SOSTEn eduskuntavaalitavoitteet 2027:

Vahva kansalaisyhteiskunta lisää luottamusta

Järjestöt ovat ihmisten tukena elämän vaikeissa kohdissa usein silloin, kun apua ei mistään muualta saa. Järjestöt vahvistavat osallisuutta ja lisäävät uskoa tulevaan. Järjestöjen vakaammat resurssit turvaavat niiden työn jatkuvuuden ja ehkäisevät ihmisten ongelmien kasaantumista, mikä vähentää myös yhteiskunnan kustannuksia.

Sote-järjestöjen rahoitusta on vahvistettava siten, että valtionavustusten taso vastaa yhtä prosenttia hyvinvointialueiden kokonaisrahoituksesta

Hallitusohjelmakirjaus: Varmistetaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaedellytykset. Sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen myönnettävä sosiaali- ja terveysministeriön valtionavustus vastaa yhtä prosenttia hyvinvointialueiden kokonaisrahoituksesta.


Tausta: Pääministeri Orpon hallituskaudella sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksia on leikattu rajusti, yhteensä 140 miljoonalla eurolla eli yli kolmanneksella vuoden 2024 avustustasoon nähden.

Valtionavustusleikkauksilla on ollut merkittäviä vaikutuksia sote-järjestöjen toimintaan. Järjestöt ovat joutuneet supistamaan ja lopettamaan monia tärkeitä palvelujaan, kuten chat- ja kriisipuhelinpalveluja sekä vertais- ja kohtaamispaikkatoimintaa. Tuettu lomatoiminta loppuu kokonaan, samoin nuorisoasumisen tukitoiminta. Leikkauksista ovat kärsineet eniten ihmiset, jotka saavat tai hakevat apua ja tukea järjestöistä.

Perusteluosa: Sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoitus on Suomessa keskeisesti julkisen sektorin varassa. Valtionavustukset terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen ovat suurimmalle osalle alan yhdistyksistä ja säätiöistä merkittävin rahoituksen lähde.

Järjestöt tukevat vaikeissa tai erityisissä elämäntilanteissa olevia ihmisiä ja heidän läheisiään sekä vaikuttavat päätöksentekoon valtakunnallisesti ja alueilla. Tarkoituksensa toteuttamiseksi järjestöt tarjoavat ihmisille monipuolisesti apua, tukea, tietoa ja mahdollisuuksia osallistua erilaiseen toimintaan. Järjestöt organisoivat esimerkiksi vapaaehtois- ja vertaistoimintaa, neuvontapalveluita, yksilö- ja ryhmämuotoista arjessa selviytymisen apua, yksinäisyyden ehkäisyä sekä virkistys- ja harrastustoimintaa ja tuovat omilla sisältöalueillaan tärkeää erityisosaamista hyvinvointialueiden toiminnan tueksi. Sote-järjestöjen STEA-rahoitetussa toiminnassa oli vuonna 2023 mukana lähes 200 000 vapaaehtoista eli yhtä työntekijää kohden oli 23 vapaaehtoista.

Hyvinvointia ja terveyttä edistävä työ käytännössä lepää sote-järjestöjen harteilla. Jos järjestöt eivät enää pysty tarjoamaan eri tavoin tukea, ihmiset hakevat ennen pitkää apua jo valmiiksi tiukoilla olevilta hyvinvointialueilta tai pahimmassa tapauksessa putoavat kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle. Jo nyt hyvinvointialueet ohjaavat säästösyistä ihmisiä järjestöjen toiminnan pariin. Järjestöjen toimintojen lakkauttamisen myötä katoaa myös vapaaehtoisten tärkeä työpanos, jota hyvinvointialueet eivät pysty korvaamaan.

Vaikutusarvio: Riittävä ja ennakoitava valtionavustusten taso koko hallituskaudeksi turvaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen pitkäjänteisen työn. Järjestöjen toiminnan jatkuvuus vahvistaa julkista palvelujärjestelmää ja säästää julkisen sektorin kustannuksia. SOSTEn pääekonomistin tekemän maltillisen arvion mukaan sosiaali- ja terveysjärjestöt säästivät julkisen sektorin menoja 156,4 milj. € vuonna 2023. Ts. yksi sote-järjestöille annettu euro vähensi julkisen sektorin kustannuksia yli 1,4 eurolla.

Kustannukset: Hyvinvointialueiden rahoitus vuonna 2026 on yhteensä noin 27,1 mrd. euroa. Valtionavustusten ”yhden prosentin sääntö” vastaisi siten noin 270 miljoonaa euroa vuositasolla. Orpon hallituskauden loppuun mennessä sote-järjestöjen valtionavustukset laskevat yli kolmanneksella 243 miljoonaan euroon. Yhden prosentin sääntö tarkoittaisi noin 30 miljoonan euron tasokorotusta vuoden 2027 suunniteltuun avustustasoon verrattuna.

