Skip to content

5. Kansainvälisiä kokemuksia – mitä muualta voidaan oppia?


Artikkeli
Briitta Koskiaho
sosiaalipolitiikan professori emerita, Tampereen yliopisto

Verkkojulkaisu Ihan pihalla?
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, kesäkuu 2019


 

5.1 Iso-Britannia, Saksa ja Hollanti

Iso-Britannian broker-järjestelmä ja henkilökohtainen budjetti

Julkinen hallinto markkinoistettiin Britanniassa jo ennen 2000-luvun vaihdetta. Asiakaslähtöisyyden korostaminen merkitsi sitä, että ihmisten tulee ”kuluttajina” saada valita palvelunsa. Tähän he tarvitsevat apua monimutkaisessa palvelujärjestelmässä.

Ns. broker-järjestelmä syntyi julkisen hallinnon sisään, kun pankkien sijoitusneuvonnan ajattelutavasta muokattiin palvelujen neuvontaa, palveluohjausta. Järjestelmä on kotoisin USA:sta, jossa toiminta on liiketaloudellista. Broker voi esimerkiksi auttaa kansalaisia ja työnantajia terveysvakuutusten valinnassa.

Britanniassa ikääntyneistä osan palvelut maksetaan yleisistä budjettivaroista ja osa maksaa ne itse säästöillään tai vakuutuksillaan. Julkinen sektori vastaa myös itse maksavien neuvonnasta ja auttaa heitä palveluiden valinnassa. Heillä on käytännössä enemmän mahdollisuuksia tehdä valintoja.

Broker on oma ammattinsa: asioiden ajaja, neuvoja ja opastaja sekä asian etenemisen seuraaja. Siinä vaaditaan hyvää koulutusta ja kokemusta sosiaalitai terveyspalveluista.

Brokereiden oli alun perin tarkoitus olla kokonaisvaltaisia henkilökohtaisia avustajia, jotka auttavat paitsi sosiaali- ja terveyspalveluiden valinnassa myös arjen sujumisessa, esimerkiksi digiosaamisen puutteissa. Käytännössä julkisen sektorin broker-toiminta keskittyy kuitenkin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Järjestöt neuvovat ja ajavat asioita laajemmin tai hoitavat erityiskysymyksissä tarvittavan neuvonnan ja asianajon.

Sosiaalipalveluissa julkisen sektorin hyväksymä broker voi olla yksityinen tai julkinen toimija. Kun julkinen talous on kiristynyt, julkinen sektori on ottanut hoidettavakseen niiden henkilöiden broker-toiminnan, joiden palvelut se maksaa, eli köyhempien kansalaisten.

Terveyspalveluissa on kehitetty myös luotsitoimintaa. Siinä broker auttaa omaishoitajaa luovimaan monimutkaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä ja helpottaa asiakkaansa stressiä ja rasitusta.

Broker-toiminta liittyy henkilökohtaiseen budjettiin. Broker auttaa asiakasta valitsemaan palveluita henkilökohtaisella budjetillaan. Tätä nykyä henkilökohtaisen budjetin rajat ovat kuitenkin niin tiukkoja, että saaja käytännössä ”valitsee” palvelunsa julkisen sektorin brokerin ”suosittelemasta” kohteesta. Valinnanvapaudesta on tullut näennäistä, samoin asioiden ajamisjärjestelmästä. Julkisiin sosiaalipalveluihin oikeutetuilla ei enää puhuta brokerista vaan henkilökohtaistetusta hoivasta. Asiakas on keskustelemassa ja myötävaikuttamassa sosiaalityöntekijän tekemissä valinnoissa.

Brokerin ollessa Britanniassa julkisen tai yksityisen palveluntuottajan edustaja, palvelubroker, on vaarana, että asiakkaan edut otetaan huomioon vain rajoitetusti. Palveluntuottajan taloudellinen etu painottuu enemmän. Tämän vuoksi vanhus- ja vammaisjärjestöt ovat kehittäneet erillistä broker- järjestelmää palvelemaan vammais- ja vanhusasiakkaita.

