Hallitustunnustelija Antti Rinne esitti perjantaina 26.4.2019 eduskuntaryhmille 11 kysymystä. SOSTE haluaa osallistua keskusteluun Suomen linjasta seuraavan neljän vuoden aikana. Siksi vastasimme hallitustunnustelijan niihin kysymyksiin, joihin meillä on erityistä asiantuntemusta.
Alkavalla hallituskaudella on aloitettava perusturvan uudistaminen niin, että se takaa kaikille ihmisille kohtuullisen elintason, on ymmärrettävä ja joustava sekä tukee ihmisten toimintakykyä. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on välttämätön palvelujärjestelmän yhdenvertaisuuden, perusoikeuksien toteutumisen ja kestävän kustannustason turvaamiseksi.
SOSTE toivoo, että sote-järjestöjen monipuolinen asiantuntemusta ja kokemusta hyödynnetään aktiivisesti päätöksenteossa seuraavan neljän vuoden aikana.
Lisätietoja:
Yhteiskuntasuhdepäällikkö Ulla Kiuru
2. Suomi on kokoaan suurempi maailmalla
a. Miten Euroopan unionia tulee kehittää?
Euroopan unionin kehittämisen perustaksi on jatkossa otettava hyvinvointitalouden visio. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että EU:n strategiassa ja politiikassa ihmisten hyvinvointi ja hyvän elämän edellytysten vahvistaminen nostetaan tärkeimmiksi päämääriksi.
Politiikkatavoitteiden tasolla eurooppalaisen hyvinvointitalouden vahvistaminen tarkoittaa sitä, että kärkitavoitteiksi asetetaan eriarvoisuuden vähentäminen, osallisuuden lisääminen ja kestävä yhteiskunnallinen kehitys, joka ottaa kaikki ihmiset mukaan. Konkreettisia keinoja näihin tavoitteisiin pääsemiseksi ovat sosiaaliturvan eurooppalaisten vähimmäistasojen säätäminen, EU-politiikan (esimerkiksi syrjinnän vastainen direktiivi) laajempi käyttö ihmisten perusoikeuksien ja riittävien palveluiden saatavuuden turvaamisessa sekä kansalaisyhteiskunnan tukeminen esimerkiksi paikallisia demokraattisia prosesseja vahvistamalla sekä kansalaisyhteiskunnan ja EU:n vuoropuhelua parantamalla.
Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää Euroopan unionin politiikan vaikuttavuutta vahvistamista. SOSTE esittää yhdeksi keskeiseksi uudistukseksi eurooppalaisen ohjausjakson kehittämistä siten, että se laajennetaan talous- ja työllisyyspolitiikan ohjauksesta myös sosiaali-, terveys-, tasa-arvo-, koulutus- ja ilmasto- sekä ympäristöpolitiikan ohjaamiseen. Tällä tavalla eri politiikka-alueiden liittymäkohdat voidaan paremmin huomioida ohjauksessa ja politiikkakokonaisuudesta muodostuu koherentti. Tärkeä väline hyvinvointitalouden visioon perustuvan EU-politiikan toimeenpanossa ovat jatkossa EU-budjetti ja rahoitusohjelmat, joissa pitäisi SOSTEn näkemyksen mukaan sitoutua voimakkaasti kestävän kehityksen tavoitteisiin. EU-lainsäädäntöä on käytettävä jatkossa rohkeasti hyvinvointitaloudellisen yhteiskuntapolitiikan edistämisessä.
Mitkä ovat Suomen EU-puheenjohtajuuskauden keskeiset tavoitteet?
Suomen pitää puheenjohtajuuskaudellaan viitoittaa Euroopan ja EU:n tie kohti hyvinvointitalouden visiota. Koska Suomen EU-puheenjohtajuusjakso osuu hetkeen, jolloin uutta Euroopan komissiota muodostetaan, on Suomella erinomainen mahdollisuus vaikuttaa Euroopan unionin agendaan komission työsuunnitelman ja EU:n tulevaisuusstrategian päivittämisen kautta.
Esittelemällä aloitteen hyvinvointitaloudesta ja konkreettisia politiikkatavoitteita EU:n ilmastopolitiikan, investointipolitiikan, sosiaali- ja terveyspolitiikan, tasa-arvopolitiikan, koulutuspolitiikan sekä talous- ja työllisyyspolitiikan alueilla, Suomi voi vaikuttaa puheenjohtajuuskaudellaan keskeisesti siihen, millä tavalla EU vastaa aikamme suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin.
Kaikkein tärkeimmän ja ilmeisimmän tavoitteen eli ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi SOSTE haluaa, että Suomen EU-puheenjohtajakaudella keskiöön nousevat seuraavat kolme teemaa: hyvinvointi kaikissa politiikoissa, yhdenvertaisuus ja perusoikeuksien toteutumisen varmistaminen sekä osallisuus ja kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset.
3. Turvallinen oikeusvaltio Suomi
a. Kuvatkaa käsityksenne Suomesta oikeusvaltiona ja kertokaa keinot sen vahvistamiseksi. Miten edistäisitte ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa?
Vahva ja vapaa kansalaisyhteiskunta on demokratian, sosiaalisen pääoman syntymisen ja yhteiskuntarauhan edellytys. Vapaaehtoistyö ja kansalaistoiminta kurovat umpeen eroja ihmisten välillä. Ne estävät yhteiskuntaa jakautumasta kahtia. Yhdessä tekeminen kasvattaa sekä sosiaalista pääomaa että koko yhteiskunnan henkistä pääomaa. Järjestötyö antaa elämälle merkityksiä ja pelastaa henkiä. Kansalaisyhteiskuntastrategista ajattelua tulee edelleen vahvistaa koko valtioneuvoston tasolla. Oikeusministeriön demokratiayksikön yhteydessä toimiva Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE edistää kansalaisyhteiskunnan ja julkisen vallan välistä yhteistyötä ja kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä. KANE on laaja-alainen yhteistyöelin, joka kokoaa kansalaisyhteiskunnan toimijat yli sektorirajojen.
