Skip to content

Köyhyys koskettaa lukuisia sosiaali- ja terveysjärjestöjen edustamia ihmisryhmiä

Toimeentulo
Köyhyys

Lapsiperheitä, osatyökykyisiä ihmisiä, pitkään työtä vailla olleita, pitkään sairaana olleita, vammaisia ihmisiä, vanhoja ihmisiä. Monia heistä koskettaa köyhyys, joka jäi Suomessa 1990-luvun suuren laman jälkeen korkealle tasolle. Sosiaali- ja terveysjärjestöt edustavat yhteiskunnassa näitä ihmisryhmiä.

Suomi on kansainvälisin sitoumuksin lupautunut vähentämään köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien ihmisten määrää. Se onkin hieman vähentynyt, mutta paljon sitoumuksia vähemmän. Suomi on saanut Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitealta useammankin huomautuksen perusturvaetuuksien liian alhaisesta tasosta.

Vuonna 2010 Suomi sitoutui EU:n Eurooppa 2020 -strategian osana siihen, että köyhyydessä eläisi kymmenen vuoden päästä 150 000 ihmistä vähemmän: köyhyys- ja syrjäytymisriski koskisi 770 000 ihmistä. Viimeisten, vuoden 2016 tilastojen mukaan luku on 849 000. Tavoitteeseen ei näytetä päästävän, vaikka työttömyyden väheneminen on vähentänyt köyhyyttä. EU-maissa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien ihmisten määrän tavoiteltu vähennys on 20 miljoonaa 2020 mennessä. Sekään ei näytä toteutuvan – vähennys on ollut noin viisi miljoonaa.

EU seuraa 2020-strategian tavoitteiden saavuttamista useasta tekijästä koostuvalla, köyhyys- tai syrjäytymisriskiä kuvaavalla AROPE-indikaattorilla, englanniksi At Risk of Poverty or Social Exclusion. Sen osatekijät ovat pienituloisuus, vakava aineellinen puute ja kotitalouden vajaatyöllisyys. Henkilö tai kotitalous on riskissä, jos näistä yksikin täyttyy.

Vuonna 2016 pienituloisissa talouksissa eli noin 623 000 henkilöä. Köyhyys- tai pienituloisuusraja on 60 prosenttia kotitalouksien käytettävissä olevasta mediaanitulosta. Kotitalous on köyhä, jos sen nettotulot ovat pienemmät kuin 60 prosenttia väestön keskimääräisestä tulotasosta.

Aineellista puutetta kärsivissä talouksissa eli 2016 noin 113 000 ja vajaatyöllisissä talouksissa noin 412 000 henkilöä. Köyhyysriskiraja oli yhden hengen taloudelle noin 1 200 euroa kuukaudessa.

Suomi on myös lupautunut puolittamaan köyhyyden vuoteen 2030 mennessä osana YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja Agenda2030-toimintaohjelman kansallista toimeenpanoa.

Yhä enemmän ihmisiä vain perusturvan varassa

Pienituloisissa talouksissa elävien määrä on viime vuodet ollut hienoisessa laskussa. Kokonaan perusturvalla elävien määrä on sen sijaan lisääntynyt 55 000:lla vuodesta 2010. Vuonna 2016 Suomessa asuvista 4,7 prosenttia eli 250 000 henkilöä kuului asuntokuntaan, jossa perusturvaetuuksien osuus oli yli 90 prosenttia bruttotuloista.

Myös tulottomien kotitalouksien määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Vuoden 2017 lopussa niitä oli noin 38 700. Tällaisilla talouksilla ei ole muita tuloja kuin perustoimeentulotuki ja sen lisäksi mahdollisesti asumistuki, lapsilisä, elatusapu tai -tuki.

Pienituloisten toimeentuloon vaikuttaa myös elämisen kalleus, etenkin asumisen, ruoan ja terveyspalveluiden hinta. Vuonna 2016 ulosottoon päätyi lähes 400 000 sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksua.

SOSTEn selvityksen mukaan asumistuen osuus vuokrasta on laskenut vuosien 2012 ja 2018 välillä 80 prosentista 65 prosenttiin. Kun yleinen vuokrataso nousee noin 2–3 prosenttia vuodessa, kasvavat asumismenot ja asumistuen supistuva osuus niistä vaikeuttavat pienituloisten toimeentuloa huomattavasti. Edullisempaa asuntoa on vaikea löytää, etenkin kasvukeskuksissa.

Tulojen pitäisi riittää välttämättömään kulutukseen

Köyhyyttä kuvaavat myös tarve-, viite- tai minimibudjettiin perustuvat mittarit. Minimibudjetit ovat kotitalouksille laadittuja kulutus- tai hyödykekoreja, jotka koostuvat jokaiselle välttämättömiksi katsotuista tavaroista ja palveluista. Niiden avulla tavoitetaan myös absoluuttista köyhyyttä – sitä, etteivät rahat riitä ruokaan, asumiseen tai vaatteisiin.

