SOSTEn eduskuntavaalitavoitteet 2027:

Kestävä talous rakentaa yhteistä hyvinvointia

Tiukassa taloustilanteessa tarvitaan tuottavia ja oikeudenmukaisia valintoja. Pitkäaikaistyöttömyyteen on puututtava ja työttömyydestä on voitava palata sujuvasti työelämään. Verotuksen on edistettävä terveyttä ja kohdistuttava maksukyvyn mukaan. Näillä ratkaisuilla vahvistetaan myös julkisen talouden kestävyyttä.

Suomessa on otettava käyttöön sokerivero

Hallitusohjelmakirjaus: Väestön kansanterveyden edistämiseksi valmistellaan terveysperusteinen vero, joka kohdistuu sokeriin.

Tausta: Eurostatin tilastojen mukaan suomalaisista on tullut alle kymmenessä vuodessa Euroopan kolmanneksi lihavin kansa. Lihavuuden yleisyys on yli 20-vuotiailla naisilla 30 ja miehillä 27 prosenttia. Lähes joka toisella naisella (48 %) ja miehellä (44 %) on vyötärölihavuutta. Suomalaisista 2–16-vuotiaista tytöistä 18 prosentilla ja pojista 27 prosentilla on ylipainoa tai lihavuutta. Ylipaino ja lihavuus ovat Suomessa merkittävä kansanterveys- ja kustannuskysymys, mikä korostaa ennaltaehkäisevien ja varhaisten toimien merkitystä. Suomalaistutkimuksen (2025) mukaan lihavuudesta aiheutuu yhteiskunnalle yli 2,5 miljardin euron lisäkustannukset vuosittain.[3]

Perusteluosa: Tarvitsemme kaikkia keinoja ja johdonmukaisia yhteiskunnallisia päätöksiä väestön terveyden edistämiseksi ja kestävän talouden luomiseksi. SOSTE ja sote-järjestöt ovat jo vuosia esittäneet terveysperustaisen veron käyttöönottoa vahvistamaan kansanterveyttä. Ensivaiheessa terveysvero voisi kohdistua sokeriin.

SOSTEn ennen viime eduskuntavaaleja toteuttamassa kyselyssä eduskuntapuolueille peräti kuusi eduskuntapuoluetta yhdeksästä kannatti terveysperusteisen veron käyttöönottoa ensi vaalikaudella.  Orpon hallitus suunnitteli makeisveron käyttöönottoa, jonka valmistelu kuitenkin lopetettiin. Monet tahot, kuten THL ja STM ovat suositelleet terveysveron käyttöönottoa. Myös Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee terveysverojen käyttöönottoa ja korottamista sokeripitoisille juomille osana tehokasta kansanterveys- ja rahoituspolitiikkaa.[4] Kansainväliset esimerkit osoittavat (mm. Unkari, Britannia), että hyvin suunniteltu vero voi vähentää sokerin kulutusta ja parantaa kansanterveyttä.

Pistemäisistä haittaveroista on päästävä laaja-alaisiin veroihin. Porrastettu, ainesosaperusteinen sokerivero kannustaisi teollisuutta kehittämään terveellisempiä ja vähäsokerisimpia vaihtoehtoja ja ohjaisi siten kuluttajia tekemään parempia valintoja. Veron vaikutuksesta tuoreryhmässään terveellisemmät eli vähemmän sokeria sisältävät tuotteet maksaisivat epäterveellisiä vähemmän. Runsaasti sokeria sisältäviä tuotteita puolestaan verotettaisiin rankemmin.

Vaikutusarvio: Ihmisten kulutuskäyttäytymisen muuttuessa sokeriverolla olisi pidemmällä aikavälillä kansanterveyttä parantava ja sote-menoja alentava vaikutus. Porrastettu ja laaja sokerivero loisi myös tasapuoliset pelisäännöt elintarvikevalmistajille, kun kaikki paljon sokeria sisältävät tuotteet olisivat veron piirissä.

Kustannukset: SOSTE on arvioinut, että sokeriin kohdistuva terveysperusteinen vero voisi tuottaa vähintään 0,5 miljardin euron lisäyksen verotuloihin.

Ulla Kiuru viestintä- ja yhteiskuntasuhdepäällikkö

Julkista taloutta vahvistetaan verotoimenpitein

Hallitusohjelmakirjaus: Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotusta kiristetään, nimellinen yhteisöverokanta korotetaan 22 prosenttiin sekä indeksoimattomat valmisteverot ja liikenteen verot sidotaan hintatasoon.

Tausta: Suomen julkinen talous heikkenee nopeasti. Julkisen velan BKT-suhteen ennustetaan ylittävän 90 prosenttia vuonna 2026. Nykyisellä hallituskaudella julkista taloutta on yritetty vahvistaa erityisesti julkisten menojen leikkaamisella, mikä on supistanut kysyntää taantumassa ja lisännyt velkaantumista. Samaan aikaan muun muassa vihreä siirtymä ja päätösperäiset veronkevennykset laskevat kokonaisveroastetta. Näiden tekijöiden yhteisvaikutus on aiheuttanut julkisen talouden kriisin.

Perusteluosa: Suomen julkisen talouden vahvistaminen edellyttää myös veronkorotuksia. Veronkorotukset on kohdennettava siten, että ne heikentävät talouskasvua mahdollisimman vähän.

Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuskäytäntö on monimutkainen, heikentää pääoman kohdentumista tuottavampiin kohteisiin ja muodostaa käytännössä myös listautumiskynnyksen (VM 2023, 64). Jos listaamattoman yhtiön maksama osinko ei ylitä 8 prosenttia yrityksen nettovarallisuudesta ja osinko on alle 150 000 euroa, 75 prosenttia osingosta on verovapaata (muilla yhtiöillä vain 15 %).

Tutkimusten mukaan yhteisöverokannan korottamisella ei ole kielteisiä vaikutuksia talouskasvuun (Gechert & Heimberger 2022; Harju ym. 2022; 2024). Suomen nimellinen yhteisöverokanta on tällä hetkellä 20 prosenttia eli prosenttiyksikön EU:n keskiarvoa matalampi, mistä huolimatta se lasketaan 18 prosenttiin vuonna 2027.

Yksi syy kokonaisveroasteen laskulle on se, että joitain valmisveroja ja liikenteen veroja ei ole sidottu hintatasoon. Mikäli verot indeksoitaisiin, niiden arvo säilyisi ajassa.

Vaikutusarvio: Veronkorotusten vaikutukset olisivat 2,6 miljardia euroa. Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen uudistaminen lisäisi verotuloja noin 0,5 miljardilla eurolla vuosittain (Finér 2024, 42–43; VM 2023, 182; SOSTEn laskelmat). Yhteisöveron alennuksen peruminen ja kannan korottaminen 22 prosenttiin vahvistaisi julkista taloutta noin 2,0 miljardilla eurolla vuosittain (VM 2023, 181; SOSTEn laskelmat). Indeksoimattomien valmisteverojen ja liikenteen verojen indeksointi lisäisi verotuloja noin 0,1 miljardilla eurolla vuosittain (VM 2023; SOSTEn laskelmat). Arviot on esitetty vuoden 2027 tasolla.

Kustannukset: Veromuutosten toimeenpano aiheuttaisi joitain hallinnollisia kustannuksia.

Linkit tutkimuksiin aiheesta

Ulla Kiuru viestintä- ja yhteiskuntasuhdepäällikkö

Työllisyyspalveluiden rahoitusmalli on uudistettava huomioimaan paremmin talouden suhdannevaihtelut

Hallitusohjelmakirjaus: Uudistetaan työllisyyspalveluiden rahoitusmallia siten, että se huomioi paremmin talouden suhdannevaihtelut. Matalasuhdanteessa kuntien rahoitusosuudet työttömyysturvamaksuista jäädytetään ja lakisääteisten työvoimapalveluiden rahoitusta korotetaan alueilla, joilla on korkea pitkäaikaistyöttömyysaste.

Tausta: Työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyi kunnille vuoden 2025 alussa. Lakisääteiset työvoimapalvelut rahoitetaan valtionosuusjärjestelmän kautta ei-korvamerkittynä. Valtionosuus määräytyy työikäisen väestön ja työttömien määrän mukaan viiveellä, jolloin rahoitus ei reagoi nopeisiin työllisyyden suhdannevaihteluihin. Kuntien rahoitusvastuu työttömyyskorvausten kustannuksista on kasvanut.

Perusteluosa: Työllisyydenhoidon järjestämisvastuu siirtyi kunnille ajankohdassa, jossa työttömyys ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut merkittävästi. Kuntaliiton mukaan työllisyys- ja elinkeinopalveluiden järjestämisen rahoitusvaje on noin 100 miljoonaa euroa. Samaan aikaan kuntien rahoitusosuutta työttömyysturvamaksuista on kasvatettu. Arvion mukaan etuuskulujen kompensointi on alimitoitettu 50-100 miljoonalla eurolla. Kuntien rahoitusvastuu katkeaa vain työllistymisen myötä.

Nykyinen rahoitusmalli ei kestä kriittistä tarkastelua. Se ei huomioi suhdannevaihteluita ja rankaisee kuntia kovilla maksuilla juuri silloin, kun työttömyys on ennätyslukemissa. Nykyinen rahoitusmalli ei kannusta kuntia tarjoamaan valmennusta, työkokeiluja, palkkatukityösuhteita tai muita, monelle erityisesti pidempään työttömänä olleille asiakkaille, tarpeellisia palveluja. Työllisyysalueiden johtajista peräti 96 prosenttia katsoo, että alueiden rahoitusmallia tulisi muuttaa. Valtakunnallisista työllisyyden edistämisen tavoitteista juuri matalan työllisyysasteen asiakasryhmien työllisyyden nostamisen toteutuminen on ollut heikkoa.   

Työllisyyspalveluiden järjestämisestä säädetyn lain mukaan julkisten työvoimapalveluiden järjestämisessä on huolehdittava erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistämisestä. Rahoitusmallin tulee aidosti kannustaa kuntia panostamaan myös näihin palveluihin. 

Vaikutusarvio: Muutoksen ansiosta heikommassa työmarkkina-asemassa olevat ihmiset pääsevät nykyistä paremmin palveluihin, jotka edistävät heidän työllistymistään. Samalla todennäköisyys, että he työllistyvät, paranee. Pidemmän tähtäimen vaikutusarviona työttömyysaste laskee.

Päivi Kiiskinen erityisasiantuntija