KANEn toimintaa tulee jatkaa ja edelleen kehittää.
Millä tavoin olette valmiit kehittämään kansalliskielten asemaa Suomessa?
Suomenruotsalainen kulttuuri ja identiteetti ovat tärkeä osa Suomen kulttuuria ja identiteettiä. Hallituksen on sitouduttava turvaamaan kielelliset oikeudet kaikissa hankkeissa perustuslain ja valtioneuvoston ensimmäisen kansalliskielistrategian mukaisesti. Suomen kielilainsäädäntö on pääosin ajanmukainen. Puutteet ovatkin sen soveltamisessa. Erityisesti suurissa hallintouudistuksissa on kiinnitettävä huomiota siihen, että kielelliset oikeudet tai mahdollisuudet saada palvelua omalla kielellä eivät heikkene. Monissa kaksikielisissä kunnissa on puutteita ruotsinkielisten palveluiden saatavuudessa. (Myös kohta 7 c) Ruotsin kieltä puhuvasta henkilöstöstä on erityisesti pulaa julkisella sektorilla, mutta myös enenevässä määrin yksityisellä sektorilla. Erityisesti ammattiin opiskelevien motivaatiota opiskella ruotsia on tuettava ja pyrittävä edistämään.
b. Mikä on käsityksenne lainvalmistelun laadusta ja oletteko valmiit hyväksymään komiteaperusteisen lainvalmistelun?
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen viime hallituskausina liittyneet hankaluudet ja päätösten kariutuminen aivan vaalikauden loppusuoralla ovat tuoneet varsin selkeästi esille sen, että isojen reformien valmisteluun tarvitaan laaja-alainen pohja. Parlamentaarinen komiteavalmistelu on kannatettavaa erityisesti isoissa, Suomen tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä luotsaavissa uudistuksissa. Komiteoita on täydennettävä myös asiantuntijoilla. Laadukas ja avoin lainsäädännön valmistelu sisältää myös eri sidosryhmien osallistamisen ja kuulemisen valmistelun eri vaiheissa. Erilaiset digitaaliset palvelut kuten Otakantaa.fi ja Lausuntopalvelu.fi ovat tehostaneet osallistumisen mahdollisuuksia, mutta tarvitaan myös henkilökohtaista vuorovaikutusta ja keskustelua. Nyt on valitettavasti ollut nähtävissä esimerkkejä virkamiespainotteisesta valmistelusta, jossa sidosryhmiä ei kuulla ollenkaan, tai ne otetaan mukaan liian myöhäisessä vaiheessa valmistelua. Tämä ei ole toivottava kehityssuunta.
c. Mitkä ovat sisäisen turvallisuuden riskitekijät ja kuinka vahvistaisitte sisäistä turvallisuutta?
Syrjäytyminen on sisäiselle turvallisuudelle suurin haaste. Sisäisen turvallisuuden riskejä syntyy esimerkiksi nuorten koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien, usein nuorten miesten huonosta tilanteesta. Myös yhteiskunnan laidoille ja ulkopuolelle vailla tukea jäävien maahanmuuttajien tilanne vaatii parannusta.
Syrjäytymisen ehkäisyssä tarvitaan toimia jo ennen lasten syntymää, tukea vanhemmille jne. Jo syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien auttamiseksi tarvitaan hyvin resursoitua etsivää työtä, jolla nämä ihmiset tavoitetaan. Samoin tarvitaan monipuolisia koulutusmahdollisuuksia, tukea opiskeluun jne.
Myös mielenterveysongelmien varhainen tunnistaminen ja oikea-aikainen tuki ja hoito on keskeistä niin syrjäytymisen kuin rikollisuuden ehkäisyssä.
Jos vanhukset jäävät yhä enemmän nopeasti muuttuvan, digitalisoituvan yhteiskunnan laidoille tai ulkopuolelle, eivätkä ymmärrä yhteiskunnan ja julkisten ja kaupallisten palveluiden muutosta, heidän turvattomuuden tunteensa kasvaa ja he ovat myös alttiita hyväksikäytölle ja rikoksille.
Alkoholin ja muiden päihteiden käyttö on keskeinen sisäisen turvallisuuden riskitekijä. Ehkäisevä työ on päihdeongelmien ja samalla myös turvallisuusongelmien ehkäisyssä olennaista. Ehkäisevän päihdetyön eri muotoja on syytä hyödyntää laajasti. THL on koonnut ehkäisevästä päihdetyöstä laajan tietopaketin.
Laaja-alainen väkivallan ehkäisy lisää turvallisuutta kauaskantoisesti. Tukea pitää olla paitsi uhreille myös väkivallan tekijöille, niin miehille kuin naisille. Heitä auttamalla ehkäistään väkivaltaperimän siirtymistä yli sukupolvien. Väkivaltatyön osaaminen on heikkoa. Osaamista ja koulutusta tulee vahvistaa. Jos väkivaltaa ei ilmiönä tunnisteta, siihen ei osata puuttua. Fyysisen väkivallan lisäksi huomiota vaativat muut väkivallan muodot, kuten henkinen, taloudellinen ja seksuaalinen.
Hyvien väestösuhteiden edistäminen on turvallisuuden lisäämiseksi olennaista. On syytä kehittää sitä, miten eri ryhmät pystyvät yhteisöönsä osallistumaan, miten heitä kuullaan ja miten he kokevat tulevansa kuulluksi.
Turvallisuus luo pohjan hyvinvoinnille, samoin kuin hyvinvointi luo pohjan turvallisuudelle. Turvallisuutta vahvistetaan vähentämällä syrjäytymistä ja huono-osaisuutta sekä turvaamalla arjessa kaikkien ihmis- ja perusoikeudet. Olennaista on ongelmien ehkäisy ja niiden juurisyihin puuttuminen.