Syksyllä 2018 päivitettyjen minimibudjettien mukaan pääkaupunkiseudulla yksin asuvan alle 45-vuotiaan henkilön välttämättömän kulutuksen budjetti on noin 1 380 euroa kuukaudessa. Vuonna 2015 noin 471 000 henkilöä eli 8,7 prosenttia väestöstä eli alle minimibudjetin. Esimerkiksi yksinasuvan työttömän perusturva kattoi noin 73 prosenttia minimibudjetista. Myöskään takuueläke ei riitä vähimmäiskulutukseen. Takuueläkettä saavat muun muassa monet vammaiset ihmiset.

Leikkaukset ovat vaikeuttaneet pienituloisten toimeentuloa

Viime vuosien perusturvaetuuksien leikkaukset ja jäädytykset ovat vaikeuttaneet pienituloisten toimeentuloa. Etuuksiin tehtiin 2012–2015 pienituloisia suosivia muutoksia, mutta sen jälkeen on tehty muutoksia, jotka ovat heikentäneet heidän toimeentuloaan. Pienituloisissa on paljon esimerkiksi vammaisia ihmisiä, joiden toimeentulo on paljolti ja koko elämän eri etuuksien varassa.

Vuosina 2016 ja 2017 pienituloisten tilannetta vaikeuttivat lähes kaikkiin sosiaaliturvaetuuksiin kohdistuneet leikkaukset. 2016 etuuksiin vaikuttava kansaneläkeindeksi aleni 0,4 prosenttia ja 2017 sitä leikattiin 0,85 prosenttia. Perusturvan riittävyyttä heikentää myös se, että 2018–2019 etuuksiin ei tehdä normaaleja indeksikorotuksia.

Riittämättömän perusturvan vuoksi, yhä useammat joutuvat hakemaan pitkäaikaisesti lyhytaikaiseksi tarkoitettua toimeentulotukea. Viikoittain noin 20 000 ihmistä turvautuu myös järjestöjen ja kirkon ruoka-apuun.

Perusturvaetuuksien ostovoima on jäänyt jälkeen yleisestä kustannuskehityksestä ja se heikentyy myös tulevina vuosina, jos leikkauksia ei kompensoida ja etuuksiin vaikuttavien indeksien jäädyttämistä peruta. Pitkälti etuuksien varassa elävien toimeentuloa on vaikeuttanut myös etuustulojen verotuksen kiristäminen. SOSTEn selvityksen mukaan leikkaukset ovat osuneet etenkin työttömiin, lapsiperheisiin ja opiskelijoihin.

Lapsiperheköyhyys lisää ylisukupolvisen köyhyyden riskiä

Vuoden 2016 tilastojen mukaan lapsiperheköyhyys koskettaa 10,2 prosenttia alle 18-vuotiaista, 110 000 lasta ja nuorta. Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien lasten määrä on tätäkin suurempi: arviolta 15 prosenttia lapsista. Lapsiperheköyhyys on yhden huoltajan perheissä selvästi yleisempää kuin kahden vanhemman perheissä.

Vanhempien toimeentulo-ongelmat vaikuttavat kielteisesti lasten tulevaisuuteen. Köyhyys kaventaa mahdollisuuksia kasvuympäristössä tavanomaisena pidettyyn elämään. Se saa tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi. Liian usein perheen huono taloustilanne siirtyy seuraavalle sukupolvelle, ylisukupolvistuu.

Tuoreen tutkimuksen mukaan vauvaikäiset, 0–2-vuotiaat, ovat perheiden taloudellisille ongelmille herkimmässä iässä. Vanhempien köyhyys erityisesti tuona aikana voi aiheuttaa nuorelle vaikeuksia pitkälle tulevaisuuteen.

Vuonna 2017 noin 57 000 15–24-vuotiasta nuorta ei ollut työssä, koulutuksessa eikä asevelvollisuutta suorittamassa. Määrä on noin yhdeksän prosenttia tästä ikäluokasta.

Köyhyys on myös ihmisten kokemuksia

Köyhyyttä mitataan myös ihmisten kokemuksilla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL tekee säännöllisesti Aikuisten terveys- ja hyvinvointitutkimusta, ATH. Sen mukaan 2013–2016 köyhyyskokemukset yleistyivät kaikissa ikäryhmissä. Vuonna 2017 suomalaisista 19 prosenttia kertoo joutuneensa tinkimään ruuasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä rahan puutteen vuoksi. Kymmenen prosenttia on pelännyt ruoan loppuvan ennen kuin saa rahaa ostaakseen lisää.

Lasten kokemuksia köyhyydestä tuo esiin Pelastakaa Lapset ry:n Lapsen ääni 2018 -kysely. Sillä selvitettiin 13–17-vuotiaiden lasten ja nuorten kokemuksia köyhyydestä ja kiusaamisesta  koulussa:

”Esimerkiksi koulukirjojen maksaminen voi olla joskus hankalaa eikä huoltajillani ole varaa maksaa mitään ylimääräistä kuten lasten harrastuksia tai vaatteita jne.”

