Skip to content

Riittävän toimeentulon turvaaminen kaikille on hyvinvointi-investointi tulevaisuuteen

Toimeentulo
KoronavirusHyvinvointitalousPerusturvaToimeentulo

Artikkelisarjasta Koronan jälkeen
30.6.2020

Anna Järvinen
erityisasiantuntija, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry


Koronakriisi vaati nopeasti sosiaaliturvan kattavuuden laajentamista

Kun koronapandemia tavoitti Suomen maaliskuussa, seurasi terveyskriisiä nopeasti monien ihmisten kohdalla myös toimeentulon kriisi. Koronarajoitusten astuttua voimaan ja ihmisten eristäytyessä koteihinsa, monelta yksinyrittäjältä ja freelancerilta loppuivat työt kuin seinään. Näiden ryhmien sosiaaliturva on heikompi kuin palkansaajilla. Tämä on toki ollut tiedossa jo aiemminkin, mutta koronakriisi toi ongelman alleviivatusti esiin. Kriisin myötä käynnistyi myös lomautusaalto ja työttömien määrä lähti kasvuun.

Etuuslainsäädäntöön tehtiin nopeasti määräaikaisia laajennuksia, joilla mahdollistettiin työttömyysturvan maksaminen myös yrittäjille, sekä lyhennettiin työssäoloehtoa niin, että lyhyemmälläkin työhistorialla pääsi turvan piiriin. Lisäksi muun muassa työttömyysturvan omavastuuajasta luovuttiin. Myöhemmin korotettiin myös työttömyysturvan suojaosaa, jotta lyhyitä työkeikkoja olisi kannattavampaa ottaa vastaan.

Etuuksien tarve kasvoi

Lomautusten ja irtisanomisten myötä työttömyysturvan saajien määrät kasvoivat voimakkaasti. Uusien saajien määrä yli kaksinkertaistui heti huhtikuussa verrattuna edelliseen kuukauteen sekä edellisen vuoden vastaavaan ajanjaksoon.

Toukokuun lopussa työttömien määrässä näkyi uusi piikki, kun koulujen lukukausi päättyi ja opiskelijat valmistuivat. Tänä kesänä moni nuori jää ilman kesätöitä ja vastavalmistuneille ensimmäisen työpaikan löytyminen on monilla aloilla haastavaa. Kriisi on osunut erityisesti palvelualoihin ja suunniteltu kesätyöpaikka vaatekaupassa tai ravintolassa on saattanut sulaa alta. Tällä voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia nuorten työuraan ja sitä kautta toimeentuloon.

Myös toimeentulotuen tarve on kriisin myötä lisääntynyt. Työttömyysturvan ja toimeentulotuen tarve on kasvanut erityisesti nuorten, alle 25-vuotiaiden naisen kohdalla.

Koronakriisin myötä perustoimeentulotuen myöntämisen käytäntöjä helpotettiin, jotta etuuden käsittely ei ruuhkautuisi. Muun muassa erilaisia liitteitä ja lisäselvityksiä on pyydetty normaalia vähemmän. Myös perusosan alennuksia ja asumisen kulujen kohtuullistamista on ohjeistettu välttämään. Kela onkin pystynyt pitämään perustoimeentulotuen käsittelyajat kohtuullisina, etuuspäätöksen on voinut saada jopa nopeammin kuin tavallisesti.

Perusturvan varassa elävien mahdollisuudet varautua kriisiin muita heikommat

Kriisi toi esiin myös perusturvan matalan tason. Sen varassa elävien tulotason on niin matala, että taloudenpito ei jousta lainkaan ylimääräisiin kuluihin. Köyhillä ei ole varaa ostaa ruokaa tai muita välttämättömiä tarvikkeita varastoon, kun mitään säästöjä ei ole. Myös ylimääräisten hygieniatarvikkeiden hankkiminen on vaikeaa. Kauppojen kotiinkuljetuspalvelut ovat kalliita pienituloisille. Kriisin alkuvaiheessa moni pienituloinen huomasi, että edullisia ja punaisella lapulla merkittyjä tuotteita ei enää löytynyt, kun muut olivat hamstranneet hyllyt tyhjiksi. Kauppojen edullisimmat merkit loppuivat ensiksi.

