Kuukauden kysymys: Millaiseen toimintaan järjestö voi kerätä rahaa?

Kuukauden kysymys: Millaiseen toimintaan järjestö voi kerätä rahaa?

Etusivu / Artikkelit / Kuukauden kysymys: Millaiseen toimintaan järjestö voi kerätä rahaa?

Nykyinen rahankeräyslaki tuli voimaan 1.3.2020. Sääntelyn lähtökohtana on, että rahankeräyksiä saavat järjestää yleishyödylliset yhteisöt yksinomaan yleishyödylliseen toimintaan. Tähän lähtökohtaan on kuitenkin erityisesti 2000-luvun aikana säädetty lukuisia poikkeuksia. Monille muillekin organisaatioille kuin yleishyödyllisille yhteisöille voidaan nykyisin myöntää rahankeräyslupa.

Myös vaatimuksesta keräystarkoituksen yleishyödyllisyydestä on lainmuutosten myötä joustettu. Uusimman lain mukaisella ilmoituksenvaraisella pienkeräyksellä, jonka tuotot saavat olla enintään 10 000 euroa, voidaan rahaa kerätä mihin tahansa tarkoitukseen, paitsi elinkeinotoiminnan tukemiseen tai oikeushenkilön varallisuuden kartuttamiseen. Rahankeräys yleistä järjestystä tai turvallisuutta vaarantavaan tai lainvastaisen toimintaan on rahankeräyslain 6 §:n mukaan kuitenkin aina kiellettyä.

Vaikka rahankeräysten yleishyödyllisyyden vaatimuksesta on tingitty, voidaan rahankeräyslupajärjestelmä edelleen nähdä yhtenä keinoista, joilla lainsäätäjä pyrkii kannustamaan järjestöjä toteuttamaan niiden yhteiskunnan hyväksi tekemää toimintaa.

Rahaa voidaan kerätä melkein mihin tahansa järjestöissä toteutettavaan toimintaan, kunhan kyse ei ole järjestön liike- tai elinkeinotoiminnasta. Pelkästään yleishyödyllistä toimintaa harjoittava yhdistys voi kerätä rahaa esimerkiksi yhdistyksen yleiskulujen, kuten toimitilavuokrien, sähkölaskujen, polttoainekulujen ja vastaavien kattamiseksi.

Se, että rahankeräystä toteuttavat organisaatiot usein järjestävät keräyksiä kampanjaluonteisesti johonkin hyvin selkeästi rajattuun käyttökohteeseen, ei siis johdu rahankeräyslaista. Rajattu keräyskohde kuitenkin usein helpottaa varojen käytön seurantaa ja Poliisihallitukselle tehtävää lain edellyttämää raportointia varojen käytöstä. Selkeästi rajatut keräyskohteet helpottavat myös keräyksestä viestimistä ja vähentävät epäluuloisuutta ja epäluottamusta, mitä yleisössä voi herätä, jos keräyskohteeksi ilmoitetaan esimerkiksi vain ”yhdistyksen yleiset toimintamenot”.

Miten rahaa voi kerätä?

Rahankeräyslaki koskee kaikkea toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Sallittuja vetoamistapoja ei ole rahankeräyslaissa määritelty. Sen sijaan lain 7 §:ssä säädetään siitä, mitkä rahankeräysten järjestämistavat ovat kiellettyjä.

Kielletyt rahankeräystavat:

  1. Rahankeräys ei saa sekoittua toimintoihin, joissa osallistuvalle luvataan sattumaan perustuva voitto. Tällaisessa toiminnassa on kyse arpajaisista, joista säädetään arpajaislaissa. Vaikka yhteisöllä olisi rahankeräysluvan lisäksi arpajaislupa esimerkiksi tavara-arpajaisten järjestämiseen, tulee sen varmistaa, ettei rahankeräystä toteuteta arpajaisiin sekoitettavissa olevalla tavalla.
  2. Rahankeräys ei saa myöskään sekoittua yhdistyksen harjoittamaan kaupankäyntiin tai jäsenhankintaan. Siten rahankeräykseen osallistujille ei saa keräyksen yhteydessä antaa mitään sellaista, mikä olisi tulkittavissa vastikkeeksi keräykseen osallistumisesta.
  3. Luonnollisesti kiellettyä on myös totuudenvastaisten ja harhaanjohtavien tietojen esittäminen keräystarkoituksesta tai keräyksen järjestäjästä sekä kaikenlainen rahankeräykseen osallistuvien lahjoittajien painostaminen.
  4. Säännöksessä kielletään myös ketjukirjeiden ja pyramidipelien keinoin tapahtuva rahankerääminen.

Muut kuin edellä mainitut kielletyt keräystavat ovat sallittuja. Näin järjestöillä on varsin vapaat kädet innovoida uudenlaisiakin rahankeräysten järjestämistapoja. Silti perinteiset, vapaaehtoisvoimin erilaisissa tapahtumissa järjestettävät tai ovelta ovelle -menetelmällä toteutettavat lipas ja listakeräykset lienevät edelleen ainakin pienille tai rahankeräystoimintaa aloitteleville järjestöille kustannustehokkaimpia keräystapoja.

