuu esimerkiksi kohtuullisesta elintasosta, elinkelpoisesta elinympäristöstä, mielekkäästä ja vastuullisesta toiminnasta, merkityksellisistä suhteista ja turvallisuudesta.
Indikaattorien valinnassa on hyödynnetty niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin olevia hyvinvoinnin indikaattoreita mm. Tilastokeskuksen, THL:n, Kelan, OECD:n, Eurostatin tuottamina. Kokonaisuudessaan ehdotettu hyvinvointitalouden indikaattorikori yhdessä muiden ohjausmallin toimenpiteiden kanssa löytyy SOSTEn hyvinvointitalous seuraavan hallitusohjelman keskiöön! -julkaisusta.
Tulevalta hallituskaudelta vaaditaan konkretiaa hyvinvointitalouden edistämiseen
Marinin hallitus on vienyt hyvinvointitalouden edistämistä eteenpäin erityisesti hyvinvointitalouden ohjausryhmässä ja jaostossa, jota johtaa sosiaali- ja terveysministeriö. Strategia ja toimintaohjelma hyvinvointitalouden edistämiseksi on laadittu. Lisäksi kunnille ja hyvinvointialueille on tullut lakisääteiseksi hyvinvointisuunnitelmien ja -kertomusten laatiminen ja Suomi on liittynyt kansainväliseen Wellbeing Economy Governments -verkostoon. Kuitenkaan tavoite päätösten hyvinvointi- ja terveysvaikutusten kattavan arvioinnin toteutumisesta ei ole edennyt käytäntöön.
Ongelma tällä hetkellä on, että pitkän aikajänteen vaikutusten arviointia ei tehdä riittävästi, eikä vaikutusarviointeihin sitouduta, vaikka ohjeistuksia on. Keskitytään yksittäisiin vaikutuksiin – ja yleensä juuri kustannusvaikutuksiin. Kaikkea ei voi, eikä pidä mitata rahassa, vaan hyvinvoinnin vaikutusarviointien tulisi olla hyvin keskeinen osa talouden ohjausta. Vain silloin tiedetään, mihin suuntaan yhteiskunnan hyvinvointi on kehittymässä ja miten siihen voidaan päätöksillä vaikuttaa.
Konkreettisia askeleita kohti kokonaisvaltaisempaa hyvinvoinnin arviointia ja talousohjausta odotetaan tulevalla hallituskaudella. Hyvinvointitalous tulee olla tulevan hallitusohjelman keskiössä ja selkeisiin hyvinvointimittareihin perustuvia hyvinvointiarviointeja on toteutettava osana julkisen talouden suunnitelmaa ja budjetointia.
Lue lisää:
- SOSTEn julkaisu 2.3.2023: Hyvinvointitalous seuraavan hallitusohjelman keskiöön! – SOSTEn ehdotukset hyvinvointitalouden ohjausmalliksi
- VM tiedote 6.3.2023: Meno- ja tulorakennetta on korjattava merkittävästi julkisen talouden vahvistamiseksi
- VATT:n tiedote 2.3.2023: Julkisen talouden sopeutuskeinojen mittaluokka ja tulonjakovaikutukset huomioitava
- SOSTEn uutinen 8.3.2023: Valtiovarainministeriön säästölista tarjoaa kylmää kyytiä heikoimmille ja köyhimmille