Koronakriisi aiheutti perheille lisää kuluja, kun koulut olivat kiinni. Ruokakulut kasvoivat. Kunnat tarjosivat ruokaa lähiopetuksesta poissa oleville oppilaille vaihtelevasti. Etäopiskelu vaati verkkoyhteyksiä ja laitteita. Näiden tarjoamiseen eri kunnilla ja kouluilla kuntien sisällä oli vaihtelevat valmiudet.

Syksyllä perustoimeentulotuen asiakkaille on tarkoitus maksaa muutaman kuukauden ajan ylimääräistä epidemiakorvausta. Väliaikaisen korvauksen tarkoituksena on tukea heikoimmassa asemassa olevia henkilöitä ja perheitä, joille koronavirusepidemiasta johtuvat rajoitustoimet ovat aiheuttaneet ylimääräisiä kustannuksia. Eduskunta käsittelee asian kesätauon jälkeen syyskuussa yhdessä lisätalousarvioesityksen kanssa.

Sosiaalibarometri 2020 -ennakkotiedossa sosiaalityöntekijät kertoivat erityisesti niillä asiakasryhmillä, jotka eivät käytä sähköisiä palveluja, olleen vaikeuksia hoitaa toimeentulotukea koskevia asioitaan poikkeusaikana. Näitä ryhmiä ovat esimerkiksi iäkkäät, vieraskieliset sekä sellaiset asiakkaat, joilla ei kotona ole pääsyä verkkoon. Osa Kelan toimipisteistä oli suljettuna tai auki vain ajanvarauksella, ja vaikka puhelinpalvelua lisättiin poikkeusaikana, ei tieto siitä tavoittanut kaikkia apua tarvitsevia.

Ruoka-avun tarve kasvoi

Vaikka työttömyysturvan kattavuutta laajennettiin ja perustoimeentulotuen käsittelyä pyrittiin sujuvoittamaan, lisääntyi ruoka-avun tarve. Järjestökentällä on arvioitu, että tarve on jopa kaksinkertaistunut koronaepidemian aikana. SPR on kertonut joissain ruoanjakopisteissään olleen kolminkertainenkin määrä kävijoitä. Myös Sosiaalibarometrissa 73 prosenttia sosiaalityöntekijöistä arvioi ruoka-avun tarpeen lisääntyneen koronaepidemian myötä.

Järjestöt ja tutkijat ovat arvioineet, että ruoka-apu tuntui kriisitilanteessa tavoittavan heikossa asemassa olevia paremmin kuin lakisääteiset sosiaalipalvelut ja -etuudet: samalla kun ruoka-avun asiakasmäärät  moninkertaistuivat, toimeentulotukiasiakkaiden määrä pysyi samana. Toimeentulotukihakemusten määrä alkoi nousta vasta viiveellä.

Ylivelkaantuminen vaikuttaa ihmisten toimeentuloon pitkälle tulevaisuuteen

Lisääntynyt työttömyys ja toimeentulon ongelmat kasvattavat ylivelkaantumisen riskiä. Jos ihmisellä on kulutusluottoja, joiden kanssa pärjää juuri ja juuri säännöllisen palkan kanssa, pitkä lomautus saattaa sekoittaa talouden pahasti ja maksuja rupeaa jäämään rästiin. Myös työssäkäyvälle mitoitetut asumisen kulut voivat olla liian korkeita työttömyysturvalla maksettavaksi. Halvempaa asuntoa ei useinkaan ole helppoa löytää ja joka tapauksessa asunnon vaihtoon kuluu aikaa ja muuttaminenkin aiheuttaa kuluja. Jos tilanteen ratkaisemiseksi päätyy ottamaan kalliita pikavippejä, on velkaantumiskierre nopeasti valmis.

Sosiaalibarometrissa sosiaalityöntekijöistä reilut 40 prosenttia kertoi vuokrarästien ja muiden velkaongelmien yleistyneen poikkeustilan aikana. Takuusäätiöstä kerrottiin, että toukokuussa heille tuli ennätysmäärä uusia takaushakemuksia. Nousua oli noin neljännes verrattuna normaalikuukauteen.

Kun ylivelkaantumisen kehä pääsee käyntiin, on siitä vaikea irtaantua. Jos vuokrat jäävät rästiin, tilanteen kurominen umpeen kestää pitkään, kun summat ovat niin suuria. Vaikka työt jatkuisivat lomautuksen jälkeen, on vaikea päästä takaisin tilanteeseen josta aloitettiin, jos velkaa ehtii kertyä: perinnän kuluja rupeaa kertymään nopeasti, kun maksuja jää maksamatta. Velkojen järjestelykeinot ovat hitaita.

