Edessä olevat Euroopan parlamentin vaalit ovat valtavan tärkeät Suomelle ja suomalaisille. Ajan henki on nyt toisenlainen kuin viisi vuotta sitten. Käsillä onkin todellinen mahdollisuus sisältä päin uudistaa unionia reilumpaan ja parempaan suuntaan – sekä samalla pyrkiä estämään meille suomalaisille kielteisten kehityskulkujen voimistuminen. Tämä toki edellyttää sitä, että valitsemme EU-edustajamme viisaasti.
Mielestäni kaikkien EU-parlamenttiin valittavien edustajien – puolueesta riippumatta – tuleekin äänestyksissä ja linjauksissa toimia Suomen etu edellä ja pitää mielessä millaisia hintalappuja unionitason päätöksistä seuraa veronmaksajalle ja millaista taakkaa ylisääntely aiheuttaa yrityksille ja hallinnolle.
Poliitikon vastuulla on kokonaisetua ajatellen tehdä kansalaisten puolesta päätökset siitä, kannattaako hintaa aina maksaa – esimerkiksi viime vuosina tehdyt laajat, ilmaston ja ympäristön nimissä kulkevat EU-paketit ovat Suomelle kohtuuttoman raskaita, ja positiiviseksi väitetyt vaikutukset kyseenalaisia.
Yhteismarkkinoiden toimivuutta vahvemmaksi
Myönteistä EU:ssa on toimiva yhteismarkkina-alue. Kauppapolitiikan kannalta Suomen sijainti on aina ollut haastava, ja erityisen haastava se on juuri nyt idänkaupan ollessa jäissä. Toisinaan hauraiksi osoittautuneet logistiikan ketjut nostavat Suomen kaupankäynnin vaikeuskerrointa. Siksi EU:ssa keskeinen tehtävämme onkin vahvistaa yhteismarkkina-alueen toimivuutta, siis varmistaa suomalaisten yritysten ja kuluttajien sujuva pääsy yhteismarkkinoille kaikissa tilanteissa.
Yhteismarkkinoiden toimintaa kuitenkin haittaa, ja kilpailua vääristää kansallinen tukipolitiikka, johon on EU:ssa viime vuosina palattu energiakriisien ja Ukrainan sodan vuoksi. Suomi on tässä tilanteessa häviäjien puolella, toisaalta siksi että kykymme myöntää valtiontukia on suuria EU-maita huomattavasti heikompi.
Toisaalta Suomi myös joko suoraan tai epäsuorasti rahoittaa muiden maiden tukia, eikä meillä ole tähän varaa. Eräitä kriittisiä kohteita lukuun ottamatta EU:ssa tulisikin ryhtyä edistämään valtiontukien kieltämistä. On kuitenkin oltava realisti ja ymmärrettävä, että tämä tuskin tulee aivan pian tapahtumaan.
Kriisien varjolla ei tule velkaantua lisää yhdessä
Valitettavasti yhdeksi EU:n tunnusmerkiksi on viime vuosina tullut, että vaikeiden aikojen keskellä EU hylkää omien sääntöjensä noudattamisen. Samalla unionin talousryhti on veltostunut. Usein tästä seuraa päätöksiä, jotka kasvattavat kansalaisten velkavastuita.
EU-perussopimuksista johdettavan no bailout -säännön mukaan kukin jäsenmaa vastaa omasta taloudestaan eikä toisten velkoja maksella. Toisin kuitenkin tapahtui, kun koronan varjolla toteutetulla elpymisvälineellä Suomi sitoutettiin osallistumaan osaksi yhteisvelkaa, joka on johtanut miljardien lahjoittamiseen Etelä- ja Itä-Eurooppaan. Lasku on kallis, ja sitä maksetaan pitkään, joten vastaava ei saa toistua. Yhteisvelan kasvattaminen tulee päättäväisesti torjua.
Suomalaisten mielestä ja myös useimpien suomalaisten puolueiden mielestä EU:n ei pidä kehittyä liittovaltioksi, saati sitten yhteisvelkaunioniksi. Tässä suhteessa poliitikoilta tuleekin löytyä rohkeutta toimia johdonmukaisesti. Mikäli vastustaa EU:n kehittymistä liittovaltioksi, sitten on myös oltava valmis torjumaan liittovaltiokehitystä tukevia muutoshankkeita ja selvittämään, edistämään ja kannattamaan myös EU- ja eurojäsenyyden vaihtoehtoja. Kaiken varalta.
EU:n strategiset suuret linjat päätetään neuvostossa. Siksi EU:ta ei saisi koskaan unohtaa myöskään eduskuntavaaleissa.
EU:sta haettava enemmän hyötyä
Muutamia yksittäisiä vuosia lukuun ottamatta Suomi on koko EU-jäsenyyden ajan ollut unionin nettomaksaja. Vaikka Suomen maksuosuus ei kerrokaan kaikista EU-jäsenyyden taloudellisista hyödyistä, kuten avoimista sisämarkkinoista, nyt on viimeistään tullut aika miettiä, miten voimme saada EU:sta enemmän hyötyä.
Jatkossa Suomen onkin tehokkaammin huolehdittava esimerkiksi EU-rahoituksen hakemisesta. Maamme sijainti ja geopoliittinen tilanne huomioiden meillä on hyvät edellytykset ja mahdollisuudet saada EU-rahoitusta esimerkiksi kriittisiksi katsottaviin infrastruktuurihankkeisiin, sotilaalliseen liikkuvuuteen ja rajaturvallisuuteen.
Automaattisesti EU-raha ei kuitenkaan kanavoidu Suomeen. Hyötyjä on saatavilla sille, joka on valppaana oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Poliitikoilta se vaatii sitä, että oma kanta ja tahtotila on uskallettava sanoa selkeästi ääneen. Pyytämättä ja yllättäen taloudellista hyötyä ei ole tulossa.
Riikka Purra
valtiovarainministeri, perussuomalaisten puheenjohtaja
Kirjoitus on osa SOSTEn eurovaaliblogien sarjaa, jonka teemana on hyvinvoiva Eurooppa. Blogisarja nostaa esiin eduskuntapuolueiden näkemyksiä kesäkuun 2024 europarlamenttivaalien alla. Kirjoitusten järjestys on arvottu.
Tutustu myös muihin sarjan blogikirjoituksiin: