Skip to content

Hyvinvointitalouden visio Euroopan tulevaisuuden kulmakivenä


Artikkeli

Jussi Ahokas
Pääekonomisti, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry

Päivi Rouvinen-Wilenius
Erityisasiantuntija, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry

Verkkojulkaisu Inhimillisempi Eurooppa
© SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, helmikuu 2019


 

Euroopan tulevaisuuden valintoihin kohdistuu kovempia ulkoisia paineita kuin koskaan aiemmin. Esimerkiksi ilmastonmuutos, erot jäsenmaiden talouskasvussa ja kansalaisyhteiskunnan liikehdintä haastavat pohtimaan uudenlaista strategiaa EU-maille. Haasteisiin voidaan vastata luomalla Euroopalle selkeä visio ja konkreettiset tavoitteet sen saavuttamiseksi. Europarlamenttivaalit, uusi komissio ja unionin strategian päivittäminen tulevat oikealla hetkellä. Hyvinvointitalous tulisi ottaa tulevaisuusstrategian lähtökohdaksi. Se tarkoittaa, että nykyistä enemmän painotetaan inhimillisten voimavarojen lisäämistä ja ihmisten osallisuutta: hyvinvoinnin ja hyvän elämän perustekijöiden vahvistamista. Kansalaisyhteiskunta on merkittävä toimija hyvinvointitaloudessa – sen vahvistamisen tulee olla keskeisellä sijalla strategiassa.

Euroopan uusi strategia

Euroopan unionin tulevaisuutta pohditaan kattavasti tulevina vuosina, kun käsillä ovat vuonna 2019 järjestettävät europarlamenttivaalit ja uuden Euroopan komission nimittäminen. Myös Eurooppa 2020 ­tulevaisuusstrategia on saavuttamassa määräaikansa. Ilmastonmuutoksen kiihtyessä, taloudellisen kehityksen heitteleh­ tiessä ja kansalaisyhteiskuntien liikehtiessä Euroopan tulevaisuuden suuntia kos­ keviin valintoihin kohdistuu selvästi kovempia ulkoisia paineita kuin koskaan aiemmin unionin olemassaolon aikana.

Vaikka ulkoiset haasteet ovat kiistämättömiä, niihin on mahdollista vastata luo­ malla Euroopalle selkeä visio ja esittämällä konkreettiset tavoitteet sen saavutta­ miseksi. Tässä mielessä vaalit, uusi komissio ja Euroopan strategian päivittäminen tulevat juuri oikealla hetkellä. Myös Suomella on tärkeä rooli Euroopan unionin tulevaisuustyössä, koska on sen vuoro toimia unionin puheenjohtajamaana heti keväällä 2019 pidettävien vaalien jälkeen.

Hyvinvointitalouden visio

Hyvinvointitalous on SOSTEn ja sosiaali­ ja terveysalan järjestöjen käyttöön ottama termi. Hyvinvointitalous voidaan ymmärtää sekä visiona tulevaisuuden talous­ ja yhteiskuntamallista että tiettynä jo nyt olemassa olevana yhteiskuntamme osa­ alueena. Keskeistä hyvinvointitaloudessa on, että sitä rakennettaessa ja siinä toi­ mittaessa päämääränä on aina hyvinvoinnin lisääminen ja hyvän elämän edellytys­ ten parantaminen. Hyvinvointi ja hyvä elämä ovat siis hyvinvointitalouden ensi­ sijaisia tavoitteita. Muut tavoitteet, kuten esimerkiksi talouskasvu, hyvinvointivaltio tai demokratian laajeneminen, nähdään niille alisteisina.

Hyvinvointitalous perustuu laaja­alaiselle hyvinvointikäsitykselle. Hyvinvointi­ talousajattelussa hyvinvoinnin nähdään muodostuvan yksilöllisistä voimavaroista sekä osallisuudesta. Voimavaroja ovat esimerkiksi riittävä terveys, kohtuulliset materiaaliset resurssit, sosiaalinen hyvinvointi ja voimaannuttavat sosiaaliset suh­ teet, luottamus itseen ja yhteisöön jossa elää sekä kriittinen tietoisuus. Osallisuu­ della puolestaan tarkoitetaan ihmisten mahdollisuutta ottaa osaa omassa yhteisös­ sä tapahtuvaan päätöksentekoon ja yhteisön kehittämiseen sen täysivaltaisina jä­ seninä. Hyvinvointitalouden rakentaminen on lopulta edellä mainittujen tekijöiden vahvistamista ja niihin investoimista.

Hyvinvointitalous perustuu laaja-alaiselle hyvinvointikäsitykselle: hyvinvointitalousajattelussa hyvinvoinnin nähdään muodostuvan yksilöllisistä voimavaroista sekä osallisuudesta.

Hyvinvointitalouden visio on näin ollen kuva tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa ihmisten hyvinvointi ja hyvän elämän edellytysten turvaaminen kaikille on otettu yhteiskuntapolitiikan päämääräksi. Hyvinvointitalouden visio voidaan kuvata yh­ dellä lauseella seuraavasti: ”Yhdessä tehty hyvä elämä kaikille.”

Euroopan unioni hyvinvointitalouden rakentajana

Kun Euroopan tulevaisuusstrategiaa määritellään uudelleen seuraavalle vuosi­ kymmenelle, hyvinvointitalouden lähtökohdat tulisi nostaa sen keskiöön. Tämä tarkoittaa, että Euroopan unionin strategian olisi painotettava nykyistä enemmän inhimillisten voimavarojen lisäämistä sekä osallisuutta eli hyvinvoinnin ja hyvän elämän perustekijöiden vahvistamista.

Sen lisäksi, että hyvinvointitalouden tavoitteita painotetaan strategiassa, niiden edistämisen tulisi näkyä entistä vahvemmin myös EU­politiikassa. Jo Eurooppa 2020 ­strategiassa on esitetty joitain hyvinvointitaloudellisia tavoitteita, mutta esimerkiksi jäsenmaiden poliittisessa ohjauksessa, EU:n rahoituskehyksessä tai lainsäädännössä tavoitteiden edistämistä ei ole huomioitu riittävästi. Talouspoliit­ tiseen ohjaukseen ja siihen liittyviin tavoitteisiin on suhtauduttu huomattavasti vakavammin kuin sosiaalisiin tai ilmastonsuojelullisiin tavoitteisiin.

Onkin tärkeää, että politiikan koordinaatiota pyrittäisiin tietoisesti laajentamaan talouspolitiikan ulkopuolelle siten, että jäsenmaat velvoitettaisiin sitoutumaan ny­ kyistä vankemmin muun muassa sosiaali­, terveys­, tasa­arvo­, työvoima­ ja ilmastopolitiikan tavoitteisiin. Tämä edellyttää, että EU:n strategiaa ja politiikka­ ohjausta tarkastellaan kokonaisuutena ja yhteiskunnan eri osa­alueiden ristikkäis­ vaikutukset huomioiden. Tarkastelutapa madaltaisi myös politiikan alueiden ja hallinnonalojen välisiä raja­aitoja, jolloin politiikasta tulisi johdonmukaisempaa, ja sen olisi mahdollista huomioida kaikki asetetut tulevaisuustavoitteet samanai­ kaisesti – myös hyvinvoinnille alisteiset tärkeät tavoitteet.

Keskeistä uudenlaisessa strategiassa olisi, että siinä painotettaisiin aiempaa enemmän hyvinvointi­investointien merkitystä kestävän, vakaan ja tasa­arvoisen talouden ja yhteiskunnan taustalla. Hyvinvointi­investoinnit ovat yhteiskunnallisia panostuksia, jotka tuottavat suoraan hyvinvointia tai luovat rakenteita, jotka tuke­ vat hyvinvoinnin ja hyvän elämän edellytyksiä pitkällä aikavälillä. Hyvinvointi­in­ vestointeja voidaan tehdä yhteiskunnan monilla eri sektoreilla ja tasoilla. Ne voivat olla sekä rahamääräisiä että ei­rahamääräisiä, mutta yhteistä niille kaikille on, että niiden toteuttamista arvioidaan ensisijaisesti hyvinvointihyötyjen kautta.