FirstStop – neuvontaa ja ohjausta vanhoille ihmisille

Britanniassa kolmas sektori kehittää neuvontaa ja opastusta, joilla ehkäistään sairauksia ja selviytymisen ongelmia. FirstStop-ideassa neuvotaan, opastetaan ja ohjataan vanhoja ihmisiä, jotta heistä ei tulisi pitkäaikaissairaita. Toiminta keskittyy sosiaali- ja asumispalveluihin sekä näiden asiakasmaksuihin. Järjestelmä on kolmannen sektorin ylläpitämä.

FirstStopin ensimmäisellä tasolla tuetaan ihmisiä, joilla on matala riski sairastua pitkäaikaissairauteen ja vielä melko hyvät henkilökohtaiset ja sosiaaliset resurssit. Heillä riittävät puhelinpalvelulinjat, paikalliset informaatiopisteet, nettisivut ja nettineuvonta. Seuraavalla tasolla olevilla resurssit vähenevät ja riskit kasvavat: tarvitaan yksilöllisesti räätälöityä opastusta ja tietoa, puhelinpäivystystä ja paikallista neuvontaa.

Kolmannella tasolla riskit ovat kaikkein suurimmat ja omat voimat uupuvat. Opastus ja asioiden ajaminen on henkilökohtaista. Apua saa läheltä kotia.

Saksan Ratgeber – koottua tietoa kansalaisille

Saksassa kolmannen sektorin toimijat järjestävät laajasti erilaista neuvontaa ja opastusta. Yhdessä kuntien kanssa järjestöt tekevät oppaita, Ratgeber, vanhan ihmisen elämään kuuluvista aihepiireistä sosiaali- ja terveyspalveluista matkailuun. Esimerkiksi neuvontaa vanhojen ihmisten lapsille saa monella tavoin: opaskirjojen ohella henkilökohtaisesti, netistä ja tilaisuuksista.

Kaikki toimijat, lähinnä julkiset ja kolmannen sektorin toimijat, ovat kumppaneita, jotka muodostavat omassa osavaltiossaan raadin, joka koordinoi osavaltion neuvonta- ja opastustoimintaa. Vastaava malli toimii myös suurissa kaupungeissa.

Opastuksen ja neuvonnan takana on ministeriö, joka hoitaa muun muassa perhe- ja vanhuuskysymyksiä, Bundesministerium für Familie, Senioren, Frauen und Jugend. Sen sivuilla opastetaan kaikkia kansalaisia yhdessä ja eri ryhmiä erikseen löytämään tiedon lähteitä sekä julkiselta että kolmannelta sektorilta. Sivuilla on opaskirjasia muun muassa internetin käyttöön ja tiedot koko maan digiohjauspalveluista.

Ministeriöllä on eri asioihin keskittyneitä sivustoja. Digital-Kompass -sivustolla voi esimerkiksi käydä WhatsApp-viestintää digiongelmista tai osallistua kantapöytävideokeskusteluihin. Myös oman kantapöydän voi perustaa omalle alueelleen.

Koska ministeriö vastaa tiedottamisesta kansalaisille, ohjeet ja neuvot on koottu yhteen paikkaan koko laajasta valtakunnasta. Ministeriö teettää kolmannen sektorin toimijoilla oppaita ja muuta aineistoa.

Hollannin Buurtzorg – laajennetun kotipalvelun kehittelyä asiakkaiden kanssa

Hollannissa siirryttiin muutama vuosi sitten valtion sosiaalivakuutuksen rahoituksella toimineista suurista vanhainkodeista enemmän kuntien budjettirahoitteisiin sosiaalipalveluihin. Kunnat yrittävät nyt vähentää kustannuksiaan ja tehostaa kansalaisten omaehtoista selviytymistä. Yksi uudistus on opiskelijoiden asuttaminen vanhojen ihmisten asuintaloihin auttamaan ja tukemaan naapureitaan.

