Petteri Orpon hallituksen alkutaipaleella vähälle huomiolle on jäänyt hallituksen ilmasto- ja ympäristöpoliittinen linja. Verrattuna akuutteihin kriiseihin, kuten koronapandemiaan tai energiakriisiin, sekä politiikan lyhyen aikavälin muutoksiin, globaalit ympäristökriisit ovat Suomesta katsottuna hitaasti eteneviä muutoksia. Vaikka metsäpaloja, tulvia ja sulavaa jäätikköä ei näkyisikään aamulla sanomalehden etusivulla, ympäristökriisit silti etenevät, ja samalla etenevät myös niiden terveyttä ja hyvinvointia uhkaavat seuraukset.
Hallitusohjelmassa sovitut toimet eivät ole riittäviä
Yksi hallitusneuvotteluiden vaikeimmista aiheista koski ilmastopolitiikkaa, josta neuvotteluihin osallistuneet puolueet olivat erimielisiä. Kun neuvotteluiden lopputulos oli ilmaston kannalta jokseenkin maltillinen ja ilmastotavoitteesta pidettiin kiinni, siirtyi huomio mediassa ja eduskunnassa pääosin talous-, työllisyys- ja sosiaalipoliittisiin kysymyksiin.
Hallituksen näennäinen sitoutuminen ilmasto- ja ympäristötoimiin peitti kuitenkin alleen sen, että hallitusohjelmassa sovitut toimet eivät ole nykytilanteessa riittäviä. Riippumattomien ilmasto- ja luontopaneelien mukaan esimerkiksi tuore budjettiesitys jopa heikentää ilmasto- ja ympäristötoimia. Yksi esimerkki tästä on bensaveron lasku, joka VATT:n mukaan paitsi lisää päästöjä myös hyödyttää erityisesti suurituloisia. Hallituksen politiikassa on toki myös hyvää, mistä esimerkkinä on panostus teknisiin hiilinieluihin. Samaan aikaan kokonaisuus ei ole kuitenkaan riittävän uskottava, minkä nosti esiin myös Työ- ja elinkeinoministeriön ylijohtaja poikkeuksellisessa puheenvuorossaan Maaseudun Tulevaisuudessa.
Iso suunnanmuutos valtakunnanpolitiikassa ei vaikuta tällä hallituskaudella kovin todennäköiseltä. Hallitusohjelman kirjauksien ulkopuolista liikkumatilaa tai ylimääräistä rahaa ei ole, ja mikäli hallitus istuu kauden loppuun, tulee se politiikassaan nojaamaan pitkälti yhdessä jo sovittuihin muutoksiin. Vaikka lisäpainetta muutokselle saattaa tulla EU:n suunnalta tai jopa oikeuskäsittelystä, keskittyy hallitus seuraavat vuodet erityisesti talouden ja työmarkkinoiden uudistamiseen.
- Lue lisää: HS 27.4.2023: Näin hallitusneuvotteluihin osallistuvat puolueet sijoittuvat arvokartalle
- Lue lisää: HS 16.10.2023: Asiantuntijat: Suomi ei saavuta ympäristötavoitteitaan, jos budjettiesityksen linja jatkuu
- Lue lisää: Iltalehti 11.09.2023: VATT: Orpon hallituksen kaavailema polttoaineveron alennus hyödyttää suurituloisia ja kasvattaa ilmastopäästöjä
- Lue lisää: HS 27.07.2023: Tehtaanpiippujen ”tulppaaminen” on hallituksen keskeisin ilmastotoimi – Tästä siinä on kyse
- Lue lisää: HS 07.06.2023: Ympäristöjärjestöjen toivoma Suomen ensimmäinen ilmasto-oikeudenkäynti ei toteudu
Kansalaisten kiinnostunut ympäristökysymyksiin on laskenut
Hallituspolitiikka ei tapahdu tyhjiössä, ja puolueiden into tarttua ympäristö- ja ilmastokysymyksiin heijastelee myös julkista keskustelua ja kansan asenteita. Eduskuntavaalien alla julkaistu vuoden 2023 Ilmastobarometri osoitti, että kansalaisten kiinnostus ja kunnianhimo ilmastokysymyksiin oli jopa laskenut vuoteen 2019 verrattuna. Esimerkiksi vuonna 2019 ilmastonmuutoksen torjuntaa piti kiireellisenä 83 % suomalaisista, tänä vuonna 72 %. Kymmenen prosenttiyksikön lasku on merkittävä.
Apaattinen ilmastokeskustelu saattaa johtaa laajempiin seurauksiin
Apaattinen ilmastokeskustelu ja aiheen poistuminen päivänpolitiikasta saattaa johtaa laajempiin seurauksiin. Mikäli hallituskauden aikana ympäristökriisit hautautuvat akuutimpien ongelmien alle, on epätodennäköistä, että aihe kiinnostaisi laajasti kansalaisia seuraavissakaan vaaleissa.
Samaan aikaan on selvää, että pelkkä kunnianhimoisen ilmastopolitiikan tukeminen ilman nykyistä konkreettisempaa sisältöä jää hallitukselta ontoksi retoriikaksi. Ristiriita tavoitteiden ja keinojen välillä näkyy myös kansalaisten vastauksissa – vaikka 72 % pitää ilmastonmuutoksen hillintää kiireellisenä, vain 35 % on lisännyt kestävää liikkumista. Sama ristiriita koskee myös päättäjiä. Pelkkiin ilmastotavoitteiden vuosilukuun sitoutuminen ei riitä, mikäli toimenpiteisiin ei ole halukkuutta.
Ilmastokeskustelu voi herätä talviunilta milloin tahansa
Suomen Nato-jäsenyys on hyvä osoitus siitä, miten poliittisten ideoiden suosio ei ole lineaarista. Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) vuodesta 1998 jatkuneissa mittauksissa Nato-jäsenyyden suosio oli enimmillään 28 % vuoden 2021 lokakuuhun mennessä. Vuotta myöhemmin jäsenyyden kannatus oli noussut 78 prosenttiin. Toinen EVAn havainto koskee puolueita, jotka byrokraattisuudestaan ja usein hitaista linjamuutoksistaan huolimatta kääntyivät lähes kaikki suhteellisen nopeasti tukemaan Nato-jäsenyyttä – kansalaisten esimerkkiä seuraten.
Vaikka ilmasto- ja ympäristökeskustelu näyttää nyt painuneen talviunille, ei tilanne välttämättä pysy stabiilina ikuisesti. Vaikka näköpiirissä ei lähivuosina olisikaan suomalaisten näkökulmasta dramaattisia käänteitä ilmastossa tai ympäristössä, voi jokin yksittäinen tapahtuma Euroopassa tai globaalisti muuttaa suurestikin poliittisen keskustelun prioriteetteja, ja tämä heijastuu varmasti myös Suomeen. Jos näin käy, tarvitsemme nopeasti askelmerkit siihen, miten yhteiskunnallista muutosta voi toteuttaa paitsi nopeasti myös sosiaalisesti oikeudenmukaisesti.
Tervetuloa mukaan SOSTEn uuteen ilmasto- ja ympäristöverkostoon!
SOSTEn uusi ilmasto- ja ympäristöverkosto vauhdittaa ja tukee sote-järjestöjen ilmasto- ja ympäristötyötä. Mukaan verkostoon ovat tervetulleita kaikki ilmasto- ja ympäristöaiheiden parissa työskentelevät sote-järjestöjen toimijat!
Verkostoon voi ilmoittautua mukaan täyttämällä tietonsa ilmoittautumislomakkeeseen.