Skip to content

Hankintalaki

Järjestöopas
Järjestöopas

Julkisten hankintojen tavoitteena on julkisten varojen tehokas ja taloudellinen käyttö sekä tarjousmenettelyihin osallistuvien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu. Tähän pyritään erityisesti kilpailuttamisen kautta. Myös sosiaali- ja terveyspalvelut ovat julkisten hankintojen ja kilpailutusten kohteina.

Hankintalainsäädäntö koskettaa SOSTEn jäsenjärjestöjä:

  • sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjien edustajina,
  • palveluntuottajina ja
  • hankintayksikköinä.

SOSTEn jäsenet edustavat laajaa sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjien joukkoa. Järjestöt ovat, paitsi jäsentensä edunvalvojia, usein myös palvelun tuottajia. Monet Suomessa tuotetut sosiaali- ja terveyspalvelut ovat alun perin järjestöjen kehittämiä (kuten lasten neuvolapalvelut) ja joidenkin tuottamisessa niillä on edelleenkin keskeinen asema (esim. ensi- ja turvakotitoiminta, päihdepalvelut). Saadessaan julkista tukea toimintaansa järjestöt voivat myös itse olla julkisia hankintayksikköjä, jolloin ne joutuvat noudattamaan hankintalakia omissa hankinnoissaan.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnoissa keskeiseksi pulmaksi on noussut se, että palveluja on kilpailutettu hinnalla kiinnittämättä riittävästi huomiota käyttäjien yksilöllisiin tarpeisiin ja palvelujen laatuun. Seuraukset ovat monissa tapauksissa osoittautuneet käyttäjien kannalta kohtuuttomiksi. Säädännön vaikeaselkoisuus ja menettelyjen työläys ovat taas vaikeuttaneet erityisesti pienten ja keskisuurten palveluntuottajien ja kilpailutusvelvollisten järjestöjen asemaa. Tilannetta pyrittiin parantamaan EU:n viimeisimmissä hankintadirektiiveissä ja nykyisessä, 1.1.2017 voimaan astuneessa hankintalaissa.

Uudistettu hankintalaki astui voimaan 1.1.2017

Hankintalakia uudistettaessa vahvistettiin sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjien asemaa. Hankintayksiköt velvoitetaan nyt nimenomaisesti ottamaan huomioon paitsi kyseistä palvelua koskevat sisältölait, myös palvelujen laatuun, jatkuvuuteen, esteettömyyteen, kohtuuhintaisuuteen, saatavuuteen ja kattavuuteen, eri käyttäjäryhmien erityistarpeisiin, käyttäjien osallistumiseen ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen sekä innovointiin liittyvät tekijät. Jos hankintayksikkö asettaa palvelun valintaperusteeksi hinnan, sen tulee antaa perusteltu selvitys siitä, miten laatutekijät on kyseisessä hankinnassa huomioitu.

Pitkäkestoisia hoito- ja asiakassuhteita koskevan sosiaali- ja terveyspalvelun hankinnassa hankintayksikön on määritettävä sopimuksen kesto ja muut ehdot siten, että sopimuksista ei muodostu kohtuuttomia tai epätarkoituksenmukaisia seurauksia palvelun käyttäjille. Lain perusteluissa selvennetään, että toistaiseksi voimassa olevat sopimukset ovat sallittuja. Myös suorahankinta on mahdollinen yksittäistapauksissa, jos kilpailutus tai tuottajan vaihtaminen olisi ilmeisen kohtuutonta tai erityisen epätarkoituksenmukaista asiakkaan kannalta merkittävän hoito- tai asiakassuhteen turvaamiseksi.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen kynnysarvot nousivat 100 000:sta eurosta 400 000 euroon, mikä yhdistettynä uuden lain mukaisiin kevennettyihin hankintamenettelyihin antaa hankintayksiköille aiempaa enemmän mahdollisuuksia räätälöidä hankintojaan tarvetta vastaavasti. Lakiin tulleen uuden palvelukategorian, ”muut erityiset palveluhankinnat”, kynnysarvo on 300 000 euroa ja niihin sovelletaan samoja menettelysääntöjä kuin sote-hankintoihin.

Muissa, nk. ”tavallisissa” palveluhankinnoissa ja tavarahankinnoissa kansalliset kynnysarvot nousivat 60 000 euroon. Lakiuudistus toi kevennetyt hankintamenettelyt myös näihin EU-kynnysarvot alittaviin hankintoihin.

Kevennettyjen menettelyjen ydin on avoimuuden, tasapuolisuuden, syrjimättömyyden ja suhteellisuuden periaatteiden noudattamisessa. Hankintayksikkö ei ole sidottu laissa kuvattuihin menettelyihin, vaan voi jopa laatia omansa, kunhan noudattaa mainittuja periaatteita ja kuvaa käyttämänsä menettelyn hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä.

Pienten ja keskisuurten toimittajien asemaa parannettiin erityisesti säätämällä, että hankintayksikköjen tulee lähtökohtaisesti jakaa EU-kynnysarvot ylittävät hankinnat pienempiin osiin, jotta myös pienet ja keskisuuret toimijat voivat osallistua tarjouskilpailuihin. Jakamatta jättäminen on erikseen perusteltava. Pk-toimittajien osallistumismahdollisuuksia parantaa myös se, että tarjoajilta vaadittava liikevaihto saa olla enintään kaksi kertaa hankinnan määräinen.