Viime vuosien tärkeä innovaatio on ollut yksityisten ihmisten aloitteesta perustettu hoivapalveluja tuottava säätiö Buurtzorg. Sen kotipalvelutiimit toimivat varsin itsenäisesti ja kehittävät palveluaan yhdessä asiakkaidensa kanssa.

Työntekijät pystyvät auttamaan asiakkaitaan kokonaisvaltaisesti, muun muassa koordinoimaan vanhojen ihmisten tarvitsemia tukitoimia ja palveluja. Ihmisen elämä on vanhanakin kokonaisuus ja siksi on vastattava yhtä aikaa erilaisiin tarpeisiin ja haasteisiin, myös tiedon tarpeisiin ja asioiden ajamiseen. Vanhat ihmiset ovat olleet palveluun tyytyväisiä ja Buurtzorg on levinnyt koko maahan ja myös ulkomaille. Myös julkista kotipalvelua on siirretty sen alle.

5.2 Yhteisöperusteista tukea Virossa

Taimi Tulva

Virossa yksin asuvat 65 vuotta täyttäneet ovat haavoittuneimpia ja köyhimpiä väestöryhmiä. Tallinnan yliopisto on selvittänyt heidän selviytymistään kotona yhteisöllisten toimintamallien tuella. Taustalla oli ajatus välttää laitoshoitoon turvautumista. Viime vuosien sosiaaliturvauudistukset ovat Virossa kasvattaneet paikallisyhteisöjen merkitystä ihmisten tukemisessa.

Harrastukset ja kulttuuritapahtumat pitävät vanhoja ihmisiä aktiivisina. On myös tärkeää saada vanhoja ihmisiä mukaan kehittämään yhteisötoimintoja, muun muassa järjestämään tilaisuuksia.

Keskeistä on ns. perusavustaminen, kuten vanhan ihmisen vieminen apteekkiin, lääkäriin tai kauppaan. Ongelmia ehkäisevää apua ovat esimerkiksi ensiaputaitojen ja turvarannekkeen käytön opettelu sekä terveysongelmien ja onnettomuuksien ehkäisy.

Selviytymiselle olennaisia ovat kunnan palvelut: päiväkeskukset, sosiaalityöntekijän kotikäynnit, kotipalvelu, kirjastopalvelut, kuten kirjojen tuominen kotiin ja informaation jakaminen. Näissä on tärkeää yhdistää kunnan ja paikallisyhteisön voimia.

Asuinyhteisöissä on tärkeää organisoida vapaaehtoiset auttamaan vanhoja ihmisiä ja aktivoida myös vanhoja ihmisiä toimimaan vapaaehtoisina. Myös naapuriapua tulee kehittää. Tärkeitä ovat myös kohtauspaikat, kuten chat-chairs-tapaamispenkit vanhoille naisille puistoissa tai talonvierillä. Etelä-Virossa on yhteisiä olohuoneita yksin asuville vanhoille ihmisille.

Virossa koetaan, että johtajuudella on suuri merkitys yhteisötoiminnassa. Jos johtajaa ei ole tai hänen roolinsa kapenee, mikään ei toimi. Johtajat innostavat muita ja jakavat tietoa. Heidän aktiivisuutensa, positiivinen asenteensa ja elämänilonsa ovat tärkeitä.

Jotta yksin eläviä voidaan tukea, heidät on ensin havaittava ja sitten saatava mukaan eri toimintoihin.

Jotta yksin eläviä voidaan tukea, heidät on ensin havaittava ja sitten saatava mukaan eri toimintoihin. Yhteisöpohjaiset toiminnot lisäävät jo aktiivisten vanhojen motivaatiota mutta yksinäiset

 


Tämä artikkeli on Ihan pihalla? -tutkimustiivistelmän verkkojulkaisusta.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys, kesäkuu 2019