Yleisöön vetoaminen voi kuitenkin tapahtua monella tapaa esimerkiksi lehti-ilmoituksin, kirjeitse, puhelimitse, internetissä tai muissa medioissa. Viime vuosina etenkin sosiaalisessa mediassa toteutettavat rahankeräykset ovat lisääntyneet merkittävästi ja yhteisöpalvelut, kuten Facebook, ovat kehittäneet myös ohjelmistoihinsa työkaluja, joilla rahankeräyksiä on helppo teknisesti toteuttaa. Eniten rahaa keräävien organisaatioiden, kuten Kirkon Ulkomaanavun, rahankeräykset ovat kansan keskuudessa tunnettuja, ja ne usein viestivät keräyksistään monipuolisesti useissa eri medioissa järjestäen esimerkiksi suuria ammatillisesti toteutettuja televisioituja tukikonsertteja, joiden yhteydessä rahaa kerätään.

Milloin tarvitaan rahankeräyslupa?

Rahankeräys ei juridisen määritelmänsä mukaan ole sama asia kuin rahan vastaanottaminen. Järjestö voi siis aina vastaanottaa lahjoituksia, vaikkei sillä olisikaan rahankeräyslupaa.

Rahankeräyslupa, tai pienkeräysten osalta pienkeräysilmoitus, vaaditaan jos järjestö aikoo vedota yleisöön rahalahjoitusten saamiseksi. Rahalahjoituksia voi siis pyytää rajatulta kohderyhmältä ilman rahankeräyslupaakin. Rahankeräyslain esitöissä esimerkkinä tällaisesta rajattuun joukkoon kohdistuvasta rahankeräyksestä esitetään esimerkiksi suljetun kokouksen osallistujille tai yhdistyksen omiin jäseniinsä kohdistama vetoaminen.

Rahankeräyslupaa ei tarvita myöskään rahankeräyslain 1 §:ssä lueteltuihin lain soveltamisalan ulkopuolisiin toimintoihin. Tällaista on esimerkiksi perinteinen naapuriapu, jossa kyläyhteisö tai naapurusto keskenään päättää avustaa taloudellisesti onnettomuuden, sairauden tai muun yllättävän tapahtuman kohteeksi joutunutta yhteisöön kuuluvaa henkilöä tai perhettä.

Myös esimerkiksi uskonnollisen yhdyskunnan julkisen uskonnonharjoituksen yhteydessä keräämät kolehdit on rajattu rahankeräyslain soveltamisalan ulkopuolelle. Vetoamisessa yleisöön omaisuuden saamiseksi testamentein ei lainkohdan mukaan niin ikään ole kyse rahankeräyksestä, joten sitäkin voi tehdä ilman rahankeräyslupaa.

Tarvitaanko pienkeräyksiin rahankeräyslupa?

Rahankeräyslain 4 luvussa säädetään pienkeräyksistä, jotka eivät edellytä keräyksen järjestäjältä rahankeräyslupaa. Kyse on nimenmukaisesti pienistä keräyksistä, joille on säädetty 10 000 euron enimmäiskeräysmäärä sekä kolmen kuukauden enimmäiskesto. Näitä rajoja ei ole sallittua ylittää. Rajojen ylittyessä pienkeräystä toteuttavan tahon tulee keskeyttää keräys. Yksittäinen järjestö voi järjestää pienkeräyksen enintään kaksi kertaa kalenterivuoden aikana.

Vaikka pienkeräykset eivät edellytä rahankeräyslupaa, tulee niistä ennen keräyksen aloittamista tehdä ilmoitus poliisilaitokselle. Ilmoituksessa tulee ilmoittaa muun muassa arvioitu keräystuotto, rahankeräysvarojen yksilöity ensisijainen ja toissijainen käyttötarkoitus sekä arvioidut keräyskulut. Ilmoitukseen tulee liittää myös tiedot kaikista henkilöistä, jotka päättävät pienkeräyksen järjestämiseen liittyvistä asioista sekä heidän henkilötunnuksensa. Eli järjestöjen on ilmoitettava yleensä vähintään kaikkien yhdistyksen tai säätiön hallituksen jäsenten tiedot henkilötunnuksineen.

Pienkeräysilmoituksen perusteella poliisilaitos voi pyytää täydentämään ilmoitusta. Jos täydennettävää ei ole, poliisilaitos antaa keräyksen järjestäjälle pienkeräysnumeron, jonka saatuaan tämä voi ryhtyä toteuttamaan pienkeräystä. Mikäli poliisilaitos ei reagoi tehtyyn pienkeräysilmoitukseen, voidaan keräys ilman pienkeräysnumeroakin aloittaa viiden arkipäivän kuluttua pienkeräysilmoituksen tekemisestä.

Miten rahankeräyslupa hankitaan?

Jos kyse ei ole pienkeräyksestä tai rahankeräyslain mukaisesta lain soveltamisalan ulkopuolelle rajatusta rahankeräyksestä, tarvitaan rahankeräyslupa. Seitä haetaan kirjallisesti Poliisihallitukselta joko postitse, sähköpostitse tai poliisin sähköisessä asiointipalvelussa.

Tätä kirjoitettaessa rahankeräysluvan hinta on 300 euroa ja lupahakemuksen arvioitu käsittelyaika 3–5 kuukautta. Kattavin ja ajantasainen tieto rahankeräyslupiin liittyen löytyy poliisin nettisivuilta osoitteesta: https://poliisi.fi/rahankeraysluvat. Sieltä löytyvät myös kaikki lupaprosessiin liittyvät ohjeet ja lomakkeet sekä linkki poliisin sähköiseen asiointipalveluun. Lupahakemuksen voi yhteisön puolesta jättää asiointipalveluun henkilö, jolla on tähän tarvittavat organisaation suomi.fi-valtuudet.


SOSTEn lakimiehet vastaavat verkkosivujen Kuukauden kysymys -palstalla kerran kuukaudessa ajankohtaisiin järjestökentän kysymyksiin.