Ulla Kiuru viestintä- ja yhteiskuntasuhdepäällikkö

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustusjärjestelmää on uudistettava

Hallitusohjelmakirjaus: Sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustusjärjestelmä uudistetaan pitkäjänteiseksi, ennakoitavaksi ja yhteen yleisavustukseen perustuvaksi. Avustusjärjestelmän tulee mahdollistaa ja tukea järjestöjen varainhankinnan kehittämistä.


Tausta: Valtionavustusten taso on pienentynyt merkittävästi viime vuosina samaan aikaan, kun sote-järjestöjen työn tarve on kasvanut. Avustusjärjestelmän uudistaminen ja hallinnollisen taakan keventäminen on välttämätöntä, jotta järjestöt voivat vastata ihmisten lisääntyneisiin palvelutarpeisiin vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti.

Perusteluosa: Kohdentamattomat yleisavustukset (Ay) keventävät hallinnollista taakkaa ja parantavat järjestöjen mahdollisuuksia keskittyä ydintehtäväänsä, mikä lisää vaikuttavuutta ja tuottavuutta ilman toiminnan siiloutumista usean eri avustuskohteen alle. Tällä hetkellä yleisavustukset (Ay) vastaavat kuitenkin vain noin neljäsosaa STEAn sote-järjestöille myöntämistä valtionavustuksista. Kohdennetut yleisavustukset (Ak) ovat hallinnollista taakkaa lisäävä elementti, sillä jokaista kohdetta pitää hakea erikseen ja jokaisesta kohteesta raportoida erikseen. Laajemmat avustuskokonaisuudet mahdollistaisivat toiminnan sisällöllisen kehittämisen, innovoinnin ja uuden luomisen myös ilman erillisiä hankkeita. Toiminta-avustukset tulisi myöntää pääsääntöisesti yhtenä yleisavustuksena. Yleisavustuksen ja kohdennettujen yleisavustusten samanaikainen käyttö tulee rajata vain poikkeustilanteisiin.

Ennustettavuus on järjestöjen toiminnalle kriittistä. Ohjeellinen avustussuunnitelma eli tieto siitä, miten järjestön avustustaso kehittyy seuraavan kolmen vuoden aikana, on otettava uudelleen käyttöön avustuspäätöksen yhteydessä ja siitä ei tule poiketa ilman erityisen painavaa syytä.

Varainhankinnan edellytykset ovat järjestöissä hyvin erilaiset, ja nykyinen järjestelmä rajoittaa niiden kehittämistä. Esimerkiksi tällä hetkellä ulkopuoliset lahjoitukset vähennetään suoraan järjestön valtionavustuksesta samassa suhteessa ja valtionavustuksia ei voi käyttää varainhankintaan. Järjestöjen tulee voida käyttää saamastaan valtionavustuksesta 10 % varainhankintaan, kun se liittyy välittömästi avustettuun toimintaan.

Vaikutusarvio: Yleisavustusten vahvistaminen ja varainhankinnan mahdollistaminen lisäävät järjestöjen autonomiaa. Toiminnan suunnittelusta tulee pitkäjänteisempää ja reagointi kriiseihin sekä toimintaympäristön muutoksiin nopeutuu. Varainhankinnan kehittäminen vahvistaa järjestöjen taloudellista kestävyyttä ja tukee erityisesti pieniä ja keskisuuria järjestöjä.

Kustannukset: Uudistus ei aiheuta välittömiä lisäkustannuksia valtiolle. Hallinnollisen taakan keventäminen tehostaa sekä järjestöjen että viranomaisten resurssien käyttöä. Siirtyminen yhteen avustuslajiin vähentää kustannuksia, kun valmistelua ja seurantaa tarvitaan vähemmän ja järjestöjen hallinnollinen taakka vähenee.

Ulla Kiuru viestintä- ja yhteiskuntasuhdepäällikkö

Lahjoitusvähennystä koskevaa sääntelyä on laajennettava koskemaan kaikkia rahankeräysluvan haltijoita

Hallitusohjelmakirjaus: Hallitus vahvistaa kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä ja monipuolistaa järjestöjen rahoituspohjaa. Yksityisen rahoituksen osuutta lisätään kannustamalla lahjoituksiin muun muassa laajentamalla oikeutta lahjoitusvähennykseen kaikille rahankeräysluvan saaneille yleishyödyllisille yhteisöille tehdyistä lahjoituksista.


