Mitä on sosiaali- ja terveysjärjestöjen ilmastotoiminta?


Etusivu / Artikkelit / Mitä on sosiaali- ja terveysjärjestöjen ilmastotoiminta?

Ilmastonmuutos vaikuttaa useisiin sosiaali- ja terveysjärjestöjen kohderyhmiin. Esimerkiksi lisääntyvät helteet kuormittavat ikääntyneitä ja pitkäaikaissairaita. Pienituloisten on vaikea varautua sään ääri-ilmiöiden aiheuttamiin tuhoihin. Lumettomiksi jäävät talvet lisäävät kaamosmasennusta ja ilmastoahdistus vaivaa etenkin nuoria.

Sosiaali- ja terveysjärjestöissä on muutaman viimeisen vuoden aikana vahvasti herätty ilmastonmuutokseen. Lähes 70 prosenttia järjestöistä kertoo, että heillä on toimia ilmastonmuutoksen torjuntaan. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen ilmastotoiminnalla on erityiset mahdollisuudet tavoittaa kohderyhmiä, joita ilmastokeskustelu ei ehkä muuten tavoittaisi. Järjestöt voivat tuoda päätöksentekoon tietoa haavoittuvien ryhmien kohtaamista ilmastonmuutokseen liittyvistä riskeistä tai varautumisen haasteista.

Sote-järjestöt voivat myös luoda ilmastokeskusteluun osallistumisen mahdollisuuksia ihmisille, jotka nyt kokevat jäävänsä ulkopuolelle. Esimerkiksi kulutusvalintoihin keskittyvä ilmasto- ja ympäristöteemojen mediakäsittely voi saada aiheen näyttämään kaukaiselta ja elitistiseltä pienituloisille. Osallistumisen mahdollisuuksilla on myös tärkeä merkitys Ilmastopaneelin esiin nostaman ilmastotoimien sosiaalisen hyväksyttävyyden kannalta.

Ilmastomuutoksen hillintä ja ilmastoriskeihin varautuminen on tärkeää sosiaali- ja terveysalalla. Alla on listattu sosiaali- ja terveysjärjestöjen ilmastotoiminnan tapoja, joista voi poimia ideoita oman toiminnan kehittämiseen.

Järjestön omien päästöjen vähentäminen

Oman toiminnan päästöjen vähentämiseen on panostettu jo monessa järjestössä. Hiilifiksu järjestö-laskuri auttaa oikeasti tehokkaiden ilmastotoimien valitsemisessa. Laskuri on ensimmäinen järjestöille räätälöity hiilijalanjälkilaskuri. Laskurin sivulta löytyy reilusti ohjeita ja tapausesimerkkejä laskuria käyttäviltä järjestöiltä.

Jos toiminnan hiilijalanjäljen laskeminen tuntuu juuri tällä hetkellä liian haastavalta, kannattaa vähintään pohtia mahdollisuuksia energian käytön vähentämiseen ja kestävämpiin energian lähteisiin vaihtamiseen, lentämisen ja autoilun vähentämiseen matkustuksessa, turhien hankintojen välttämiseen ja kasvisruoan osuuden kasvattamiseen tarjoiluissa. Muun muassa WWF:n sivuilta löytyy lisätietoa näistä organisaatioiden isoimmista ympäristökuormituksen aiheuttajista.

Kun omia päästöjä on tarkasteltu, kannattaa asettaa tavoitteet päästöjen vähentämiseksi, ja laatia oheistuksia niihin pääsemiseksi. Esimerkkejä sosiaali- ja terveysjärjestöjen järjestöbarometrissa raportoimista tavoitteista ja ohjeistuksia ovat hiilineutraalisuus tavoite vuodelle 2024, ilmastonmuutoksen torjunnantoimen sisällyttäminen järjestön strategiaan, oman ilmasto-ohjelman luominen ja matkustusohjeen laatiminen.

Vapaaehtoisten, jäsenten ja seuraajien aktivointi

Toistaiseksi harva sosiaali- ja terveysjärjestö tekee jäsenille ja kohderyhmille suunnattua viestintää ilmastomuutoksesta tai kannustaa paikallistoimijoita ilmastoimiin. Paikallistason, vapaaehtoisten ja jäsenten aktivointi ilmastotoimintaan olisikin monille järjestöille luonteva tapa viedä ilmastotyötä eteenpäin. Sosiaali- ja terveysjärjestöissä on 500 000 vapaaehtoista ja 1,3 miljoonaa jäsentä. Heidän mukaan saamisellaan olisi valtavan iso merkitys ilmastotoimien vaikuttavuuden ja ihmisten osallistamisen kannalta.

Järjestön tekemästä ilmastotyöstä kannattaa viestiä paikallistoimijoille, jäsenille ja sosiaalisen median seuraajille ja kannustaa heitä jakamaan järjestön ilmastoviestejä. Paikallistason ilmastotoimintaan aktivointi voi olla esimerkiksi keskustoimistolla käyttöön otettujen ilmastokestävien käytäntöjen suosittelemista paikallisyhdistyksille. Paikallistoimijoita voi lisäksi kannustaa keskinäiseen ilmastotoimintaideoiden jakamiseen. Ilmastoteemaiset vapaaehtoistoimijoille suunnatut tilaisuudet ja koulutukset, esimerkiksi Marttojen alueelliset yhdistysillat ilmastosta ja varautumisesta, ovat hyvä tapa kannustaa ilmastotoimiin.

Jäsenillä ja vapaaehtoisilla voi olla myös omia ideoita ilmastotoimintaan. Esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin ilmastovaikuttajat -ryhmä muodostui vapaaehtoisten omasta aloitteesta, kun tehtävänä oli kehittää verkostovapaaehtoisuutta. Ryhmän tekemä Ilmastopodi on kiinnostavaa kuunneltavaa kaikille sote-järjestön ilmastotoiminnan mahdollisuuksia pohtiville.

Kohderyhmien ilmastomuutokseen liittyvien huolien ja toiveiden selvittäminen

Järjestöbarometrin tulosten mukaan monissa järjestöissä ei osata vielä sanoa, miten ilmastonmuutos ja ilmastonmuutoksen torjuntatoimet vaikuttavat järjestön jäseniin. Kohderyhmän ja jäsenten suhdetta ilmastonmuutokseen kannattaa selvittää esimerkiksi kyselyllä tai keskustelutilaisuuksissa. Muun muassa Hengitysliitto on selvittänyt kyselyssään ilmastoriskien vaikutusta hengityssairaiden elämään.

Yksi esimerkki ilmastomuutoskeskustelujen malliksi on viime vuonna järjestetyt Sitran Erätauko menetelmällä toteutetut Mikä meitä estää? -ilmastokeskustelut, joita järjestivät monenlaiset järjestöt sekä muut tahot. Kerättyä tietoa kohderyhmän huolista, haasteista ja jäsenten toiveista voi hyödyntää vaikuttamistyössä sekä kohderyhmän kiinnostuksen kohteisiin tai huoliin vastaavan toiminnan kehittämisessä.

Lue myös: