Skip to content

Tieto, ennakointi, yhteistyö – työkaluja hyvinvointivaurioiden korjaamiseen

Hyvinvointitalous
KoronavirusHyvinvointitalousKansalaisyhteiskunta

Artikkelisarjasta Koronan jälkeen
13.8.2020

Anne Perälahti
edunvalvontapäällikkö, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry


 

Koronavirusepidemian aiheuttamien rajoitustoimien taustalla oli hyvää tarkoittavat tavoitteet – viruksen leviämisen ehkäiseminen, terveydenhuollon kantokyvyn turvaaminen ja riskiryhmiin kuuluvien ihmisten suojaaminen. Tällä strategialla torjuttiin tehokkaasti viruksen leviämistä.

Vaikka tavoitteet saavutettiin, niin rajoitustoimet runtelivat voimakkaasti koko yhteiskuntaa aiheuttaen ennakoimattomia ja mittavia muutoksia monien ihmisten hyvinvointiin. Sosiaalibarometri 2020 tuotti ajankohtaiskuvaa koronavirusepidemian sosiaalisista vaikutuksista. Barometrivastaajat, sosiaali- ja terveysjohtajat, sosiaalityöntekijät ja TE- ja Kelan toimistojen johto, olivat huolissaan korona-aikana tukea tarvitsevista lapsiperheistä, nuorista, mielenterveyskuntoutujista sekä niistä ihmisistä, joiden elämässä on useita erilaisia ongelmia ja tuen tarpeita. Lisäksi pitkäaikaistyöttömien tilanteen nähtiin vaikeutuneen, kun laajan lomautus- ja työttömyysaallon myötä TE-toimistojen resursseja siirrettiin työvoimapalveluista toimeentulon turvaamiseen.

Koronakriisi johti uudenlaisiin avun ja palvelujen tarpeisiin. Eristäytyminen ja sosiaalisten kontaktien väheneminen lisäsivät yksinäisyyttä, mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä heikensi etenkin ikääntyneiden toimintakykyä. Taloudellinen ahdinko lisääntyi monilla lomautusten ja työttömyyden myötä. Tämä näkyi ruoka-avun tarpeen ja talous- ja velkaongelmien kasvuna.

Yllättäen Sosiaalibarometrivastaajien arviot väestön kokonaishyvinvoinnin tilasta parantuivat edellisvuodesta. Koronakriisi ei näyttänyt siis vaikeuttaneen laajasti koko väestön tilannetta, vaan ongelmat rajautuivat koskemaan erityisesti niitä, joilla oli vähiten voimavaroja selvitä koronakriisistä.

Päätöksentekoa tehtävä sydämellä – ihmislähtöisesti

Yhteiskunnan tulee huolehtia heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä, joita koronavirusepidemia ja sen aiheuttamat rajoitustoimet vaurioittivat eniten ihmisiä. Koronan jättämät jäljet ovat pitkäaikaisia ja vaikeasti ratkaistavissa, jos ongelmat kumuloituvat, kasautuvat ja kroonistuvat. Uhkana on eriarvoisuuden ja syrjäytymisen lisääntyminen ja syveneminen, jos yhteiskunta ei ota käyttöön ennakoivia toimia ja tarjoa ihmisille riittävää ja oikea-aikaista tukea ja korjaa koronaviruskriisin aiheuttamia hyvinvoinnin vaurioita.

Tietoa ihmisten hyvinvoinnista päätöksenteon tueksi

Järjestöt ovat toimineet hyvinvointipuntarina koronakriisin aikana. Järjestöt kokosivat ja välittivät tilannetietoa viranomaisille ja päättäjille ihmisten hyvinvoinnin tilasta ja tuen tarpeista heti kriisin alkuvaiheesta lähtien. Monet koronakriisiä ja sen vaikutuksia selvittämään asetetut työryhmät tekivät tilanneanalyysiä olemassa olevan tiedon pohjalta sekä antoivat suosituksia jälleenrakennustyölle. Tällaisia ovat esimerkiksi valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäen johtaman exit- ja jälleenrakennustyöryhmän 1. vaiheen ja 2. vaiheen raportit sekä Emeritus arkkipiispa Kari Mäkisen johtaman hyvinvoinnin ja tasa-arvon vahvistamiseksi koronaepidemian jälkihoidossa selvittävän asiantuntijatyöryhmän raportti. Lisäksi järjestöt, tutkimuslaitokset ja yliopistot toteuttivat selvityksiä koronaepidemian vaikutuksista eri väestöryhmiin. Sosiaalibarometri 2020 osaltaan loi kattavan kuvan kriisin sosiaalisista vaikutuksista.