Tausta: Kansalaisjärjestöt ovat keskeinen osa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, demokratiaa ja oikeusvaltiota. Ne täydentävät julkisia palveluja, tavoittavat haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä ja edistävät perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Samanaikaisesti järjestöjen julkista rahoitusta on viime vuosina leikattu merkittävästi, mikä on heikentänyt järjestöjen toimintaedellytyksiä ja lisännyt tarvetta yksityiselle rahoitukselle.

Lahjoitusvähennyksen laajentaminen on keskeinen keino kannustaa yksityishenkilöitä ja yhteisöjä tukemaan yleishyödyllistä toimintaa. Valtionvarainministeriön keväällä 2025 esittämä malli rajaa kuitenkin vähennykseen oikeuttavien lahjoitusten saajajoukon hyvin suppeaksi, eikä vastaa hallitusohjelman tai kansalaisjärjestöstrategian tavoitteita vahvistaa kansalaisyhteiskunnan rahoituspohjaa ja keventää kansalaisjärjestöihin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa.

Perusteluosa: Valtionvarainministeriön keväällä 2025 antaman esityksen mukaan lahjoitusvähennykseen oikeuttaisivat lahjoitukset Verohallinnon nimeämispäätöksen saaneille yhdistyksille ja säätiöille tiettyihin laissa erikseen lueteltuihin tarkoituksiin, kuten urheilua tai lasten asemaa edistävään tarkoitukseen. Rajaus sulkee vähennyksen ulkopuolelle valtaosan sosiaali- ja terveysjärjestöistä sekä monia muita yleishyödyllistä työtä tekeviä toimijoita, vaikka niiden työ on yhteiskunnallisesti vähintään yhtä tärkeää kuin vähennykseen oikeuttaviksi määritellyt tarkoitukset.

Rajaus johtaa järjestöjen epäyhdenvertaiseen kohteluun ja jättää liikaa harkintavaltaa viranomaiselle sen arvioimisessa, millaista toimintaa voidaan pitää esimerkiksi “lasten asemaa tukevana” tai “nuorisotyötä edistävänä”. Tämä lisää tulkinnanvaraisuutta, hallinnollista epävarmuutta ja riskiä epäyhdenvertaisista päätöksistä.

Selkeämpi ja yhdenvertaisempi ratkaisu olisi kytkeä lahjoitusvähennykseen oikeuttava saajajoukko rahankeräyslupaan. Rahankeräysluvan haltijat ovat jo viranomaisvalvonnan piirissä ja sitoutuneet käyttämään kerätyt varat yleishyödylliseen tarkoitukseen. Tämä malli olisi oikeudellisesti selkeä, hallinnollisesti kevyt ja ennakoitava sekä lahjoittajille että järjestöille.

Vaikutusarvio: Lahjoitusvähennyksen ulottaminen kaikkiin rahankeräysluvan haltijoihin lisäisi merkittävästi lahjoittamisen houkuttelevuutta ja parantaisi järjestöjen mahdollisuuksia hankkia yksityistä rahoitusta. Samalla se vahvistaisi kansalaisyhteiskunnan toimintakykyä tilanteessa, jossa julkista rahoitusta on leikattu.

Laajempi ja selkeämpi vähennysmalli vähentäisi myös niin viranomaisten kuin järjestöjenkin hallinnollista työtä sekä lisäisi verojärjestelmän hyväksyttävyyttä ja yhdenvertaisuutta niin lahjoittajien kuin lahjansaajienkin näkökulmasta.

Kustannukset: Lahjoitusvähennyksen laajentaminen vähentää jonkin verran verotuloja, mutta vaikutus julkiseen talouteen on rajallinen. Valtionvarainministeriön omissa laskelmissa verotuottomenetysten on arvioitu olevan n. 14-30 miljoonaa euroa vuodessa. Ministeriön laskelma perustuu kuitenkin erittäin optimistiseen käsitykseen suomalaisten lahjoittamisvalmiuden kehittymisestä. Esimerkiksi luonnollisten henkilöiden tekemien lahjoitusvähennykseen oikeuttavien lahjoitusten määrän valtionvarainministeriö laskee yli kymmenkertaistuvan muutoksen myötä. Menetyksiä arvioitaessa tulee huomioida sekin, että yksityisen rahoituksen lisääntyminen vähentäisi julkisen sektorin rahoituspainetta ja tukisi sellaista ennaltaehkäisevää ja julkisia palveluja täydentävää toimintaa, jonka kustannukset julkiselle taloudelle olisivat muuten merkittävästi suuremmat.

Patrik Metsätähti lakimies