Mitä enemmän yhteiskunnassa tehdään hyvinvointi­investointeja, sitä toden­ näköisemmin hyvinvoinnin ja hyvän elämän perustekijät vahvistuvat. Investointien volyymi ei kuitenkaan ole aina ratkaiseva tekijä. Tärkeää on, että yhteiskunta pystyy luomaan edellytyksiä juuri sellaisille hyvinvointi­investoinneille, jotka vastaavat tehokkaasti ja oikea­aikaisesti ihmisten hyvinvointitarpeisiin. Esimerkiksi palvelu­rakenteisiin investoimalla on mahdollista parantaa koulutuksen saatavuutta, sosiaalis­ ta turvallisuutta ja terveyspalveluiden saavutettavuutta. Tämänkaltaiset investoin­ nit kartuttavat inhimillistä pääomaa ja vahvistavat siten hyvinvoinnin edellytyksiä.

On tärkeää, että yhteiskunta pystyy luomaan edellytyksiä juuri sellaisille hyvinvointi-investoinneille, jotka vastaavat tehokkaasti ja oikea-aikaisesti ihmisten hyvinvointitarpeisiin.

Korostamalla strategiassaan ja politiikkasuosituksissaan monialaisten ja moni­ tasoisten hyvinvointi­investointien merkitystä EU voisi ohjata jäsenvaltioita toteut­ tamaan hyvinvointi­investointeja tai parantamaan niiden edellytyksiä muilla tavoin. Hyvinvointi­investoinneilla on taipumusta luoda pitkällä tähtäimellä rakenteita, jotka vähentävät sosiaali­ ja terveyspalveluiden kustannusten kasvupainetta, kas­ vattavat työvoiman tarjontaa ja ruokkivat tuottavuuden kasvua. Esimerkiksi osal­ lisuus ja luottamus yhteisössä voivat saada ihmiset käyttämään terveyspalveluita järkevämmin, jolloin turhat käynnit terveydenhuollossa vähenevät.

Laaja­alaisesti ymmärretty hyvinvointi on siten myös merkittävää taloudellista pääomaa. Koska tämän päivän hyvinvointi luo perustan tulevaisuuden hyvinvoinnille, lyhytnäköisilläkin hyvinvointi­investoinneilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Toisin sanoen tämän päivän hyvinvointi on tulevaisuuden hyvinvoinnin pääomaa.

Tämän päivän hyvinvointi on tulevaisuuden hyvinvoinnin pääomaa.

Kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen merkitys hyvinvointitalouden vahvistamises­ sa. Kansalaisyhteiskunta on syntynyt ihmisten halusta vaikuttaa asioihin ja kerään­ tyä yhteisten asioiden ympärille. Kansalaisyhteiskuntaa luonnehtivat voimaannuttava, ihmislähtöinen toiminta ja osallisuus. Myös demokratia tarvitsee toteutuakseen elinvoimaista, toimivaa kansalaisyhteiskuntaa.

Kansalaisyhteiskunnan ja järjestöjen toimintaedellytykset tarvitsevat tuekseen yhteiskunnallisen vision ja strategian, jotka tunnustavat osallisuuden ja kansalais­ yhteiskunnan merkityksen. Koska Euroopan unioni on keskeinen yhteiskunnallinen toimija Euroopassa, kansalaisyhteiskunnan ja järjestötoiminnan vahvistamisen tulisi olla keskeisellä sijalla myös sen strategiassa. Jos tulevassa strategiassa sitou­ dutaan osallisuuden ja mukaan ottavan taloudellisen kehityksen edistämiseen, kan­ salaisyhteiskunta, kansalaistoiminta ja järjestöt ovat keskeinen investointikohde ja resurssi tavoitteiden toteuttamista silmällä pitäen.

