Skip to content

Aluksi


Artikkeli
Briitta Koskiaho
sosiaalipolitiikan professori emerita, Tampereen yliopisto

Verkkojulkaisu Ihan pihalla?
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, kesäkuu 2019


 

Kun yhteiskunnat muuttuvat, totutut instituutiot, käyttäytymis- ja ajattelutavat sekä sosiaaliset suhteet muuttuvat. Taloudelliset ajattelutavat ja toimet saavat usein muutoksen käyntiin. Niin nytkin. Maailma muuttui viime vuosituhannen lopussa entistä enemmän markkinaliberalistisen talousopin ohjaamaksi. Sen vaikutukset näkyivät nopeasti eri maiden instituutioiden, johtajien ajattelu- ja toimintatapojen sekä vähitellen koko poliittisen ajattelu- ja toimintatavan muutoksina, myös julkisten palveluiden tuottamisen muutoksina.

Samanaikaisesti pitkälle kehittyneiden maiden väestö vanhenee ilman että syntyvyys kompensoisi muutosta. Koskaan aiemmin eläköityneet ikäluokat eivät ole muodostaneet neljännestä ja jopa suurempaa osaa Euroopan maiden asukasmäärästä. Kun väestön rakenne muuttuu, sosiaali- ja terveyspolitiikan on muututtava, jotta se vastaa muuttuneisiin oloihin.

Tekninen kehitys on saanut aikaan digitalisaation, joka on nopeasti alkanut vaikuttaa kaikkeen elämään. Se tuo ikääntyvälle väestölle uusia ongelmia, joihin vanhat yhteiskuntapoliittiset keinot eivät pure.

Suuri osa iäkkäästä, jo jokunen vuosi sitten työelämästä eläkkeelle siirtyneestä väestöstä ei pysy mukana markkinaliberalistisen ajattelun tuomassa pirstaloituneessa ja äärimmäistä tehokkuutta hakevassa palvelujärjestelmässä, jota digitalisoidaan nopeasti. Näiden henkilöiden olisi otettava selkoa muutosten vaikutuksista asumiseensa, palveluihinsa, kuluttamiseensa ja yhteiskunnallisten velvollisuuksiensa täyttämiseen, kuten taisteluun veroviranomaisten, Kelan tai yksityisten vakuutuslaitosten kanssa. Heidän on oltava selvillä mahdollisen tulevan raihnaisuuden aikaisesta asumismuodostaan, kun entisenlaisia vanhainkotipaikkoja ei enää ole saatavilla ja tehostettuun palveluasumiseen on tungosta.

Vanhat ikäluokat ovat kohdanneet rakenteellisen syrjäytymisen ongelman, tahattoman syrjäytymisen maailman menosta.

Vanhalta ihmiseltä vaaditaan koko ajan ajankohtaista tietoa ja sen tulkintoja, tietoteknisiä taitoja kommunikointiin ja  ahdollisuuksiin seurata oman asiansa käsittelyä sekä kommunikatiivisia reagointitaitoja. Edes koulutetut ikäihmiset eivät enää välttämättä pysty hoitamaan normaaleja kansalaisen velvollisuuksia tai käyttämään oikeuksiaan. Vanhat ikäluokat ovat kohdanneet
rakenteellisen syrjäytymisen ongelman, tahattoman syrjäytymisen maailman menosta.

Enää ei ole kysymys perinteisestä syrjäytymisestä, jonka tunnusmerkkejä oli alun perin köyhyys tai jokin sosiaalinen ongelma, esimerkiksi päihteiden käyttö. Nyt syrjäytyminen voi syntyä yhteiskunnan muutoksista ja niiden seurauksista, jos ei ole mukana muutosten keskiössä, esimerkiksi työelämässä.

Me tämän julkaisun alullepanijat ja tekijät – enimmäkseen vanhat ihmiset kansalaistutkijoina ja tutkijoina – kysymme, olemmeko me varsin hyvin koulutetut seniorikansalaiset tai vanhat ihan pihalla vai onko vielä toivoa saada säilyttää kansalaisen asema tai päästä aitoon kansalaisuuteen, jos siihen on jo tullut säröjä. Jos koulutetut vanhat ihmiset ovat jo pihalla, mitä voi päätellä koko vanhojen joukon tilanteesta? Olemmehan vankasti uskoneet koulutuksen voimaan.

Jokaisella tulee olla mahdollisuus elää normaalia elämää elämänvaiheensa mukaisesti. Nyt pitää varmistaa, että ikääntyneet saavat asiansa ajettua, huolehdittua kansalaisvelvollisuuksistaan ja käytettyä oikeuksiaan. Jokaisen kansalaisen tulee myös voida luottaa tulevaisuuteen ja olettaa, että ongelmat otetaan todesta ja niitä pyritään ratkaisemaan.

Kiitämme kansalaistutkijoita jokaisen vapaaehtoistyönä antamasta panoksesta yhteisen keon rakentamiseen, kuulluksi tulemiseen. Kansalaistutkijoita ovat seniorikansalaiset, jotka ovat raportoineet omista kokemuksistaan ja myös asiantuntijat, jotka ovat esitelleet ja analysoineet omia hankkeitaan. Kiitokset julkaisun kuvittajalle, 9-vuotiaalle Frida Kinnaselle, joka on seurannut koko ajan kiinnostuneena hanketta ja piirtänyt sen herättämiä ajatuksia kuviksi.

Kiitokset myös SOSTEn erityisasiantuntija Erja Saariselle, joka on toiminut kaksoisroolissa: vanhan ihmisen omaisena  kansalaistutkijana ja julkaisun toimittajana. Kiitos SOSTElle raportin julkaisemisesta.

 


Tämä artikkeli on Ihan pihalla? -tutkimustiivistelmän verkkojulkaisusta.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys, kesäkuu 2019