Ylivelkaantumisen kasvu aiheuttaa paitsi inhimillistä ahdinkoa, myös kuluja yhteiskunnalle. Nyt tarvitaan nopeita ratkaisuja, jotta ihmisten tilanteet eivät jää liian pitkäkestoisiksi. 90-luvun lamassa velkaantuneiden tilannetta ratkottiin vielä 2000-luvun alussa. Talous- ja velkaneuvontaan on varattava riittävästi rahoitusta ja sosiaalista luototusta tulee olla tarjolla koko maassa. Velkajärjestelyyn tarvitaan joustavampaa tulkintaa ja rinnalle uusia kevyempiä maksuohjelmia. Lisäksi on mietittävä järjestelyjä myös vanhoille hyvin korkeakorkoisille lainoille.

Sosiaaliturvaa uudistettaessa on hyödynnettävä koronaepidemian kokemuksia

Perusturvan riittävä kattavuus ja taso on turvattava

Ruoka-avun tarpeen voimakas lisääntyminen osoitti, että etuusjärjestelmä ei tarjonnut poikkeustilanteessa riittävää turvaa kaikille.

Koronakriisi osoitti puutteita perusturvan kattavuudessa, kun muun muassa yksinyrittäjien ja freelancereiden huomattiin kriisissä jäävän tyhjän päälle töiden loputtua. Sosiaaliturvaa uudistettaessa näihin havaittuihin puutteisiin tulee etsiä pitkäkestoisia ratkaisuja ja parantaa itsensätyöllistäjien perusturvaa.

Myös perusturvan riittävään tasoon on kiinnitettävä huomiota. Akuutin kriisin ollessa ohi ei ole varaa ryhtyä heikentämään sitä, vaan on pohdittava pysyvämpiä ratkaisuja todettuihin puutteisiin, jotta perusturva osaltaan kannattelee ihmisiä läpi taantuman ja ehkäisee ongelmien syventymistä. Perusturvan taso kannattaa pitää riittävänä, jotta ihmiset eivät joudu turvautumaan esimerkiksi kalliisiin pikavippeihin selvitäkseen arjen kuluista.

Pidemmällä aikavälillä perusturvan tason korottamista on jatkettava asteittain kohti viitebudjettien määrittelemää kohtuullisen minimin tasoa. Viitebudjetit on muodostettu yhdessä kuluttajien, asiantuntijoiden ja tutkijoiden kanssa kertomaan, kuinka paljon välttämättömiin menoihin tarvitaan rahaa. Perusturvan varassa on tällä hetkellä selvittävä huomattavasti pienemmällä summalla.

Kun julkisen talouden sopeuttamisesta kriisin jälkeen aletaan puhua, on yksi polku laajentaa veropohjaa ja korottaa välillisiä veroja. Tämänsuuntainen veropolitiikka on kannatettavaa, mutta silloin pitää huolehtia, ettei pienituloisten tilanne kohtuuttomasti heikenny. Jos veronkorotuksia kompensoidaan pieni- ja keskituloisille ainoastaan ansiotuloverotuksen keventämisen myötä, pienituloisimmat ja perusturvan varassa elävät eivät käytännössä saa mitään kompensaatiota. Heidän kohdallaan korotukset pitää kompensoida muulla tavoin, kuten esimerkiksi vähimmäismääräisten päivärahojen ja toimeentulotuen kautta.

Jos perusturvaa lähdetään leikkaamaan, on sillä negatiivisia vaikutuksia ihmisten toimintakykyyn ja muun muassa ylivelkaantumiseen. Yhä enemmän ihmisiä joutuu silloin turvautumaan toimeentulotukeen, jossa on etuuksista suurimmat kannustinloukut. Myös ylivelkaantuminen ja ulosottoon joutuminen heikentää voimakkaasti ihmisten mahdollisuuksia suunnitella tulevaisuuttaan ja kannusteita työllistyä. Talouden taantuman aikana satsaukset perusturvaan taas kasvattavat talouden kokonaiskysyntää ja vaikuttavat myönteisesti talouskasvuun ja työllisyyteen.