Kansalaisyhteiskunnan ja järjestötoiminnan vahvistamisen tulisi olla keskeisellä sijalla EU:n strategiassa.

Viime aikoina eurooppalaisista kansalaisyhteiskunnista on noussut myös vahvoja protesteja, jotka ovat haastaneet viime vuosikymmenien konsensuksen ja yhtenäi­ syyden. Tätä ei pidä tulkita kansalaisyhteiskunnan ”pilaantumisena” vaan viestinä siitä, että jatkossa Euroopassa tarvitaan yhä enemmän keskinäistä luottamusta, osallisuutta ja mukaan ottavaa yhteiskunnallista sekä taloudellista kehitystä. Kan­ salaisyhteiskunnan tasolla EU:n olisi tuettava aiempaa voimakkaammin paikallisia demokraattisia rakenteita ja prosesseja. Kansalaisyhteiskunnan ääni pitää saada kuulumaan ajoissa ja riittävän voimakkaasti, eikä voida tuudittautua siihen, että yksittäiset tekniset välineet, kuten eurooppalainen kansalaisaloite, olisivat riittävä ratkaisu kansalaisyhteiskunnan kuulemiseksi.

Esimerkiksi eurooppalaisessa ohjausjaksossa tulisi jatkossa kuulla ja huomioida entistä laajemmin kansalaisyhteiskunnan ääni kaikissa jäsenmaissa. Luottamuksen ja mukaan ottamisen vahvistamiseen tähtääviä tavoitteita tulisi tukea erilaisilla osallisuuden rakenteita lujittavilla hankkeilla myös osana Euroopan unionin ra­ hoituskehystä. Tällä tavalla järjestöjen työ, joka tähtää hyvinvoinnin tuottamiseen, jakamiseen ja hyvinvointiin investoimiseen, saataisiin kiinteämmin osaksi EU­ politiikkaa, ja edellytykset hyvinvointitalouden rakentamiseen paranisivat.

Tulevaisuus käsissämme

Euroopassa on nyt suurten valintojen aika. Millaista tulevaisuutta lähdemme yh­ dessä rakentamaan ja mitkä ovat politiikkavalintamme tuleville vuosikymmenille? Olemme suositelleet, että Euroopan unionissa tulevaisuutta lähdettäisiin rakenta­ maan hyvinvointitalouden visioon nojaten. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että hyvinvointitavoitteet korostuisivat EU­politiikassa entistä voimakkaammin ja jäsenvaltiot velvoitettaisiin sitoutumaan esimerkiksi unionin sosiaali­, terveys­ ja ilmastopolitiikan linjauksiin huomattavasti nykyistä tarkemmin. Tämä edellyttää, että osallistavan talouskasvun retoriikasta päästään aidosti mukaan ottavaan talouspolitiikkaan ja taloudelliseen kehitykseen. Kestävän kehityksen tavoitteita pitää niin ikään painottaa aiempaa voimakkaammin.

Sitoutuminen hyvinvointitalouden visioon Euroopan laajuisesti on nähdäksem­ me mahdollista, mutta se edellyttää, että europarlamentin tulevat jäsenet, uusi komissio, jäsenmaiden päätöksentekijät sekä kansalaisyhteiskunnat sitoutuvat riit­ tävästi yhteisiin tavoitteisiin. Viimeaikaiset yhteiskunnalliset muutosprosessit ovat osaltaan rikkoneet EU­maiden keskinäistä luottamusta, mutta uskomme silti, että taitavasti artikuloidun osallistavan, määrätietoisesti kestävään kehitykseen sitou­ tuneen ja tasa­arvoa korostavan tulevaisuusstrategian taakse on mahdollista saada suuri osa eurooppalaisista. Tämä on suorastaan välttämätöntä, jotta hyvinvointi ja hyvän elämän edellytykset voidaan turvata Euroopassa myös tulevaisuudessa.

 


Tämä on artikkeli verkkojulkaisusta Inhimillisempi Eurooppa.
© SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, helmikuu 2019