Nopeasti tuotettua tietoa hyvinvointivaikutuksista on ollut hyvin tarjolla ja sitä tarvitaan myös jatkossa, kun tehdään suunnitelmia siitä, miten korjaamme olemassa olevat hyvinvointivauriot ja ennaltaehkäisemme tilanteen pahenemista. SOSTE on aiemmissa kannanotoissaan esittänyt, että päätöksenteossa hyvinvointitavoitteilla tulee olla vahva rooli. Tästä kirjoittivat Koronan jälkeen -artikkelisarjassa muun muassa SOSTEn pääekonomisti Jussi Ahokas ja erityisasiantuntija Aleksi Kalenius.

Etäasiointia ja uudenlaisia toimintatapoja täydentämään palveluvalikoimaa

Koronavirusepidemia käytännössä pakotti yhteiskunnan eri sektoreita tekemään ennen näkemättömän digiloikan, kun uusia digitaalisia toimintamalleja jouduttiin kehittämään kasvokkaisten kohtaamisten korvaamiseksi. Ihmisten hyvinvoinnin parissa toimivat sekä julkisen että kolmannen sektorin toimijat sopeuttivat toimintansa uusiin olosuhteisiin. Vaikka sosiaali- ja terveysjärjestöjen tarjoamaa toimintaa jouduttiin laajasti keskeyttämään, niin samanaikaisesti tilannetta paikattiin kehittämällä uusia toimintamuotoja ja lisäämällä olemassa olevia toimintoja, joilla voitiin tavoittaa avun ja tuen tarpeessa olevia ihmisiä. Tästä voit lukea lisää SOSTEn erityisasiantuntija Emily Strohmin artikkelista Järjestöissä on aika päivittää toimintasuunnitelmat – paluu vanhaan vai kohti uutta?

Sosiaalibarometrin mukaan Kelassa ja TE-palveluissa digitaalisia ratkaisuja oli kehitetty jo pitkään, joten tämä mahdollisti olemassa olevien digipalvelujen hyödyntämisen, kun uusia toimintatapoja lähdettiin kehittämään. Myös sosiaalityössä onnistuttiin muokkaamaan työtapoja ja -menetelmiä olosuhteita vastaaviksi suhteellisen nopeasti ja joustavasti. Sosiaalityössä asiakkaita tavoiteltiin verkon tai puhelimen kautta ja tavattiin ulkona. Jalkautuvia palveluja, ulkotoimintaryhmiä ja etäpalveluja otettiin käyttöön ja riskiryhmille tarjottiin ruoka- ja asiointiapua sekä neuvontaa, ohjausta ja elämänhallinnan tukea. Sosiaalityöntekijät olivat laajasti tyytyväisiä kasvokkaisiin kohtaamisiin. Koronatiedotusta parannettiin ja kehitettiin uudenlaista verkostotyötä asiakkaan tuen tehostamiseksi.

Koronavirusepidemian aikana syntyneitä uusia toimivia toimintatapoja ja työmenetelmiä on syytä jatkaa ja kehittää, ja tähän kehittämiseen on otettava mukaan palvelujen käyttäjät. Hyviä toimintamalleja on jaettava ja otettava käyttöön laajemmin.

Verkko- ja etäpalvelut ovat vain yksi osa palvelukokonaisuutta. Sosiaalibarometri toi esille, etteivät digitaaliset palvelut korvaa kaikissa tilanteissa kasvokkaista palvelua ja kohtaamista, etenkään niissä tilanteissa, joissa asiakas on monialaisen palvelun tarpeessa. Niihin on hyvä liittää muita tukitoimia, joita viranomaiset ja kolmas sektori ovat koronakriisin aikana ketterästi kehittäneet asiakkaiden tuen tehostamiseksi.

Vaikka digitaalisia etäpalveluja on tarpeellista kehittää myös jatkossa, niin emme voi kuitenkaan sulkea silmiämme digiosattomuudelle. Digiloikka koskettaa kaikkia. Kehittämisen hurmiossa on muistettava, että kaikilla ei ole tarvittavaa osaamista, voimavaroja, laitteita tai nettiyhteyksiä. Heille on taattava sekä oppimisen tukea että välineitä.

Tuen tarpeet tunnistettava ja tukea tarjottava sitä tarvitseville

Koronavirusepidemia ja sen aiheuttamat laajat poikkeustoimet johtivat monien palvelujen merkittävään supistamiseen tai jopa keskeyttämiseen, kun kasvokkaista kohtaamista piti välttää. Tämä ei koskettanut vain julkisia palveluja, vaan myös järjestöt joutuivat pakon edessä keskeyttämään tai sulkemaan toimintojaan.

Monet ihmiset olivat ennen koronavirusepidemiaa mahdollisesti päässeet joko julkisen tai järjestöjen tuen piiriin, ja hyvää matkaa kuntoutumassa tai toipumassa erilaisista elämän ongelmista. Järjestöjen tarjoamat monille välttämättömät arkea tukevat toiminnot kuten kuntoutuspalvelut, työ- ja päivätoiminta ja kasvokkaiset vertaistukitapaamiset peruuntuivat ja kohtaamispaikat suljettiin. Kotiin annettavia palveluja vähennettiin, jolloin kotona pärjääminen vaikeutui. Kun palvelut keskeytettiin, niin ihmiset jäivät kotiin yhä kasvavien ongelmiensa kanssa. Poikkeusaikana voitiin jättää noudattamatta kiireettömän hoidon määräaikoja, minkä seurauksena erikoissairaanhoidon hoitojono kasvoi lähes 7-kertaiseksi.

Koronakriisi loi patoutunutta palvelutarvetta, joten palvelutarpeeseen on kyettävä vastaamaan. On tärkeää palauttaa palvelut kunnissa, kuntayhtymissä ja sairaanhoitopiireissä kriisiä edeltävälle tasolle. Hoitoa odottavat on päästävä hoitoon määräaikojen puitteissa. Jonoja ei pureta eikä tuen tarpeisiin vastata, ellei palvelujen järjestämiselle varmisteta riittäviä resursseja. Ensi vaiheessa on tunnistettava ne henkilöt, jotka tarvitsevat erityistä tukea ja räätälöityjä toimia, ja laadittava heille kokonaisvaltainen suunnitelma. Tähän tarvitaan uudenlaisia toimintatapoja ja yhteistyön muotoja eri toimijoiden välille.

Kriisi osoitti sen, että tarve sote-uudistukselle on ilmeinen. Nykyinen hajanainen sosiaali- ja terveydenhuollon malli on tiensä pääs­sä, joten uudistuksen kanssa on edettävä suunnitellusti.

Järjestöjen ja julkisen sektorin yhteistyötä ylläpidettävä ja kehitettävä

Sosiaalibarometri toi esille suomalaisen sosiaaliturvan haavoittuvuuden poikkeusoloissa. Julkiset palvelut kykenivät vastaamaan koronavirusepidemian seurauksiin vain osittain. Huomionarvoista on, että julkisen sektorin jättämää aukkoa tuli paikkaamaan järjestöt ja seurakunnat. Vaikeassa tilanteessa oleville virtasi apua myös ystäviltä, perheeltä, läheisiltä ja naapureilta.

