Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 29 §:n mukaan hyvinvointialueen on seurattava alueensa väestön hyvinvointia ja terveyttä väestöryhmittäin, järjestämänsä sosiaali- ja terveydenhuollon tarvetta, saatavuutta, laatua, vaikuttavuutta ja yhdenvertaisuutta, asiakkaiden palvelujen yhteensovittamista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia ja tuottavuutta.
Sosiaali- ja terveysalan järjestöillä on merkittävä rooli hyvinvointialueiden asukkaiden fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tukemisessa ja edistämisessä. Hyvinvointialueen asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on lisäksi lakisääteinen oikeus osallistua ja vaikuttaa hyvinvointialueen toimintaan. Esitetty vähimmäistietosisältöasetus ei sisällä suoraa indikaattoria, jolla järjestöyhteistyötä ja osallisuutta voisi seurata tai arvioida.
SOSTE nosti lausunnossaan esiin:
- kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyö sote-järjestöjen kanssa tulee näkyä itsenäisenä indikaattorina hyvinvointikertomuksissa
- Kuntien tulisi asetusluonnoksen 13§ mukaan itsearvioida järjestöjen, seurojen, yhdistysten ja kunnan yhteistyötä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Jatkossa kuntien ja hyvinvointialueiden hyvinvointikertomuksessa tulisi olla selkeät järjestöyhteistyön määrää ja laatua kuvaavat indikaattorit, joilla järjestöjen roolista osana hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työtä saataisiin yhteismitallista tietoa
- Alkuvaiheessa yksinkertainen ja helposti käyttöön otettava mittari voisi olla indikaattori järjestöavustuksista. Myöhemmin indikaattoreita voi täydentää esimerkiksi sote-järjestön toimintaan osallistuvien asukkaiden tai vapaaehtoisten lukumäärillä tai itsearvioinnilla järjestöjen ja kuntien / hyvinvointialueiden yhteistyömallien toimivuudesta.
- Vähintäänkin hyvinvointikertomusten itsearviointikohtien tietosisällöt tulee määritellä yksiselitteisesti ja täsmällisesti, jotta kunnat ja alueet tuottavat niiden kautta vertailukelpoista tietoa.
- Jatkossa kuntien ja hyvinvointialueiden hyvinvointikertomuksessa voisi olla käytössä yhteisesti sovellettava malli, missä kuvataan nykyistä paremmin järjestöjen ja muiden toimijoiden toimintaa.
- Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kannustimet ja niiden pohjalta määräytyvä rahoitus kohdistuu usein niihin, joiden kohdalla on odotettavissa indikaattoritiedolla todennettavaa muutosta. Hyte-toiminnan kohderyhmiksi tulisi ottaa myös ne, joiden kohdalla ehkäistään terveyden, toimintakyvyn ja elämänlaadun heikkenemistä ja joiden kohdalla myönteiset siirtymät vievät usein pidemmän aikaa.
- Alueellisesti kohdennettavaa ennakkotietoa, jota saadaan järjestöjen kautta, tulisi olla mahdollisuus saada hyvinvointialueiden käyttöön. Järjestöillä voisi olla esimerkiksi mahdollisuus tallentaa tietoja toimintansa sisällöistä, asiakasryhmistä ja asiakasmääristä yhteiseen tietovarantoon, jota ehdotetaan myös Järjestötieto hyvinvointialueiden tietojohtamisessa -julkaisussa (STM 2021:37)