Järjestöillä on turvallisuusuhkien ehkäisyssä tärkeä merkitys. Niillä on laajasti hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen asiantuntemusta ja toimintamalleja. Järjestöjen työ synnyttää myös yhteisöjä, jotka vetävät erilaisia ihmisiä, myös haavoittuvassa asemassa olevia, mukaan toimimaan yhdessä muiden kanssa, pois marginaalista. Luottamus ja yhteisöllisyys luovat turvallisuutta. Onkin tärkeää hyödyntää järjestöjen asiantuntemusta ja turvata niiden toimintaedellytykset.
Osa turvallisuusongelmista johtuu rakenteellisista ongelmista, kuten toimimattomista peruspalveluista ja siitä, ettei esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluista saa apua oikeaan aikaan. Myös palo- ja pelastustoimen palveluiden saatavuus vaihtelee eri puolilla maata. Näitä palvelupuutteita tulee korjata. Harvaan asuttujen alueiden tilanne vaatii erityistä huomiota.
4. Elinvoimainen Suomi
b. Millaisilla toimenpiteillä kehitetään metropolialuetta, kasvavia kaupunkiseutuja, seutukeskuksia ja harvaan asuttuja alueita?
On käynnistettävä toimet kohtuuhintaisen asumisen turvaamiseksi. Kohtuuhintaiseen vuokra-asuntotuotantoon on panostettava nykyistä enemmän. Ongelma on suurin kasvukeskuksissa, mutta myös monilla pienemmillä paikkakunnilla on pula kohtuuhintaisista asunnoista. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotantotukijärjestelmä tulee säilyttää, mutta tarpeen mukaan uudistaa vastaamaan nykytarpeita. Myös kaavoituksen ja edullisten tonttien tarjonnan kautta voidaan vaikuttaa asumiskustannusten hillintään. Asuntorakentamista ei tule nähdä kustannuksena vaan hyvinvointi-investointina.
6. Kestävän talouden Suomi
a. Millä keinoilla varmistaisitte työllisyysasteen kasvun selvästi yli 75 prosenttiin 2020-luvun aikana?
Jotta Suomessa pystytään saavuttamaan selvästi yli 75 prosentin työllisyysaste tulevan vuosikymmenen aikana, tulee työllisyyspolitiikan olla laaja-alaista ja huomioida yhtä aikaa monia työllisyyteen vaikuttavia tekijöitä.
Kun työllisyyspolitiikan tavoitteita asetetaan, on pohdittava tarkkaan myös sitä, onko esimerkiksi 15-64-vuotiaiden työllisyysaste mielekäs ja riittävä indikaattori halutulle politiikalle. Työllisten määrän lisäksi työpaikkojen laatu, tehtyjen työtuntien määrä sekä työstä saatava palkka ovat keskeisiä tekijöitä ihmisten hyvinvoinnin kannalta.
Jotta korkea työllisyysaste Suomessa olisi mahdollinen, on talouden kysyntäolosuhteiden pysyttävänä hyvinä jatkossakin. Viime vuosina ennen kaikkea keskuspankkien tuki taloudelle on ollut voimakasta ja sen pitää olla sitä tulevinakin vuosina, jotta mahdollisuudet hyvään työllisyyskehitykseen säilyvät.
Jos keskuspankkien tuki talouteen hiipuu, nousee finanssipolitiikan linja jälleen tärkeämpään roolin työllisyyden määrittymisessä. Jos Suomi kohtaa seuraavan hallituskauden aikana kansainvälisen laskusuhdanteen tai jopa taantuman, on rohkealla ja laadullisesti hyvin perustellulla investointipolitiikalla vastattava kokonaiskysynnän riittämättömyyteen. Tällöin kansainvälisestä suhdanteesta riippumatta yli 75 prosentin työllisyysastetavoitteesta voidaan pitää kiinni.
Hyvien kysyntäolosuhteiden turvaamisen lisäksi Suomessa tarvitaan tulevina vuosina aktiivista työvoimapolitiikkaa ja työvoiman tarjontaa lisäävää politiikkaa, jonka avulla yhä useampi työikäinen saadaan työmarkkinoille niiden ulkopuolelta ja työttömistä työllisiksi.
Aktiivisella työvoimapolitiikalla pyritään siihen, että työntekijät löytäisivät kitkattomasti työnantajat ja työllistyminen työttömäksi jäämisen jälkeen olisi sujuvaa. Aktiivinen työvoimapolitiikka koostuu palveluista, jotka auttavat työntekijöitä työnhaussa, parantavat heidän osaamistaan ja luovat väyliä takaisin työmarkkinoille esimerkiksi palkkatuen avulla.
On kuitenkin välttämätöntä tiedostaa ja tunnistaa, että eri tilanteissa olevat ihmiset tarvitsevat työmarkkinoilla erilaisia palveluita ja erilaista tukea. Yksi keskeinen ryhmä, jonka tarpeet pitää erityisesti huomioida palveluita tarjottaessa ja kehitettäessä ovat työikäiset pitkäaikaistyöttömät, osatyökykyiset ja tällä hetkellä työkyvyttömänä työvoiman ulkopuolella olevat. Samalla on muistettava, että työllisyysasteen nostamisen kannalta tämä ryhmä on erittäin keskeinen. Mikäli tästä joukosta työllistyisi jatkossa pysyvästi esimerkiksi kolmannes, nousisi työllisyysaste nykyisestä yli kolme prosenttiyksikköä.
Osatyökykyisiä ja pitkäaikaistyöttömiä on tuettava jatkossa seuraavin toimenpitein:
- Toteutetaan palkkatukijärjestelmän kokonaisuudistus, jonka myötä palkkatuen saamisen mahdollisuuksia lisätään pitkäaikaistyöttömille ja osatyökykyisille. Palkkatukea tulee jatkossa olla saatavissa tarvelähtöisesti ja työntekijän tilanteeseen joustavasti sovittaen. Tuen keston tulee määräytyä yksilön työllistymistarpeiden mukaan ja tuki voi olla myös pysyvä.
- Työvoimapalveluita kehitetään huomioimaan paremmin ihmisten yksilölliset tarpeet. Lisätään julkisten työvoimapalveluiden henkilöstöresurssia. Järjestöjen, säätiöiden, kunnallisten toimijoiden ja yhteiskunnallisten yritysten pitkäaikaistyöttömille, osatyökykyisille ja työmarkkinoiden ulkopuolella oleville tuottamat eritasoiset palvelut integroidaan vahvemmin osaksi työvoimapalveluiden kokonaisuutta.
- Osatyökykyisten ja vammaisten henkilöiden työllistymistä edistäviä toimia jatketaan. Laaditaan OTE-kärkihankkeen suositusten perusteella konkreettinen toimenpideohjelma yhteistyössä työmarkkinakeskusjärjestöjen ja sote- ja vammaisjärjestöjen kanssa osatyökyisten työllistämisen edistämiseksi. Osatyökykyisten ja vammaisten henkilöiden työllistymisen edistämisessä kiinnitetään huomioita työn ja työpaikkojen muokkaamiseen kaikille sopivaksi. Selvitetään keinoja, joilla työnantajat saadaan kantamaan suurempaa yhteiskuntavastuuta osatyökykyisen ja vammaisten henkilöiden työllistymisestä. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla Saksan mallin mukainen velvoite työllistää vammaisia tai osatyökykyisiä työntekijöitä.Työmarkkinoita ja palvelujärjestelmää kehitettäessä tulee jatkossa olla mukana enemmän pitkäaikaistyöttömiä ja osatyökykyisiä edustavia tahoja ja näin kolmikantaisesta työmarkkinoiden ja työelämän kehittämisestä tulisi siirtyä kohti nelikantaa (ks. kysymys 5a).
Erityisesti niiden kohdalla, joiden työkyky on syystä tai toisesta alentunut ja jotka ovat mahdollisesti ajautuneet pitkäksi aikaa työmarkkinoiden ulkopuolelle, sosiaali- ja terveyspalveluita tarvitaan usein, jotta työelämään palaaminen onnistuu.
Terveydenhuolto, kuntoutus ja sosiaalipalvelut vaikuttavat työllisyyteen parhaiten silloin, kun ne toimivat yhteen työvoimapolitiikan palveluiden kanssa. Työikäisille suunnattujen monialaisten, oikea-aikaisten ja tarvelähtöisten palveluiden sekä tukimuotojen lisäksi on muistettava, että myös monet muut toimenpiteet ja politiikat vaikuttavat pitkällä tähtäimellä ihmisten työ- sekä toimintakykyyn ja siten myös työn tarjontaan.
Keskeisiä ovat muun muassa perhepalvelut ja yleisempi perhepolitiikka mukaan lukien perhevapaajärjestelmä. Investoinnit näihin palveluihin ja perhevapaajärjestelmän muuttaminen siten, että lastenhoito jakaantuu jatkossa tasa-arvoisemmin vanhempien välillä voivat vaikuttaa työllisyysasteeseen positiivisesti.
Keskeisessä roolissa työllisyysastetavoitteen saavuttamisessa on sosiaaliturva. SOSTE sekä sosiaali- ja terveysalan järjestöt näkevät, että työllisyyden vahvistamisen näkökulmasta sosiaaliturvasta ja erityisesti perusturvasta tulee tehdä huomattavasti nykyistä joustavampaa.
Ihmisten toimintakykyä tukeva sosiaaliturvajärjestelmä, joka vastaa ihmisten muuttuviin tilanteisiin, huomioi ihmisten tarpeet ja vahvistaa ihmisten luottamusta itseensä sekä yhteiskuntaan, tuottaa pidemmällä tähtäimellä myös työllisyyden näkökulmasta paremman lopputuloksen, kun niin sanottuun patisteluun keskittyvä järjestelmä.
Karensseja tuleekin purkaa, aktiivimallista luopua ja osallistumisesta tulee palkita positiivisesti. Ensisijaisen perusturvan tason nostaminen ja etuuksien hakemis- sekä päätösjärjestelmien tehostaminen ovat sosiaaliturvan kehittämisessä nopeasti toteutettavia toimenpiteitä, jotka parantavat ihmisten toimintakykyä, lisäävät luottamusta sekä poistavat byrokratialoukkuja, joita seuraa esimerkiksi siitä, että joudutaan turvautumaan toimeentulotukeen.
b. Kuvatkaa tekijät, joilla julkisen talouden kestävyys turvataan erityisesti väestökehitys huomioon ottaen.
Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden näkökulmasta keskeisiä tekijöitä ovat tulevaisuuden keskuspankkipolitiikka (rahapolitiikka), Suomen ulkoisen velkaantuminen kehitys (vaihtotase), talouden kasvu sekä julkisten menojen ja tulojen kehitys. Yleensä keskustelussa kiinnitetään liikaa huomiota viimeiseen ja vieläpä siten, että julkisen talouden niin kutsutut pitkän aikavälin dynaamiset vaikutukset eivät saa riittävää painoarvoa.
Jos keskuspankkipolitiikassa on siirrytty lopullisesti nollakorkotilanteeseen, Suomen vaihtotase pysyttelee lähellä tasapainoa, talouden kasvu jatkuu viime vuosien mukaisena ja työllisyysaste nousee edelleen, Suomen julkinen talous on melko varmasti kestävällä uralla. Koska kestävyys on ylipäätään pitkän aikavälin ilmiö, siihen vetoamalla ei pitäisi koskaan rajoittaa sellaisia yhteiskunnan ja talouden rakenteiden uudistuksia, jotka pitkällä aikavälillä ovat kestävän ja mukaan ottavan taloudellisen kehityksen kannalta välttämättömiä.
Panostamalla tulevina vuosina esimerkiksi siihen, että Suomen talouden rakenteet muuttuvat ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta kestäviksi, lapsiperheiden hyvinvoinnin edellytykset parantuvat ja yhä useampi työikäinen saadaan mukaan työmarkkinoille, julkisen talouden kestävyyden näkymät voivat parantua käsillämme olevista haasteista huolimatta. Joka tapauksessa yhteiskunnallisen kestävyyden näkökulmasta edellä mainitut investoinnit ovat erittäin tärkeitä. Voidaankin perustellusti kysyä, onko julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys juuri nyt edes tärkein huolenaihe, kun ilmastokestävyys ja sosiaalinen kestävyys horjuvat ja edellyttävät välittömiä toimenpiteitä.
7. Oikeudenmukainen, yhdenvertainen ja mukaan ottava Suomi
a. Miten vahvistaisitte hyvinvointiyhteiskunnan palveluita ja ihmisten toimeentulon turvaavia etuuksia? Kuvatkaa erityisesti keinonne, joilla vahvistatte ikääntyvien ihmisten palveluita ja toimeentuloa. Mitkä ovat keinonne lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi?
Nykyisen perustason terveydenhoitomme ongelmana on, ettei palveluiden saatavuus ja hoitoon pääsy ole yhdenvertainen koko maassa. Tämä ilmenee erityisesti terveyskeskuslääkärin vastaanotolle pääsyssä ja heikommassa asemassa olevien pääsyssä palveluiden piiriin.
Erityisesti perusterveydenhuoltoa ja sosiaalihuoltoa on vahvistettava. Vain siten on mahdollista nopeuttaa hoitoon pääsyä ja vähentää erityistason kustannuksia. Tämä edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta, jossa sote-palveluiden järjestämisvastuu siirretään kuntia selvästi suuremmille aluille.
Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen edellyttää ennaltaehkäisyyn panostamista sekä peruspalveluiden, hoidon ja hoivan kehittämistä sekä hoitoketjujen sujuvoittamista.
On huolehdittava sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yhdyspinnoista sekä otettava tässä sosiaali- ja terveysjärjestöt huomioon yhtenä tärkeänä voimavarana. Samoin alusta asti on tunnistettava sote-palveluiden ja järjestöjen tuottaman matalan kynnyksen auttamistyön yhdyspinnat.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluintegraation lisäksi on huomioitava palveluiden yhteensovittamisen tarve myös muiden palvelusektorien kanssa. Palveluyhdyspinnat ovat kriittisiä mm. lasten, nuorten ja perheiden palveluissa ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien palveluissa. Palvelujen on rakennuttava elämäntilanteiden ja tarpeiden ympärille, eikä päinvastoin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kuntoutuksen merkitykseen ihmisten toimintakyvyn kannalta. (kts. myös vastaus sote-uudistukseen, kohta 10)
Vanhuspalveluiden laatu ja hoivan taso on turvattava riittävällä henkilöstömäärällä ja valvonnan riittävällä resursoinnilla.
Perusturvan tasoa on nostettava
Suomen on korkea aika uudistaa perusturvaa niin, että se takaa kaikille ihmisille kohtuullisen elintason, on ymmärrettävä ja joustava sekä tukee ihmisten toimintakykyä. Perusturvaa uudistettaessa on tavoitteena oltava eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentäminen.
Perusturvan riittävyyden arvioinnissa on todettu, että perusturvan taso ei riitä kattamaan kohtuullisen vähimmäiskulutuksen menoja. Perusturva kattaa 73 – 93 prosenttia kohtuullisen minimin kulutuksesta yksin vuokralla asuvalla. Esimerkiksi yksinasuvan työttömän perusturva kattaa vain noin 73 prosenttia minimibudjetista. Tämän arvioinnin jälkeen perusturvaetuuksia on heikennetty erityisesti indeksileikkausilla ja -jäädytyksillä.
Perusturvan tason parantaminen aloitetaan kompensoimalla etuuksiin vuoden 2015 jälkeen tehdyt indeksileikkaukset ja -jäädytykset täysimääräisesti. Tämän jälkeen perusturvaa korotetaan asteittain kohti kohtuullisen minimin viitebudjettien mukaista tasoa. Kaikki etuudet sidotaan indeksiin, jotta ne eivät enää jää jälkeen yleisestä kustannuskehityksestä.
Sairastamisen kustannuksia kohtuullistettava
Suomessa asiakasmaksut ja lääkkeiden omavastuuosuudet ovat korkeat, ja lähes viidennes jättää ainakin joskus lääkkeitä ostamatta tai palveluja käyttämättä kustannusten vuoksi. Hallituskauden aikana sairastamisen kustannuksia on kohtuullistettava, jotta kaikilla on varaa tarvitsemaansa hoitoon ja lääkkeisiin. Asiakasmaksulain kokonaisuudistus on saatettava loppuun ja käynnistettävä jatkotyö.
Jatkotyössä on selvitettävä maksukattojen yhdistämistä. Palvelu-, matka- ja lääkemaksujen maksukatot pyrkivät suojaamaan ihmisiä kohtuuttoman suurilta kustannuksilta, mutta maksukattojen taso on tällä hetkellä aivan liian korkea. Maksukatot on tärkeä yhdistää palvelu-, matka- ja lääkemaksuissa, ja taso on puolitettava nykyisestä 1550 eurosta 785 euroon / 12 kk, joka vastaa takuueläkkeen tasoa.
Yhdistetyn maksukaton rinnalla tulee säilyttää kuitenkin erilliset maksukatot ja niitä seurattaisiin jatkossakin. Kunkin erillisen maksukaton täyttyessä asiakas ei maksaisi kyseistä palvelu-, matka- tai lääkekohtaista maksua. Kun palveluista, matkoista ja lääkkeistä perityt maksut ylittävät maksukaton (785 €), ne olisivat kokonaisuudessaan tämän jälkeen maksuttomia. Maksukaton jakamista useampaan erään vuoden aikana tulee selvittää ja maksukaton seurannan tulee olla automaattista ja reaaliaikaista. Taloudelliset vaikutusarviot ehdotuksen mukaisesta maksukattojen yhdistämisestä tehdään jatkotyössä.
Sairastamisen hinnan kohtuullistamiseksi terveyskeskusmaksut on poistettava. Maksuista luopuminen kaventaisi hyvinvointi- ja terveyseroja ja toisi pitkällä aikavälillä säästöjä raskaampien ja kalliimpien palvelujen käytön vähentyessä. Terveyskeskusmaksujen poistamiseen on varattava noin 85 miljoonaa euroa.
Näillä edellä mainituilla muutoksilla vähennetään hyvinvointi- ja terveyseroja sekä säästetään raskaampien ja kalliimpien palvelujen käytön vähentyessä.
Lapsiperheköyhyyden vähentäminen
Sosiaaliturvajärjestelmän uudistuksen yhteydessä on turvattava lapsiperheiden riittävä perusturva. Perusturvaa on joustavoitettava ja muun muassa etuuksien ja palkkatulojen yhteensovittamista sujuvoitettava. Lapsiperheiden asumiskustannuksia on alennettava pitkäjänteisellä asuntopolitiikalla ja riittävällä asumisen tuella.
Lapsiperheiden perusturvan tasoa on korotettava. Kaikki etuudet on sidottava indeksiin ja korotukset tehtävä jatkossa vuosittain. Lapsilisän ostovoiman kehitys on turvattava palauttamalla indeksisidonnaisuus.
Lapsien ja lapsiperheiden palvelujen puutteet on korjattava. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että suurin positiivinen kustannusvaikutus on riskiryhmiin kuuluvien lasten ja heidän perheidensä saamalla hyvin varhaisella tuella. Kaikki lapset, nuoret ja heidän perheensä eivät saa ehkäisevää tukea riittävän varhain, jotta vältyttäisiin raskaammilta toimenpiteiltä, kuten lasten sijoittamisesta kodin ulkopuolelle. Ongelmien kärjistyminen lisää kuluja moninkertaisesti verrattuna varhaisen tuen kustannuksiin.
Resurssien lisääminen varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa ja toisella asteella annettaviin tukipalveluihin on olennaista ongelmien varhaiseksi tunnistamiseksi ja ylisukupolvisen huono-osaisuuden estämiseksi. Suomalaisten lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen on selvästi alhaisempaa 3-vuotiaasta eteenpäin verrattuna OECD- ja EU-maiden keskiarvoihin.
Kaikille lapsille on tärkeää taata subjektiivinen oikeus kokopäiväiseen pedagogisesti laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, joka on tutkitusti kannattava investointi. Se vaikuttaa lasten myöhempään koulumenestykseen, koulupudokkuuden vähenemiseen sekä työllistymiseen aikuisiässä.
Lapsiperheille on tarjottava laadukkaita palveluja ja tukea vanhemmuuteen: riittävät neuvolapalvelut sekä sosiaalihuollon perhepalvelut on varmistettava. Suomessa sijoitetaan enemmän lapsia kodin ulkopuolelle kuin missään muussa Pohjoismaassa. Lastensuojelu on monin paikoin aliresursoitua. Ehkäisevän lastensuojelun ja sijaishuollon palveluihin kohdennettavaa määrärahaa tulee korottaa, jotta varmistetaan riittävät henkilöstö- ja osaamisresurssit, esimerkiksi riittävä sosiaalityöntekijöiden määrä ja riittävä mielenterveyspalveluiden saatavuus.
Useat järjestöt ja yhdistykset tekevät merkittävää työtä heikommassa asemassa olevien lasten ja perheiden hyväksi sekä puolustavat heidän yhtäläisiä oikeuksiaan turvalliseen arkeen. Järjestöjen rooli osana palvelujärjestelmää on tärkeä ottaa huomioon, jotta vanhemmuuden tukea voidaan tarjota monimuotoisesti.
Lasten ja nuorten mielenterveyttä on tuettava panostamalla kiusaamisen ja yksinäisyyden ehkäisemiseen, varhaiseen tukeen ja riittäviin mielenterveyspalveluihin.
Maksuttomat tai edulliset vapaa-ajan toiminnot ovat tärkeitä pienituloisten perheiden lasten yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien turvaamiseksi: koulun kerhot, kirjasto-, kulttuuri- ja liikuntapalvelut, nuorisotyö. Kaikille lapsille on taattava mahdollisuus ainakin yhteen harrastukseen.
b. Miten rahoittaisitte edellisessä kohdassa kuvaamanne toimenpiteet? Kuvatkaa keinonne konkreettisesti.
Ehdotusten negatiiviset vaikutukset julkisen talouden tasapainoon voidaan kattaa esimerkiksi veropohjaa laajentamalla tai kiristämällä verotuksen progressiota (kohdistuen esim. pääomatuloverotukseen).
Haittaverojen korotusten jatkaminen ja veropohjan laajentaminen tuottaa myös lyhyellä aikavälillä suurempia verokertymiä. Hallituskaudella jatketaan tupakka- ja nikotiinituotteiden sekä alkoholituotteiden veronkorotuksia ja otetaan käyttöön limuviinojen haittavero. Hallituskaudella tupakkaveroa korotetaan vähintään 20 prosentilla ja alkoholiveroa vähintään 5 prosentilla (keskimäärin). Näiden korotusten myötä verojen tuotto vuositasolla olisi noin 100-150 miljoonaa korkeampi hallituskauden lopulla.
Haittaveropohjaa laajennetaan valmistelemalla ja ottamalla käyttöön kansanterveysperustainen, elintarvikkeisiin lisättyyn suolaan, sokeriin ja tyydyttyneeseen rasvaan perustuva haittavero. Tämän veron tuotto olisi alustavien arvioiden mukaan vuositasolla vähintään 500 miljoonaa hallituskauden lopulla.
c. Mitkä eriarvoisuustekijät suomalaisessa yhteiskunnassa tunnistatte ja miten vähentäisitte eriarvoisuutta?