Lapsiperheköyhyyden ei saa antaa kasvaa

Pelastakaa Lapset kysyi huhtikuussa yli 3 000 lapselta koronapandemian vaikutuksista heidän arkeensa, hyvinvointiinsa ja perheidensä tilanteeseen. Kysely osoittaa, että erityisen hankalassa asemassa ovat vähävaraisten perheiden lapset. Noin joka viides kyselyyn vastannut lapsi koki perheensä toimeentulon heikentyneen poikkeusolojen vuoksi tai oli huolissaan perheensä toimeentulosta. Vähävaraisten perheiden lapsista perheensä toimeentulosta oli huolissaan yli puolet, 57 prosenttia. Koronakriisi on lisännyt jo ennestään heikommassa asemassa olevien lasten taakkaa.

Perheiden toimeentulovaikeuksilla 90-luvun laman aikana on osoitettu olleen pitkäkestoisia vaikutuksia lasten hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Aineelllinen köyhyys periytyi toimeentulotukea saaneilta vanhemmilta heidän lapsilleen. Mitä pidempään vanhemmat olivat saaneet toimeentulotukea, sitä enemmän heidän lapsensa käyttivät myös mielenterveyspalveluja, söivät psyykenlääkkeitä, joutuivat huostaan otetuiksi ja tekivät rikoksia. Kalliit erikoissairaanhoidon ja muiden vahvasti korjaavien palveluiden asiakkuudet nousivatkin jyrkästi 1990-luvun alusta 2010-luvulle tultaessa.

90-luvun laman opetuksista on puhuttu paljon. Isoina virheinä on todettu tuolloin olleen muun muassa koulujen harrastus- ja iltapäivätoiminnan lakkauttamisen sekä leikkaukset oppilashuoltoon. Nyt on teoilla osoitettava, että samoja virheitä ei aiota toistaa. Jos perusturvaa ja  lapsiperheiden palveluja lähdetään leikkaamaan, voi seurauksena olla vastaavia, inhimillisesti ja taloudellisesti kalliiksi tulevia kehityskulkuja: muun muassa paisuvia erikoissairaanhoidon kuluja, lisääntyvää lastensuojelun tarvetta ja lisää toimeentulotukea tarvitsevia ihmisiä.

Jotta koronakriisi ei aiheuttaisi pitkäkestoisia ylisukupolvisia vaikutuksia, on lapsiperheköyhyyden vähentämiseen kiinnitettävä erityistä huomiota. Perusturvalla voidaan osaltaan tukea lapsiperheköyhyyden vähentämistä: sidotaan lapsilisät indeksiin, korotetaan vähimmäismääräisten päivärahojen tasoa ja tarkistetaan etuuksien lapsikorotusten tasoja.

Ihmisten etuusasiointi sujuvaksi

Koronakriisin aikana etuuksien myöntämisen menettelyjä kevennettiin. Nyt saatujen kokemusten pohjalta byrokratiaa on kevennettävä pysyvästi. Etuusjärjestelmää on muokattava selkeämmäksi ja sujuvammaksi niin, että kaikki tukiin oikeutetut saavat etuuden helposti ja ilman viivästyksiä. Pidemmällä aikavälillä byrokratian vähentämisellä on mahdollista myös saavuttaa säästöjä, jotka voidaan käyttää perusturvan tason parantamiseen.

Palvelujen siirtyminen kriisin aikana entistä vahvemmin verkkoon vaikeutti erityisesti kaikista heikoimmassa asemassa olevien etuusasiointia. Kirjastojen ja muiden yhteisten tilojen, kuten palvelukeskusten, sulkeminen vaikeutti osaltaan ihmisten etuushakemusten tekemistä ja asiointia. Sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä on pohdittava miten varmistetaan, että kaikissa oloissa ihmisille varmistetaan sujuva asiointi.

Panostukset perusturvaan ovat hyvinvointi-investointeja

Sosiaaliturvan ja erityisesti perusturvan tehtävänä on pitää huoli ihmisten toimintakyvystä ja luoda siten edellytykset aktiiviselle elämälle, osallisuudelle ja hyvinvoinnille. Mitä paremmin perusturva tukee ihmisten toimintakykyä ja vahvistaa yhteiskunnallista luottamusta, sitä selvemmin se lisää myös ihmisten työllistymistä ja yhteiskunnallista osallistumista laajemminkin. Köyhyysriskin vähentäminen kaikissa väestöryhmissä on arvokas tulos jo sinällään. Köyhyydestä nouseminen parantaa yksittäisen ihmisen kohdalla hyvinvointia ja elämänlaatua. Tällaisten ”hyvän kehien” vahvistuminen tukee myös julkisen talouden kestävyyttä. Se myös heijastuu pitkällä aikavälillä yhteiskunnan eheyteen ja sillä voi olla myönteisiä vaikutuksia yhteisömme kykyyn vastata tulevaisuuden moninaisiin haasteisiin.

