Perheeni tietää, mikä aihe saa minut pulputtamaan ja urputtamaan: Suomen merkillisen eriarvoinen terveydenhuolto. Terveyden tasa-arvon puutteet suorastaan hyppäävät silmille Suomen köyhyyden vastaisen verkoston EAPN-Finin tekemän kyselyn tuoreesta raportista Asiakasmaksut aiheuttavat ahdinkoa.
Hoito retuperällä maksujen vuoksi
Raportti tuo karulla tavalla esille, että Suomessa on ihmisiä, jotka eivät hakeudu tarvitsemaansa hoitoon siitä aiheutuvien kulujen vuoksi. Moni jättää lääkkeitä hankkimatta tai puolittaa määrätyn annoksen, jotta lääkesatsi riittäisi pitempään. Useampi pohtii valintaa lääkkeiden ja ruoan välillä.
Ja tällaisissa tilanteissa pitäisi yrittää toipua vakavastakin sairaudesta. Pikemmin käy päinvastoin.
”Ihmiset eivät sairastele huvikseen, terveydenhoitoon pitäisi olla kaikilla mahdollisuus, eikä kenenkään pidä joutua miettimään ettei voi mennä lääkäriin kun ei ole rahaa, ja jättää näin itsensä hoitamatta, mikä johtaa liitännäissairauksiin ja tulee loppujen lopuksi paljon kalliimmaksi yhteiskunnallekin.”
Paljon sairastavien ääni kuuluviin
Suomessa kerätään julkisesta terveydenhuollosta ja lääkkeistä maksuja, jotka suistavat monien ihmisten talouden raiteiltaan. THL:n mukaan kotitalouksien osuus julkisen terveydenhuollon rahoituksesta on meillä selvästi suurempi kuin EU-maissa keskimäärin. Terveydenhoito on monista syistä kallistunut 2000-luvulla ja se käy etenkin pienituloisten eläkeläisten kukkarolle, Ilkka Lehtinen kirjoittaa Tilastokeskuksen Tieto & Trendit -artikkelissa.
Ihmisen toimeentulon turvaaminen sairastumisen riskin varalta on sosiaalipolitiikan perusjuttuja. Niin perus, että se löytyy myös perustuslaista julkisen vallan velvollisuutena samoin kuin riittävien sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen. Ja näiden lisäksi julkisen vallan pitää vielä edistää väestön terveyttä.
Mutta silti tämä merkillinen meno vain jatkuu.
EAPN-Finin Terveys ja köyhyys -työryhmän tekemään verkkokyselyyn vastasi 949 ihmistä. Vaikka kysely oli pitkä ja ihmisten tilanteet aika lailla sietämättömiä, lähes tuhat ihmistä vastasi. He haluavat tulla kuulluksi ja myös esittää kehittämisehdotuksiaan kohtuuttomien tilanteiden välttämiseksi.
Maksukatot eivät kaikilla toimi ja täyty
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuilla ja omavastuuosuuksilla on kolme vuosittaista maksukattoa:
- julkisen terveydenhuollon asiakasmaksukatto
- Kelan lääkekatto sekä
- Kelan korvaamien terveydenhuollon matkojen omavastuiden katto.
Kun ne ylittyvät, asiakkaalta ei pääsääntöisesti enää peritä maksuja kuluvan vuoden aikana.
Vastauksista ilmenee, etteivät sairastamisen kuluja kohtuullistavat maksukatot toimi riittävän hyvin. Sen vuoksi kaikki eivät pysty käymään lääkärissä ja hankkimaan tarvitsemiaan lääkkeitä tai hankkimaan niitä riittävästi.
Maksukatot eivät kaikilla vähennä sairastamisen kuluja: katto ei välttämättä täyty, koska kaikki sairauden hoito, esimerkiksi hammashoito, ei sitä kerrytä tai kaikki lääkkeet eivät kuulu Kelan korvaamiin lääkkeisiin, vaikka ne ovat lääkärin määräämiä ja välttämättömiä sairauden hoitamiseksi. Ja vaikka maksukatto täyttyisikin, maksettavaksi jää edelleen sairauden hoitamisen edellyttämiä kuluja, jotka eivät ole maksuttomia katon täyttymisen jälkeenkään.
Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat ne, joilla ei ole varaa ostaa lääkkeitä ja siksi lääkekattokaan ei täyty.
”En pysty ostamaan niin paljon lääkkeitä, että katto täyttyisi. Pitäisi olla syömättä pari kuukautta, että rahat riittäisivät. Pitää karsia lääkkeistä.”
”Pelkään soittaa 112, jos taas päivystykseen ja lisää laskuja ennen kuin lääkekatto on täyttynyt.”
