Ensi hallituskaudella
Henkilöstön saatavuutta on parannettava:
- Julkisen terveydenhuollon houkuttelevuutta työnantajana on vahvistettava.
- Etenkin hoitajien koulutuspaikkojen määrää on lisättävä.
- Sairaanhoitajien työnkuvaa sekä uramahdollisuuksia on kehitettävä.
- Erikoislääkärikoulutusta on kohdennettava kriittisille erikoisaloille, kuten psykiatriaan, geriatriaan ja yleislääketieteeseen.
- Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä on tiivistettävä hoitojonojen purkamisessa.
On tehtävä järjestelmätason muutoksia:
- Vaikuttavuuden seurantaan on panostettava aiempaa vahvemmin.
- Moniammatillisen tiimityön ja pitkäaikaisten hoitosuhteiden avulla nopeutetaan hoitoon pääsyä ja kohdennetaan apua ajoissa sitä tarvitseville.
- Digitaalisuutta ja teknologiaratkaisuja on hyödynnettävä siten, että henkilöstöresursseja voidaan kohdentaa aiempaa järkevämmin.
- Avustavaa henkilökuntaa on lisättävä, jotta sote-alan ammattilaiset voivat keskittyä ydintehtäviinsä.
Suomessa väestöryhmien väliset terveyserot ovat suuret, eikä niitä ole juhlapuheista huolimatta juurikaan saatu kavennettua. Hoitovelka, hoitojonot ja muut hoitoon pääsyn ongelmat julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat nousseet kaikkien tietoisuuteen.
Henkilöstöpula vaikeuttaa tilannetta entisestään samalla, kun ikääntyvän väestön palvelutarve kasvaa. Mielenterveysongelmien aiheuttamat kustannukset ja työkyvyttömyys, palveluiden kuormittuminen ja erityisesti nuorten hyvinvoinnin haasteet olivat Suomessa olemassa jo ennen koronakriisiä. Kuntoutukseen pääsyssä on isoja alueellisia eroja.
Hoitoon pääsyn ongelmien osasyitä ovat perusterveydenhuollon pitkään jatkunut aliresursointi sekä terveydenhuollon monikanavainen rahoitus, joka aiheuttaa resurssien hajaantumista ja murentaa julkista terveydenhuoltoa. Koronapandemia kasvatti merkittävästi hoitovelkaa.
Ongelmien korjaaminen edellyttää tulevalta hallitukselta välittömiä ja riittävän voimakkaita toimenpiteitä, ja pitkän aikavälin suunnitelmia hoitoon pääsyn parantamiseksi, hoitojonojen purkamiseksi sekä riittävän henkilöstön turvaamiseksi.
VM:n tuoreessa julkisen talouden meno- ja rakennekartoituksessa ehdotetaan muun muassa lisäyksiä sote-alan henkilöstön koulutusmääriin ja kasvattamalla työperäistä maahanmuuttoa. VM mainitsee yhdeksi säästömahdollisuudeksi hoitotakuun perumisen, mitä SOSTE ei pidä mahdollisena. Hoitoon pääsyn ongelmat ovat olleet tiedossa jo useita kymmeniä vuosia, ja nyt on korkea aika laittaa perusterveydenhuolto kuntoon.
Kuva: THL Avohilmo. Hoitoonpääsy perusterveydenhuollossa hoidon tarpeen arvioinnista toteutuneeseen käyntiin.
SOSTEn keinot hoitoon pääsyn ja terveyspalvelujen saatavuuden parantamiseksi
Henkilöstön saatavuus:
- Julkisen terveydenhuollon houkuttelevuutta työpaikkana on lisättävä. Keinoina siihen ovat työaika-autonomia, lähi- ja etätyön yhteensovittaminen myös sote-alalla, työnjaon kehittäminen eri sote-alan ammattilaisten välillä ja hoiva-avustajien sekä muun avustavan henkilöstön määrän lisääminen.
- Työn ja perheen yhteensovittamista on parannettava julkisella sote-sektorilla esimerkiksi työaikajoustoilla.
- SOSTE kannattaa VM:n tuoretta esitystä kasvattaa sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuspaikkoja, jotta osaajia riittää kaikkialle Suomeen. Erikoislääkärikoulutusta on lisäksi kohdennettava kriittisille erikoisaloille, kuten psykiatriaan, geriatriaan ja yleislääketieteeseen.
- Ulkomailla lääkärin tai hoitajan koulutuksen saaneiden ammattilaisten houkuttelu töihin Suomeen ja työperäisen maahanmuuton lisääminen on yksi tärkeä keino henkilöstöpulan ratkaisemisessa. Samalla on luotava kannustimia ulkomailla työskentelevien tai koulutuksen saaneiden suomalaisten sote-alan ammattilaisten palaamiseksi takaisin Suomeen.