Hankintamenettelyistä

Julkisilla hankinnoilla tarkoitetaan sellaisia tavara- ja palveluhankintoja, joita hankintalainsäädännössä määritellyt hankintayksiköt tekevät oman organisaationsa ulkopuolelta.

Järjestö voi olla hankintayksikkö, jos se on perustettu tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita eikä sillä ole kaupallista tai teollista luonnetta ja sitä rahoittaa pääasiassa hankintayksikkö (esim. valtio, kunta, STEA). Järjestö voi myös olla hankintayksikkö, kun se saa tietyn hankinnan tekemistä varten hankintayksiöltä tukea yli puolet hankinnan arvosta.

Tavara- ja palveluhankintojen lisäksi hankintalakia uudistettaessa sääntelyn piiriin otettiin myös käyttöoikeussopimukset. Käyttöoikeussopimusta voitaneen yksinkertaistetusti kuvata hankinnaksi, jossa kauppahintana on kokonaan tai osittain rahan sijasta myyjän toimittaman tuotteen tai palvelun hyödyntämisoikeus. Se tarkoittaa, että myyjä voi periä maksua toimittamansa tuotteen tai palvelun käyttäjiltä.

Julkiset hankinnat ja käyttöoikeussopimukset tulee tehdä hankintalainsäädännön menettelytapoja noudattaen. Säännösten pääperiaatteita ovat hankintojen avoin ja tehokas kilpailuttaminen sekä tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu.

Julkisen hankinnan tekeminen edellyttää

  • huolellista suunnittelua ennen hankinnan toteuttamista (mitä hankitaan),
  • hankintaprosessin ja hankintalain menettelyjen osaamista (miten hankitaan) sekä
  • hankinnan toteuttamista eli sopimuksen täytäntöönpanoa (sopimusosaaminen).

Hankintalaki sääntelee näistä vain keskimmäistä vaihetta eli sitä, miten hankitaan. Hankintalailla ei puututa siihen, mitä hankitaan tai miten hankintaa toteutetaan ja toteutusta valvotaan. Hankinnan onnistumisessa ja esimerkiksi halutun laadun toteutumisessa kaikilla näillä vaiheilla on kuitenkin merkittävä osuus.

Julkiset hankinnat tulee tehdä taloudellisesti, suunnitelmallisesti ja tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina. Hallinnollisten töiden vähentämiseksi hankintayksikön kannattaa hyödyntää puitejärjestelyjä, yhteishankintoja ja muita yhteistyömahdollisuuksia.

SOSTE kehittää järjestöjen hankintaosaamista

SOSTE kehittää yhdessä järjestöjen ja STEA:n kanssa järjestöjen hankintaosaamista, jotta järjestöt voivat toteuttaa julkisia hankintoja taloudellisesti ja suunnitelmallisesti, sekä menestyä julkisissa tarjouskilpailuissa.

Järjestöjen käyttöön suunnitellut hankintaohjeet ja oppaat sekä valmiit lomakepohjat auttavat järjestöjä tekemään julkisia hankintoja oikein ja taloudellisesti. Myös yhteishankintojen ja muiden yhteistyömahdollisuuksien hyödyntäminen järjestöissä on tärkeää.

  • Järjestöjen tukena toimii lakimies, joka tukee ja neuvoo järjestöjä hankinnoissa: kirsi.vaatamoinen@soste.fi, puh. 040 839 7913.
  • SOSTEn järjestölakimies koordinoi jäsenistön yhteishankintoja: maarit.paivike@soste.fi, puh. 040 571 1314.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Muut teeman artikkelit

Uutinen

15.3.2019 15:19

SOSTE upprätthåller en webbaserad organisationsguide

Vår strävan är att ge strukturerad information, instruktioner och tips för anställda inom social – och hälsovårdsorganisationer. Guiden är uppbyggd i form av artiklar inom olika teman. Förutom artiklarna innehåller guiden också aktuellt från SOSTE. Guiden är på finska och innehållet uppdateras regelbundet. I den här guiden får du på svenska en överblick av guiden […]

Artikkeli

Strategian johtaminen

Strategisessa työskentelyssä tutkitaan, miten asiat ovat, mitä ympärillä tapahtuu ja miten järjestö asemoituu toimintaympäristöön. Strategisen analyysin tavoitteena on tehdä valintoja siitä, minkä asioiden ratkaisemiseen järjestössä keskitytään. Analyysin pohjalta syntyvä strategia on suunnitelma siitä, millä toimenpiteillä päästään haluttuun tavoitteeseen.  Strategian tulisi olla tulevaisuuteen tähtäävä, mutta ei kuitenkaan liian yleisluontoinen, niin että strategian ja käytännön tekemisen välille […]

Artikkeli

Työyhteisön johtaminen

Työyhteisöjen johtaminen sisältää monia eri tehtäväkokonaisuuksia: henkilöstövoimavarojen hallinnointia ja suunnittelua, henkilöstön rekrytointi, työsuhdeasioita, työn organisointia ja arviointia, henkilöstön ja osaamisen kehittämistä sekä työympäristöstä, työhyvinvoinnista ja työsuojelusta huolehtimista. Työn tekemistä säätelevät lisäksi useat lait kuten työaikalaki, työsopimuslaki, työehtosopimuslaki, työturvallisuuslaki, työterveyshuoltolaki, vuosilomalaki ja laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Järjestötyöyhteisöt ovat usein melko pieniä, joten tästä kokonaisuudesta vastaa monessa […]