”Olen kokenut syyllisyyttä rahatilanteen vuoksi, sillä perheemme neljästä lapsesta olen ainut, joka käy lukion. Koen, että se on liian kallista ja että olisin tehnyt paremman valinnan menemällä ammattikouluun.”

Perusturvaa uudistettava, jotta kaikille taataan kohtuullinen elintaso

Jotta Suomi saavuttaisi Eurooppa 2020 -strategian ja YK:n Agenda2030-toimintaohjelman köyhyystavoitteet, on nyt köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien 849 000 henkilön elämisen edellytyksiä parannettava merkittävästi. SOSTEn tavoitteena on perusturvan kokonaisuudistus seuraavalla hallituskaudella. Sen tulisi nostaa perusturva tasolle, joka takaa kohtuullisen minimin mukaisen elintason. Uudistuksen tulisi myös helpottaa ihmisten, myös osatyökykyisten, työllistymistä.

SOSTE korostaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut eivät saa olla hoivan ja hoidon este. Asiakasmaksujen vaikutus ihmisten käytettävissä oleviin tuloihin tulee huomioida perusturvakokonaisuudessa. Ne eivät saa aiheuttaa velkaantumista.

EAPN-Fin kokoaa köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisia toimijoita

SOSTE on jäsenenä Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisessa verkossa EAPN-Finissä, johon kuuluu lähes 50 järjestöä ja verkostoa. EAPN-Fin on julkaissut raportin Köyhyys –syitä ja seurauksia. Se kokoaa myös vuosittain yhteen köyhyyden kehityksestä kertovia tilasto- ja tutkimustietoja Suomen Köyhyysvahti -raporttiin.

EAPN-Fin on esittänyt, että köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi tulisi laatia kokonaisvaltainen strategia ja toimintaohjelma. Niiden vähentäminen edellyttää määrätietoista yhteiskuntapolitiikkaa: muun muassa perusturvan tason nostamista, työllisyyden parantamista ja pitkäaikaistyöttömyyden vähentämistä, toimivia sosiaali- ja terveyspalveluja ja tasa-arvoista koulutusta varhaiskasvatuksesta aina koko elämän ajaksi.

EAPN-Fin kiinnittää erityistä huomiota lapsiköyhyyteen: jokaiselle lapselle pitää taata yhtäläiset mahdollisuudet hyvään elämään ja kasvuun. Tämä tarkoittaa monipuolisia toimia lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi.

Kaikissa pyrkimyksissä köyhyyden vähentämiseksi on syytä kuulla köyhyyttä kokeneiden ihmisten näkemyksiä. He tuntevat köyhyyden todellisuuden ja toimeentuloturvajärjestelmän ongelmat. Heillä on niihin myös perusteltuja ratkaisuehdotuksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Muut teeman artikkelit

Artikkeli

Lääkekorvausjärjestelmä potilaan suojana

Lääkekorvausjärjestelmä turvaa potilaiden mahdollisuutta hankkia tarvitsemiaan lääkkeitä kohtuullisin kustannuksin. Paljon lääkkeitä käyttävillä kustannukset voivat olla suuret, joten toimiva lääkekorvausjärjestelmä on yksi väestön hyvinvoinnin peruskivistä. Lääkkeitä myydään Suomessa vuosittain noin kolmella miljardilla eurolla. Tästä avohuollon reseptilääkkeiden osuus on reilut kaksi miljardia euroa. Itsehoitolääkkeiden osuus on noin 350 miljoonaa euroa. Kela maksoi vuonna 2017 lääkekorvauksia yhteensä yli […]

Artikkeli

Pitkäaikaissairauden vaikutukset toimeentuloon

Sairastuminen vaikuttaa ihmisen arkeen ja toimeentuloon monin tavoin. Kustannuksia alkaa kertyä lääkärikäynneistä ja tutkimuksista, vastaanotolle tehtävistä matkoista ja lääkkeistä. Mitä pitkäkestoisemmasta sairaudesta on kysymys, sitä enemmän sairastaminen ravistelee arkea. Pitkäaikaissairaudella tarkoitetaan vähintään puoli vuotta kestävää sairautta, jonka takia henkilö saa säännöllistä hoitoa tai jonka takia hän on lääkärin tai muun terveydenhuollon henkilöstön seurannassa. Osa pitkäaikaissairauksista […]

Artikkeli

Asiakasmaksut Suomessa

Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuista säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa ja asiakasmaksuasetuksessa. Lainsäädäntö määrittää sosiaali- ja terveyspalvelujen maksuille enimmäismaksut. Kunnat tai kuntayhtymät viimekädessä päättävät siitä, peritäänkö enimmäismaksu, alennettua maksua vai onko palvelu maksuton. Osa sosiaali- ja terveyspalveluista on säädetty kokonaan maksuttomiksi. Kaikille palveluille ei ole säädetty maksua, jolloin kunnat voivat periä niistä maksun korkeintaan […]