Yhteisten päämäärien saavuttamiseksi lähdettiin luomaan uudenlaista toimintaa yhteistyössä. Noin kaksi kolmesta kuntien sosiaali- ja terveysjohtajasta kertoi, että uusia toimintamuotoja käynnistettiin kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Tämä apu oli erilaista asiointi- ja ruoka-apua, puhelimen välityksellä tehtävää etsivää ja välittävää työtä. Yhteistyö viranomaisten ja kolmannen sektorin välillä on koettu erinomaisena. Julkiset palveluntuottajat katsoivat, että järjestöillä ja seurakunnilla oli nopeutta, ketteryyttä ja aitoa auttamisen halua. Tavoitteiden saavuttamista edesauttoi se, että kaikilla oli yhteinen tavoite auttaa heikoimmassa asemassa olevia.

Jälleenrakennuksessa ja koronakriisin toiseen vaiheeseen varautumisessa tarvitaan kaikkia toimijoita. Koronan aikana aloitettua hyvää yhteistyötä julkisen ja kolmannen sektorin välillä tulee edelleen ylläpitää ja kehittää. Kansalaisjärjestöt edustavat usein heikoimmassa asemassa olevia ja tarjoavat heille tukea, palveluja ja osallisuuden mahdollisuuksia. Järjestöillä on paljon osaamista ja järjestöissä toimivilla vapaaehtoisilla auttamishalua. Siksi on tärkeää turvata myös jatkossa kansalaisyhteiskunnan resurssit.

 


©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, 2020
Tämä artikkeli on osa SOSTEn artikkelisarjaa Koronan jälkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Muut teeman artikkelit

Uutinen

1.12.2020 13:59

SOSTEn joulukalenteri muistuttaa järjestöjen merkityksestä

Kansalaisyhteiskunta Vuoden 2020 käydessä kohti loppua on hyvä tuoda esiin järjestöjen tekemän työn merkitys. SOSTE nostaa nyt joulukuussa some-kanavissaan päivittäin esiin teemapäiviä, osallistumisen tapoja sekä pieniä ja suuria asioita, joita sote-järjestöt tekevät yhteiskunnassamme. Joulukalenterissamme muistutetaan myös millaista kaikille avointa toimintaa, aineellista apua, kriisitukea ja muita palveluja järjestöt tarjoavat joulun ja vuodenvaihteen aikaan. Järjestöt voivat ilmoittaa toiminnastaan […]

Uutinen

10.11.2020 15:22

Digiosaavat järjestöt -webinaarisarja tukee järjestöjen digiosaamista

Järjestöille Marraskuun puolessa välissä käynnistyy Digiosaavat järjestöt -webinaarisarja. Digiosaavat järjestöt -koulutuskokonaisuudessa saadaan työkaluja ja vinkkejä järjestötoiminnan digitaalisiin ratkaisuihin ja toimintatapoihin. Sarja on suunnattu kaikille järjestötyötä tekeville ja sillä vahvistetaan järjestöjen digiosaamisen kehittymistä. Koulutuskokonaisuudessa saadaan tietoa tietoturvasta, opitaan verkkokoulutuksista, jaetaan kokemuksia etävuosikokousten järjestämisestä ja kuullaan hybriditapahtumien toteutuksesta. Sarjan ensimmäisessä webinaarissa käsitellään tietoturvaa. Tietoturvan perusasiat kuntoon järjestöissä -webinaari […]

Uutinen

5.11.2020 10:47

Kutsu SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry:n liittokokoukseen 2021

Kansalaisyhteiskunta SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry:n sääntömääräinen liittokokous pidetään keskiviikkona 20.1.2021 klo 13.00 Hotelli Korpilammella, Korpilammentie 5, Espoo. Liittokokous järjestetään Järjestöjohtajien seminaarin yhteydessä sen lopuksi. SOSTEn sääntöjen mukaan jokainen jäsen voi lähettää liittokokoukseen yhden edustajan. Kullakin varsinaisella jäsenellä on liittokokouksessa yksi ääni. Yhteistyöjäsenillä on liittokokouksessa läsnäolo-, puhe- ja aloiteoikeus. Hallituksen jäsenillä ja pääsihteerillä on läsnäolo- ja puheoikeus liittokokouksessa. ​ Kokoukseen on mahdollisuus osallistua paikan päällä tai etänä. […]