Työllisyys on parantunut, mutta muun muassa kymmenillä tuhansilla pitkäaikaistyöttömillä, sairailla ja toimintarajoitteisilla on vaikeuksia perustoimeentulossa. Köyhyys ja terveyssyyt estävät aktiivista kansalaisuutta, osallisuutta ja tasavertaisuutta. Perusturvan matala taso ja etuuksien, kuten lapsilisän, ostovoiman heikkeneminen ovat oleellinen syy eriarvoisuuden kasvuun.
Sairastaminen on Suomessa kallista moniin maihin verrattuna. Asiakasmaksujen korotusten ja leikattujen etuuksien vuoksi monet jättävät menemättä hoitoon tai eivät osta tarvittavia lääkkeitä.
Perusopetus- ja päiväkotiryhmien kasvattaminen sekä subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen ovat lisänneet lasten eriarvoisuutta. Perhetausta vaikuttaa yhä enemmän koulumenestykseen.
Lasten hyvän kasvun kannalta suurin eriarvoisuutta aiheuttava ongelma on lasta ja perhettä kuormittavien tekijöiden, kuten talous-, mielenterveys- ja päihdeongelmien kasautuminen. Se lisää riskiä jäädä syrjään yleisestä hyvinvointikehityksestä, osallisuudesta ja mahdollisuudesta rakentaa itselleen hyvää tulevaisuutta. Turvapaikkaa hakevien lasten asema on erityisen huolestuttava.
Sosioekonomiset hyvinvoinnin ja terveyden erot ovat suuria ja ihmiset eriarvoisia terveyspalveluihin pääsyssä. Terveys- ja hyvinvointieroja on myös maan eri osissa ja kuntien eri alueilla asuvien välillä. Palveluiden alueellisessa saatavuudessa ja saavutettavuudessa on eroja. Ihmiset ovat keskenään eriarvoisessa asemassa sen mukaan, missä asuvat.
Väestöryhmiä, joissa hyvinvointi- ja terveyserot kasautuvat ovat: kotona asuvat ja paljon apua tarvitsevat ikäihmiset, pitkäaikaistyöttömät, turvapaikan saaneet aikuiset maahanmuuttajat, sekä työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret aikuiset. Yksinäisyyden kokemus on noussut keskeiseksi elämänlaatua heikentäväksi tekijäksi kaikissa näissä ryhmissä.
Monissa kaksikielisissä kunnissa on puutteita ruotsinkielisten palveluiden saatavuudessa.
Saamenkielisten palveluiden saanti ei toteudu kattavasti kaikilla kolmella saamenkielellä. Pulaa on resursseista ja saamenkielisistä ammattilaisista.
Palvelut tarjotaan yhä enemmän digitaalisena, mutta yli puolet suomalaisista kokee verkkopalveluiden käytössä esteitä. Käyttöä estävät osaamisen puutteen lisäksi puutteet laitteissa ja yhteyksissä sekä toimeentulon vaikeudet. Digitaitojen puutteesta aiheutuva syrjäytyminen koskee niin ikääntyneitä, työikäisiä kuin nuoria. Haavoittuvia ryhmiä ovat myös maahanmuuttajat ja ihmiset, joilla on kielellisiä ja kognitiivisia vaikeuksia.
Syrjintä lisää eriarvoisuutta. Muun muassa eri tavoin toimintarajoitteiset ihmiset ja maahanmuuttajataustaiset ihmiset kokevat kiusaamista ja syrjintää muita useammin.
Eriarvoisuutta on vähennettävä useilla keinoilla: investoimalla ehkäiseviin ja matalan kynnyksen palveluihin, panostamalla ja uudistamalla sosiaali- ja terveydenhuoltoa, nostamalla perusturvan tasoa, lisäämällä koulutukseen voimavaroja, alentamalla sairastamisesta aiheutuvia kuluja. Näitä keinoja on avattu tarkemmin muissa vastauksissa.
9. Sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuudistus edellyttää useampia vaalikausia. Oletteko valmiita yhdistämään eri etuuksia ja hyväksymään yhtenäisen etuustason eri syyperusteilla siten, että uudistus lisää työllisyyttä, nostaa koulutustasoa, vähentää köyhyyttä ja eriarvoisuutta sekä parantaa osallisuutta?
Suomalainen sosiaaliturva on monimutkainen etuuksien, verotuksen ja palvelujen sekä palveluista maksettavien asiakasmaksujen muodostama kokonaisuus. Se ei vastaa kovin hyvin ihmisten vaihtuviin ja moninaisiin elämäntilanteisiin eikä työmarkkinoiden muutokseen.
Suomen on korkea aika uudistaa perusturvaa niin, että se takaa kaikille ihmisille kohtuullisen elintason, on ymmärrettävä ja joustava sekä tukee ihmisten toimintakykyä. Perusturvaa uudistettaessa on tavoitteena oltava eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentäminen. Pitkäjänteistä valmistelutyötä vaativaa sotu-uudistusta valmistelemaan on asetettava asiantuntijoilla täydennetty laajapohjainen parlamentaarinen komitea.
Perusturvajärjestelmää on kehitettävä sellaiseksi, että se huomioi mahdollisimman hyvin ihmisten erilaiset elämäntilanteet ja joustaa tilanteiden muuttuessa. Lähtökohtana on oltava luottamus ihmiseen: hänen haluunsa ja kykyynsä tehdä elämäänsä eteenpäin vieviä ratkaisuja, jotka järjestelmä mahdollistaa.
Perusturvan tason parantaminen aloitetaan kompensoimalla etuuksiin vuoden 2015 jälkeen tehdyt indeksileikkaukset ja -jäädytykset täysimääräisesti. Vähimmäismääräisten päivärahojen tasot yhdenmukaistetaan. Tämän jälkeen perusturvaa korotetaan asteittain kohti kohtuullisen minimin viitebudjettien mukaista tasoa. Kaikki etuudet sidotaan indeksiin, jotta ne eivät enää jää jälkeen yleisestä kustannuskehityksestä.