- Julkisen terveydenhuollon ja työterveyshuollon yhteistyötä on kehitettävä, jotta yhdenvertaisuutta saadaan parannettua ja molempien sektoreiden osaaminen- ja resurssit saadaan hyödynnettyä väestön terveyden ja työkyvyn turvaamiseksi. Tämä on todettu myös THL:n 6.3.2023 julkaisemassa työterveyshuollon sairaanhoitoa koskevassa selvityksessä. Konkreettisia toimia ovat esimerkiksi työterveyshuollon vapaiden aikojen hyödyntäminen julkisen perusterveydenhuollon jonojen purkamisessa.
- Sairaanhoitajien työnkuvaa ja uramahdollisuuksia on kehitettävä niin, että uralla eteneminen kliinisessä hoitotyössä näkyy nimikkeessä ja palkassa. Tämä lisää työhön sitoutumista ja kokeneiden sairaanhoitajien pysymistä vaativassa potilastyössä.
- Henkilöstön riittävyyttä julkisella sektorilla voidaan rajatusti edistää myös ostopalvelusopimuksilla ja palveluseteleillä. Tämä ei kuitenkaan saa olla ensisijainen keino.
Järjestelmätason muutokset
- Sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa on panostettava vaikuttavuuteen, suunnitelmallisuuteen, seurantaan, ennaltaehkäisyyn sekä sujuviin palvelupolkuihin. Vaikuttavuuden seuraaminen edellyttää tietojärjestelmien kehittämistä, potilaiden elämänlaadun kannalta relevanttien mittareiden käyttöönottoa ja laaturekistereiden käytön laajentamista.
- Hyvinvointialueiden on tehtävä tiivistä yhteistyötä järjestöjen kanssa niin sairauksien ennaltaehkäisyssä kuin palvelupolkujen kehittämisessä. Esimerkiksi järjestöjen vertaistukitoiminnan (Olka) laajentaminen erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon tukisi pitkäaikaissairauksien hoitoa.
- Resurssien riittävyyttä voidaan turvata välttämällä turhiksi havaittuja tutkimuksia, hoitoja ja muita toimenpiteitä.
- Moniammatillisella tiimityöllä voidaan vähentää ylimääräisiä terveydenhuollon käyntejä, kun asiakas saa apua viivettä hänet tuntevilta ammattilaisilta. Pitkien hoitosuhteiden merkityksen on todettu olevan suuri sekä asiakkaalle että häntä hoitaville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Hoidon jatkuvuus lisää myös hoidon laatua ja potilasturvallisuutta.
- Yksityisen sektorin ja julkisen perusterveydenhuollon yhteistyötä on kehitettävä esimerkiksi pilotoimalla yksityisesti tuotettua omalääkäri- tai omatiimimallia, jossa hoidon jatkuvuus turvataan esimerkiksi hoitokokonaisuuksia eikä yksittäiskäyntejä tilaamalla.
- Hoitojonojen purkamiseen eri terveydenhuollon yksiköissä tarvitaan sekä porkkanaa että keppiä: resursseja ja jopa uhkasakkoja.
- Digitaalisuutta ja teknologisia ratkaisuja lisäämällä voidaan kohdentaa henkilöstön työaikaa järkevämmin sekä tukea omahoitoa ja jopa tuottaa terapiapalveluita.
- Sairausvakuutuksesta maksettaviin sairaanhoitokorvauksiin tehtiin leikkauksia 1.1.2023 alkaen. Hammashoidon Kela-korvaukset säilyivät ennallaan, mutta ovat edelleen huomattavasti alhaisemmalla tasolla kuin ennen vuosien 2015–2016 leikkauksia. Julkisen terveydenhuollon kapasiteetti ei riitä hoitamaan suun terveydenhuollon palveluvelkaa, ja tämän vuoksi korvaustasoa on nostettava ainakin pariksi vuodeksi
Nyt ei ole varaa säästää
Suomalainen terveydenhuolto on hyvin kustannustehokasta ja terveydenhuoltomenomme ovat suhteessa muita Pohjoismaita alhaisempia. Tuleva hallitus ei voi säästää sosiaali- ja terveydenhuollosta, vaan resurssien järkevää käyttöä on edistettävä tutkimukseen ja vaikuttavuuteen perustuen ja kehittämällä toimintaa yhdessä palveluiden käyttäjien kanssa. Terveyden edistämiseen ja peruspalveluihin kohdistuvat leikkaukset ja säästöt maksetaan kasvavissa päivystyksen ja erikoissairaanhoidon kuluissa sekä menetettynä työkykynä.
Lue lisää
- Hallituskauden saldo: Väestöryhmien väliset terveyserot ovat säilyneet suurina
- Hallituskauden saldo: sairastamisesta aiheutuva maksutaakka keveni, mutta uudistus jäi puolitiehen