Hallituksen kehysriihessä päätettiin kasvattaa sairastuneiden maksutaakkaa korottamalla terveydenhuollon asiakasmaksuja ja ottamalla käyttöön uusia maksuja erikoissairaanhoidossa. Näillä toimilla kerätään lähes 106 miljoonaa euroa paikkaamaan julkisen talouden alijäämää.
Samaan aikaan sosiaalihuollon uudistuksessa korotetaan pitkäaikaisen palveluasumisen, laitoshoidon ja kotona annettavien palvelujen maksuja. Pitkäaikaisen hoivan piirissä oleville – usein ikäihmisille – tämä tarkoittaa noin 15 miljoonan euron lisälaskua.
Yhteensä asiakasmaksuja korotetaan siis noin 120 miljoonalla eurolla. Laskun maksavat pääosin ne, jotka käyttävät palveluja eniten ja joilla on usein jo valmiiksi tiukkaa.
Korotukset osuvat niihin, joilla on vähiten varaa
Asiakasmaksuja maksavat eniten pienituloiset ja paljon sairastavat. Korotukset eivät siis jakaudu tasaisesti koko väestöön, vaan kohdistuvat erityisesti niihin ihmisiin, joilla on pitkäaikaissairauksia, monia palvelutarpeita ja pienet tulot.
Monien tilannetta pahentavat samaan aikaan etuuksien indeksijäädytykset ja elinkustannusten nousu.
- Lue lisää: Indeksijäädytykset ja muut sosiaaliturvan leikkaukset osuvat kohtuuttomasti pienituloisiin
Maksukorotusten seuraukset ovat ennakoitavissa: yhä useampi lykkää hoitoon hakeutumista tai jättää sen kokonaan väliin. Vuonna 2024 terveyspalvelujen käyttäjistä 37 prosenttia kertoi korkeiden asiakasmaksujen haitanneen hoidon saantia (THL, Sotkanet).
Lisäksi erittäin suuri riski on, että asiakasmaksujen ulosotot lisääntyvät. SOSTEn selvityksen mukaan vuonna 2025 yli puoli miljoonaa asiakasmaksua joutui ulosottoon.
Uudet maksut kasvattavat maksutaakkaa
Suomessa kotitaloudet maksavat suhteessa enemmän terveydenhuollostaan kuin muissa Pohjoismaissa ja monissa Euroopan maissa. Korotusten myötä kotitalouksien maksuosuus kasvaa edelleen.
Kehitystä vauhdittavat erityisesti kehysriihessä päätetyt uudet terveydenhuollon maksut.
Erityistutkimuksista – kuten esimerkiksi sydänfilmeistä, tähystyksistä, magneettikuvauksista – esitetään uutta 52,40 euron maksua. Lisäksi käyttöön tulisi 257,20 euron leikkaus- ja toimenpidemaksu. Samalla korotetaan päiväkirurgian maksua 23,40 eurolla 257,20 euroon ja poliklinikkamaksua 7,10 eurolla 78,40 euroon.
Erityisen huolestuttavaa on, että maksukorotuksia kohdistetaan myös perusterveydenhuoltoon. Juuri siellä hoitoon pääsyn kynnystä pitäisi madaltaa, ei nostaa. Terveyskeskuslääkärikäynnin enimmäishinta nousisi 20 prosentilla eli 30,20 eurosta 36,20 euroon. Edellinen tasokorotus tehtiin jo vuoden 2025 alussa, jolloin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon maksut nousivat tuntuvasti. Huoleen ovat yhtyneet monet muut toimijat, esimerkiksi Lääkäriliitto.
Jos terveyskeskuskäynnin, hammashoidon ja erikoissairaanhoidon maksut nousevat, yhä useampi joutuu valitsemaan hoidon ja muiden välttämättömien menojen välillä. Se voi johtaa hoidon viivästymiseen, sairauksien pahenemiseen ja lopulta raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarpeeseen. Joissakin tapauksissa, kuten syövissä, viivästykset voivat olla kohtalokkaita.
Maksukatto täytyy nopeammin mutta ei suojaa riittävästi
Korotusten myötä 815 euron terveydenhuollon maksukatto täyttyy yhä useammalla. Ongelma on kuitenkin se, että kaikki eivät tiedä maksukatosta. THL arvioi, että 12 000–36 000 ihmiseltä maksukaton täyttyminen jää vuosittain huomaamatta. SOSTE onkin esittänyt, että maksukaton seuranta tulisi siirtää asiakkaalta viranomaisille.
Lisäksi maksukatto on monille pienituloisille liian korkea. Jos maksut nousevat entisestään, hoitoon hakeutuminen vaikeutuu. Yhtenä ratkaisuna olisi alentaa terveydenhuollon maksuja tai jättää ne kokonaan perimättä, mitä SOSTE esittää myös eduskuntavaalitavoitteissaan.
Kun ihmiset hakeutuvat palveluihin oikea-aikaisesti, vähentää se raskaampien ja kalliimpien terveyspalvelujen tarvetta.
Kotihoidon maksut uhkaavat kotona asumista
Huoli kohdistuu myös kotihoidon asiakkaisiin, joiden maksut nousevat.
He ovat usein iäkkäitä ja pienituloisia, ja tarvitsevat kotihoidon lisäksi usein myös muita tukipalveluja, kuten ruokapalvelua, turvapalvelua, siivousta ja terveyspalveluja. Kun heidän maksunsa kasaantuvat, kokonaiskustannukset voivat nousta liian suuriksi.
Tällöin monet joutuvat kieltäytymään niistä palveluista, jotka tukevat heidän arjessa selviytymistään. Päätös luopua palveluista heikentää toimintakykyä ja mahdollisuuksia asua kotona – vaikka juuri sitä pyritään yhteiskunnassa tukemaan.
Säästöjen kohdentaminen on arvovalinta
Asiakasmaksujen korotuksia perustellaan pakolla tasapainottaa julkista taloutta, mutta keino on lyhytnäköinen. Samaan aikaan esimerkiksi valinnanvapauskokeilua eli 65 vuotta täyttäneiden Kela-mallia laajennetaan, vaikka sen on todettu kohdistuvan hyvätuloisille. Kokeilu ei ole myöskään vähentänyt julkisten terveyspalvelujen käyttöä, vaikka sitä tavoiteltiin. Resurssit olisi pitänyt suunnata sen sijaan perusterveydenhuoltoon.
Ihmisten arjessa maksujen korotukset tarkoittavat kasvavaa maksutaakkaa, toimeentulovaikeuksia ja pahimmillaan sitä, että hoito jää kokonaan saamatta. Pitkällä aikavälillä kustannukset kasvavat, kun hoito viivästyy ja palvelutarve kasvaa.
Asiakasmaksujen korottamisen sijaan pitäisi vahvistaa pienituloisten suojaa, mahdollistaa maksujen alentamista ja perimättä jättämistä sekä huolehtia siitä, että hoitoon hakeutuminen on aidosti mahdollista kaikille.
Kyse on siitä, mihin suuntaan haluamme yhteiskuntaamme viedä.
Haluammeko järjestelmän, jossa sairastaminen maksaa yhä enemmän ja jossa suurimman taakan kantavat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat?
Vai haluammeko järjestelmän, jossa oikeus hoitoon toteutuu aidosti kaikille, myös pienituloisille, pitkäaikaissairaille ja haavoittuvassa asemassa oleville?
Kehysriihen päätökset vievät kehitystä valitettavasti väärään suuntaan.