Järjestelmää selkeytetään ja puretaan todettuja byrokratialoukkuja. Jatkossa etuuksia haettaisiin yhdestä paikasta ja ihminen saisi yhden päätöksen, jossa nyt eri syistä maksetut etuuslajit on sovitettu yhteen. Järjestelmä ohjaisi ihmisen kaikkien niiden etuuksien ja palvelujen piiriin, joihin hän on oikeutettu sen hetkisessä elämäntilanteessaan.
Tulevalla hallituskaudella on käynnistettävä selvitys etuuksien laskennassa käytettävien erilaisten käsitteiden yhdenmukaistamiseksi. Siinä määritellään, miltä osin käsitteitä voidaan yhtenäistää ja missä tilanteissa on mahdollisesti tarkoituksenmukaista säilyttää erilaisia rajauksia. Kun etuuksien tasot ja laskennassa käytettyjä käsitteitä yhtenäistetään päästään jo selkeämpään järjestelmään, jossa eroja on enää lähinnä etuuksiin liittyvissä velvoitteissa ja palvelulupauksissa.
Järjestelmää on muutettava enemmän mahdollistavaksi ja vähemmän sanktioivaksi muun muassa työttömyysturvan karensseja lyhentämällä ja osallistumisesta palkitsemalla. Ihmiselle tulee osoittaa vain sellaisia velvoitteita, joista hän tosiasiallisesti pystyy selviytymään. Samalla etuuksiin liittyvää oikeutta palveluihin vahvistetaan niin, että ihmiset saavat jatkossa sujuvammin heidän elämäntilanteeseensa vastaavat palvelut.
Etuuksia ja ansiotuloja on sovitettava yhteen nykyistä joustavammin. Tavoiteltavaa on, että etuudet vähenevät asteittain työn teon lisääntyessä niin, että työn tekemisen lisääminen on mahdollisimman kannattavaa.
Vaalikauden aikana toteutettavassa uudistuksen ensivaiheessa perusturvaan panostetaan vuositasolla 300 miljoonaa euroa. Indeksileikkausten ja -jäädytysten kompensoinnin aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia julkisen talouden tasapainoon voidaan kattaa esimerkiksi veropohjaa laajentamalla tai kiristämällä verotuksen progressiota.
Lisätietoja: Sosiaali- ja terveysjärjestöjen julkaisu Joustava perusturva
10. Esittäkää lähtökohtanne sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on välttämätön palvelujärjestelmän yhdenvertaisuuden, perusoikeuksien toteutumisen ja kestävän kustannustason turvaamiseksi. Perustason sosiaali- ja terveydenhuoltoa on vahvistettava. Asiasta on tehtävä päätökset hallituskauden aikana ja uudistus on valmisteltava parlamentaarisesti.
Järjestämisvastuu siirretään kuntia suuremmille alueille
Palveluiden yhdenvertaisuuden kannalta sote-palvelut on järjestettävä riittävän isoilla, nykyistä selkeästi suuremmilla alueilla. Selvitetään kysymys kuntien roolista palveluntuottajana. Valmistelussa otetaan huomioon alueiden erilaisuus ja asiantuntijoiden näkemykset alueiden määrästä. Monikanavarahoitusta on yksinkertaistettava ja estettävä haitallinen osa-optimointi. Suomessa tarvitaan myös yksityisiä ja kolmannen sektorin toimijoita tuottamaan palveluita, mutta julkisella sektorilla on yksiselitteinen vastuu palveluiden järjestämisestä.
Käytetään palveluseteleitä ja henkilökohtaisia budjetteja ensisijaisina keinoina laajentaa valinnanvapautta. Päätösten tekemiseksi asiakas tarvitsee tukea sekä asiantuntevaa ohjausta ja neuvontaa.
Turvataan asiakkaiden oikeus nopeaan hoitoon ja hoivaan pääsyyn sekä laadukkaisiin palveluihin
Perusterveydenhuoltoa ja sosiaalihuoltoa on vahvistettava. Palveluiden laatu ja hoivan taso turvataan riittävällä henkilöstömäärällä. Laaditaan valtakunnallinen palveluiden laadun kriteeristö.
Perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon kytköstä on vahvistettava. Huomioon on otettava palveluiden yhteensovittamisen tarve myös muiden palvelusektorien kanssa mm. lasten, nuorten ja perheiden palveluissa ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien palveluissa. Palvelut rakennetaan joustavasti asiakkaan elämäntilanteiden ja tarpeiden ympärille.
Kuntoutuksen kehittämistä jatketaan kuntoutuskomitean suositusten pohjalta
Erityistä huomiota on kiinnitettävä kuntoutuksen merkitykseen ihmisten toimintakyvyn kannalta.
Kuntoutuskomitea julkaisi vuonna 2017 suosituksensa, jotka koskevat erityisesti kuntoutusprosessia ja kuntoutuksen järjestämistä. Jatketaan kehittämistyötä kuntoutuskomitean suositusten pohjalta, jotta nykyinen hajanainen kuntoutusjärjestelmä saadaan toimimaan yhdenvertaisesti ja tehokkaasti. Kuntoutuksen keskiössä tulee olla ihminen ja hänen toimintakykynsä vahvistaminen.
Järjestöjen asema turvattava muutoksessa
Sosiaali- ja terveyspalveluiden ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yhdyspinnoista on huolehdittava ja sosiaali- ja terveysjärjestöt otettava huomioon yhtenä tärkeänä voimavarana. Järjestöt on otettava mukaan alueelliseen ja valtakunnalliseen sote-uudistustyöhön. Järjestöjen hyte-toiminnot on tunnistettava osaksi palvelupolkuja ja turvattava järjestöjen toimintaedellytykset muuttuvassa toimintaympäristössä.
Uudistuksessa on tunnistettava sote-palveluiden ja järjestöjen tuottaman matalan kynnyksen auttamistyön yhdyspinnat. On laadittava valtakunnallinen ohjeistus, joka mahdollistaa järjestöjen yhdistää toiminnassaan kunnallista, sote-järjestäjän ja veikkausvoittovaroista maksettavaa rahoitusta.