Skip to content

Uusi kansalaistoiminta murtaa nykyisiä järjestötoiminnan rakenteita ja johtamistapaa


SOSTE 10-vuotisjuhlahaastattelu
Kristiina Kumpula
pääsihteeri, SPR

Verkkojulkaisu: SOSTE – Yhdessä tehty hyvä elämä kaikille
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, syyskuu 2021


 

Kokonaisuuden rakentaminen merkittävämmäksi kuin osiensa summaksi vaatii pitkäjänteisyyttä ja rohkeutta katsoa kauas. SOSTEn kymmenvuotinen taival on hyvä oppimiskokemus erilaisten järjestökulttuurien ja identiteettien yhteensovittamisesta, uuden toimintakulttuurin ja identiteetin luomisesta vanhaan nojautuen ja samalla tulevaisuuteen kurkottaen.  

Kolmen toimintatavaltaan hyvin erilaisen organisaation yhdistäminen on monimutkainen matka, jolla menestyminen riippuu kyvystä luopua vanhasta ja taidosta luoda uutta. SOSTEn kehitys on tapahtunut nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä, joka vaikuttaa kansalaistoiminnan kaikkeen toimintaan ja sen edellytyksiin. 

Kattojärjestöön kohdistuu aina järjestöistä ja niiden toimijoilta paljon odotuksia ja toiveita näyttää suuntaa ja nostaa rohkeasti järjestöjen ääni kuuluviin. Uutta luodessa odotukset ovat vielä suuremmat. Jäsenjärjestöt arvioivat kattojärjestön lisäarvoa toiminnalleen ainakin kerran vuodessa jäsenmaksua maksaessaan, mutta käytännössä paljon useammin. Kattojärjestöä arvioidaan kriittisesti aina kun sille ilmenee jokin konkreettinen tarve; kun resursseja uhkaa hävitä tai kun jäsenjärjestöjen ääni ei kuulu yhteiskunnallisessa keskustelussa.  

Vastuullinen järjestötoiminta vaatii läpinäkyvyyttä ja tilivelvollisuutta

SOSTEn onnistuminen liittyykin mielestäni sen toimintaan jäsenjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan edunvalvojana ja kykyyn koota järjestöjen osaaminen ja asiantuntemus keskeisiin hyvinvoinnin ja terveyden kysymyksiin. Ääni kuuluu voimakkaasti.  

Järjestöjen yhdenvertaiset mahdollisuudet vaikuttaa, tulla kuulluksi ja valituksi yhteiskunnan päättäviin elimiin haastaa kattojärjestön toimintaa koko ajan. Alueellinen toiminta asettaa paljon tervettä muutospainetta kaikkiin keskusjärjestöihin ja tämä näkyy myös SOSTEssa. On varmaa, että uusi kansalaistoiminta murtaa nykyisiä järjestötoiminnan rakenteita ja johtamistapaa. Digitaaliset järjestelmät, itseohjautuvat temaattiset toimintaryhmät ja suoran osallisuuden vaatimukset rikkovat järjestöjen perinteistä toimintakulttuuria ja moninaistavat toimintatapoja.  

Jo nyt järjestöt ovat muuttaneet toimintatapojaan vastaamaan enemmän toimijoiden ja toiminnan, ei rakenteiden tarpeita.  Vastuullinen järjestötoiminta vaatii läpinäkyvyyttä ja tilivelvollisuutta. Ei riitä, että toimitaan sääntöjen ja rakenteiden puitteissa, vaan täytyy tehdä myös eettisesti oikeita ratkaisuja.   

Ajattelen, että 10-vuotias SOSTE on vahva vastaamaan näihin muutoksiin. Väkevyys on muodostunut kyvykkyydeksi kuunnella kriittisiä ääniä, jotka vievät välttämätöntä muutosta eteenpäin. Sama kyvykkyys kuulla erilaisia näkemyksiä ja muuttaa se mikä on tarpeellista luo pohjaa luottamukselle ja positiivisille odotuksille.  

SOSTEsta voi tulla kansalaisjärjestöjen sosiaali- ja terveysosaamisen yhteinen työtila

Sisäisiä paineita kovemmat ovat järjestöjen vapaaehtois- ja palvelutoimintaan kohdistuvat paineet. Huolta herättävät rahoitus ja erityisesti siihen liittyvä keskustelu kansalaisjärjestöjen autonomista ja kansalaisyhteiskunnan roolista demokratian ja osallisuuden vahvistajana. Kysymys on keskeinen suomalaisen demokratian ja hyvinvoinnin kannalta ja se on myös SOSTEn olemassaolon ydinkysymys. SOSTE on onnistunut hyvin tehtävässään koota yhteen järjestöjen erilaisia näkemyksiä ja viedä viestiä päätöksentekijöille. 

Pidän erityisen tärkeänä sitä, että SOSTE nostaa esiin kansalaistoiminnan tärkeyttä koko suomalaisen yhteiskunnan elinvoimaisuudelle sekä järjestötoimijoiden kanssa että niiden puolesta. Erityisesti pienten järjestöjen toimijat tarvitsevat puolesta puhujaa ja luottamusta herättävää näkemystä huomisen järjestökentästä.  

Nostan toimintakulttuurin ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamisen SOSTEn onnistumisten keskiöön, koska niissä yhdistyvät järjestön edunvalvontarooli sekä se tapa, miten yhteistä asiantuntijuutta rakennetaan. Hyvinvoinnin, terveyden ja sosiaalisen kestävyyden teemat vaativat hyvin erilaisten asiantuntijuuksien kokoamista ja tilan tarjoamista monenlaiselle osaamiselle.  

SOSTEsta voi halutessaan tulla kansalaisjärjestöjen sosiaali- ja terveysosaamisen yhteinen työtila, jossa kehitetään eri alojen ammattilaisten tiedosta, toiminnasta ja kokemuksista syntyvää asiantuntijuutta. Ajan hengen mukaisesti se on parhaimmillaan tiedolla johtamista, joka perustuu ihmisten kokemuksiin ja vaikuttaa kaikkien meidän elämään sitä parantaen.  Silloin se on paljon enemmän kuin osiensa summa. 


Artikkeli on osa SOSTEn 10-vuotisjuhlajulkaisua SOSTE – Yhdessä tehty hyvä elämä kaikille.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys, syyskuu 2021