Yksi vastaajien kehittämisehdotuksista on maksukattojen yhdistäminen. Tämän vaikutuksia ovat juuri selvittäneet tutkimuspäällikkö Jussi Tervola ja tutkija Pekka Heino THL:sta. Vaikutusarvion mukaan maksukattojen yhdistäminen helpottaisi paljon sairastavien, pienituloisten ja ikääntyneiden tilannetta. Sen sijaan se ei ratkaisisi maksujen kasautumista alkuvuoteen, mikä on monille paljon sairastaville taloudellisesti hankalaa ja mistä myös kyselyn vastaajat kertovat.
Syöpähoitojen takia ulosottoon
Esimerkiksi syövän tai onnettomuudesta aiheutuvan pitkäaikaisen hoidon ja kuntoutuksen takia voi joutua taloudelliseen ahdinkoon ja jopa ottamaan velkaa. Jotkut vastaajat kokevat, että elämä on ohi, vaikka se ei sairauden puolesta pitäisikään paikkaansa.
Ei tämä näin voi olla, huomasin ajattelevani monta kertaa, kun viimeistelin työryhmän tekemää raporttia taittokuntoon. Vakavasti sairastunut tarvitsee kaiken mahdollisen tuen, ei taloudellista ahdinkoa ja stressiä.
”Se (velkaantuminen) on vaikeuttanut kaikin puoli elämääni, koska en ole syöpähoitojani kyennyt maksamaan ja ovat menneet ulosottoon.”
”Sairaalamaksuja vain kertyi ja kertyi ja sen takia ulosottoon. Häiriömerkinnän poistuminen vie kohtuuttoman kauan ja ulosottojen korot ovat järjettömät. Ei koskaan enää pääse jaloilleen kun on sairas…”
”Ilman hampaita mennään”
Yksi ihmettelyni aihe on suun terveydenhuolto: miksi suun terveys on jotain muuta kuin muu terveys. Miksi hammashoitoa ei pidetä ainakaan maksujen puolesta samanlaisena terveydenhoitona kuin muiden ihmisen osien hoitoa? Myös julkisella puolella sen maksut voivat nousta pienituloisille liian suuriksi, koska käynnistä peritään perusmaksu ja erillisiä toimenpidemaksuja eivätkä hammashoidon maksut ole kerryttäneet terveydenhuollon asiakasmaksukattoa. Ja kuitenkin ongelmat suussa vaikuttavat haitallisesti yleisterveyteen ja lisäävät monien sairauksien riskiä. Hammashoidosta voi tulla vuoden aikana vaikka kuinka paljon kuluja, ja ne jäävät potilaan maksettavaksi.
Tein opiskelijana kauan sitten sosiaalityöntekijän sijaisuuksia. Sosiaalitoimistossa olin kummissani, kun vastaanotolleni tuli melko nuoria, lähes hampaattomia ihmisiä. Kun luin EAPN-Finin raporttia, tajusin, että näin voi olla edelleen:
”Hammashuollon maksut tulisi saada kohtuullisemmiksi. Kun ei ole rahaa maksaa kertakäynnistä yli 50 €, joutuu lopulta poistosta maksamaan satoja euroja. Implantit pitää maksaa itse, joten ilman hampaita mennään. Olen koko ajan käynyt täydellä työajalla työssä, mutta olen yksinhuoltaja.”
”Myös hampaista tulisi pitää huolta, koska niiden hoitamatta jättäminen tuo monenlaista haittaa, mutta hammashoito on todella kallista julkisellakin puolella esim. yksi käynti juurihoidossa maksoi minulle 120 € julkisella puolella.”
Asiakasmaksulakia ollaan uudistamassa ja muun muassa suunterveydenhuollon maksuja on esitetty mukaan kerryttämään maksukattoa. SOSTE on todennut, että nyt käsittelyssä oleva esitys kohentaisi monen ihmisen tilannetta mutta ei varmistaisi terveyden tasa-arvoa.
Tekemistä riittää, jotta kenenkään ei enää tarvitsisi kirjoittaa näin:
”Ennen sairastumista en tiennyt, että Suomessa voi jäädä näin yksin ja elää köyhyydessä sairauden takia.”
Lue lisää
Tiina Saarela (toim:) Asiakasmaksut aiheuttavat ahdinkoa. (pdf)
Raportti kyselystä julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon maksuista johtuvasta taloudellisesta ahdingosta paljon palveluja käyttävien arjessa. EAPN-Fin 2020.
SOSTEn kärkitavoite: Sairastamisen kustannukset eivät saa olla hoidon ja hoivan este.
Lisätietoja
edunvalvontapäällikkö Anne Perälahti, anne.peralahti@soste.fi
erityisasiantuntija Päivi Opari, paivi.opari@soste.fi