SOSTEn ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen Joustavan perusturvan periaatteissa muistutetaan sosiaalisten kustannusten häviämättömyyden laista: yleensä kaikkien sosiaalisten ongelmien kohdalla pätee se, että mitä varhaisemmassa vaiheessa ongelmia lähdetään ratkomaan, sitä vähemmän sosiaalisia kustannuksia koituu pitkällä tähtäimellä. Sosiaaliturvan leikkauksilla ja riittämättömillä palveluilla voi taas olla ihmisten elämään ja yhteiskunnan vastuisiin ja vakauteen pitkällä tähtäimellä merkittäviä negatiivisia vaikutuksia. Mitä paremmin perusturva yhdessä siihen integroitujen palveluiden kanssa onnistuu estämään sosiaalisten ongelmien kasautumista ja tukemaan ihmisiä ajoissa ongelmien kanssa, pitkällä tähtäimellä korjaavia sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitaan vähemmän. Rajallisten resurssien puitteissa on painopistettä siirrettävä oikea-aikaiseen tukeen ja tarvelähtöisiin palveluihin.

Myönteinen vaikutus toimintakykyyn, työmarkkinoille osallistumiseen ja siten kansantulon tuottamiseen sekä toisaalta negatiivinen vaikutus kalliiden korjaavien sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeeseen sekä muihin sosiaalisten ongelmien hoitoon käytettäviin menoihin tarkoittavat sitä, että panostukset perusturvaan voidaan nähdä julkisen sektorin näkökulmasta investointina. Kun investoinnin tuotot toteutuvat viime kädessä ihmisten lisääntyneen hyvinvoinnin kautta, voidaan perusturva nähdä tuottavana hyvinvointi-investointina.


©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, 2020
Tämä artikkeli on osa SOSTEn artikkelisarjaa Koronan jälkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Muut teeman artikkelit

Uutinen

25.6.2020 07:58

Ennakkotieto Sosiaalibarometri 2020: Korona heikensi vaikeasti työllistyvien palveluja

Pitkäaikaistyöttömillä, osatyökykyisillä ja iäkkäillä työttömillä työnhakijoilla oli Sosiaalibarometri 2020 tuoreiden tulosten mukaan eniten vaikeuksia saada tarvitsemaansa työ- ja elinkeinotoimiston (TE) palvelua koronaepidemian aikana. Kyselyssä TE-toimistojen johdosta 47 prosenttia arvioi, että pitkäaikaistyöttömien palvelutarpeisiin vastattiin huonosti tai melko huonosti. Uusien lomautettujen kohdalla näin arvioi vain seitsemän prosenttia vastanneista. ”Lomautusten räjähdysmäisen kasvun myötä TE-palvelun resurssit kohdistettiin uusien työnhakijoiden […]

Artikkeli

Tulevaisuus tulee tekemällä

Artikkelisarjasta Koronan jälkeen 24.6.2020 Aleksi Kalenius erityisasiantuntija, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry   Koronakriisin hoidossa ollaan siirtymässä asteittain akuutista kriisinhoidosta talouden elvyttämisen kautta niihin rakenteellisiin uudistuksiin, joilla julkista taloutta tasapainotetaan kriisin jälkeen ja julkisen talouden kestävyys turvataan pitkällä aikavälillä. Tämä on tärkeä kysymys, mutta Suomessa ajattelumme kääntyy ehkä turhankin nopeasti siihen, miten tarpeellista olisi […]

Artikkeli

Kohti hyvinvointitaloutta sosiaali- ja terveysjärjestöjen johdolla

Artikkelisarjasta Koronan jälkeen 18.6.2020 Jussi Ahokas pääekonomisti, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry   On helppo ennustaa, että muistamme vuoden 2020 pitkään. Sinä vuonna koronapandemia iski syvästi yhteiskuntiemme perustaan, perusoikeuksia ja talouden rakenteita myöten. Kun yhteiskunta oli pakko pysäyttää viruksen leviämisen estämiseksi, monet käynnissä olleet toiminnot ja kehityskulut saivat väistämättä uuden suunnan. Politiikkaa piti uusissa […]