Skip to content

Rahapeliongelmien ehkäisy ja hoito


Verkkojulkaisu SOSTEn rahapelipoliittinen ohjelma
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, syyskuu 2019


 

Järjestöjen työ pelihaittojen parissa on merkittävää; ne ovat tutkimus- ja kehittämistyössään nostaneet pelihaittateeman yhteiskunnalliseen keskusteluun, kehittäneet työmenetelmiä yksilöille ja perheille koituvien haittojen lievittämiseksi ja hoitamiseksi ja tuottaneet verkko- ja muita palveluita haitoista kärsiville jo paljon ennen kuin kunnat tai valtio alkoivat näitä tarjota. Järjestöt tuottavat myös hoitopalveluista edelleen merkittävän osan, vaikka järjestöjen palveluissa ei välttämättä kirjata peli- ja muita ongelmia erikseen.

Sosiaali- ja terveysjärjestöt tarjoavat monenlaista apua peliongelmiin ja niistä aiheutuneihin muihin haittoihin: tarjolla on vertaisryhmiä, nettivertaistukea, vertaispuhelinneuvontaa, voimavarakursseja, tilaisuuksia, tuettuja lomia yhteistyössä lomajärjestöjen kanssa rahapeliongelmin apua tarvitseville ja heidän läheisilleen. Tällaista apua tarjoaa esimerkiksi Pelirajat’on, joka on Sosped-säätiön valtakunnallista toimintaa. Takuu-säätiö antaa muun muassa velkaneuvontaa ja auttaa ihmisiä ottamaan oman taloutensa hallintaan.

Lisäksi järjestöt edistävät peliongelmien ehkäisyä tekemällä muun muassa yhteistyötä oppilaitosten ja työpaikkojen kanssa, vapaa-ajan toiminnoissa, sosiaalisessa mediassa sekä matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa.

Rahapeliongelmien hoito on kuntien vastuulla, ja hoitoa tarjotaan useimmiten osana muita päihde- ja mielenterveyspalveluja. Suomessa ei ole vielä rahapeliriippuvuuden Käypä hoito -suositusta, mutta käytössä on useita eri hoitomuotoja kansainvälisten suositusten pohjalta. Näistä löytyy tarkempaa tietoa THL:n verkkosivuilta.

Eräs suurimmista hoidon haasteista on se, että vain noin 10–20 prosenttia rahapeliongelmista kärsivistä hakeutuu hoitoon. Hoitoon hakeutumista estävät tilanteeseen liittyvä häpeä ja muut negatiiviset tunteet, tietämättömyys palveluista tai hoidon sisällöistä. Peliongelma voi myös jäädä muiden mahdollisten ongelmien, kuten päihderiippuvuuden tai taloudellisten ongelmien, taustalle, vaikka ongelmapelaaminen saattaa olla näiden muiden ongelmien aiheuttaja.

Kunnallisten päihdepalvelujen ja järjestöjen lisäksi apua ja hoitoa peliriippuvuuteen tarjoavat myös säätiöt ja muutamat yksityiset klinikat. Tarjolla on niin avohuoltoa, laitoshoitoa kuin vertaistukiryhmiä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tekee ehkäisevää työtä kuntien ja ammattilaisten kouluttajana sekä materiaalin tuottajana.

Palveluissa tehdään paljon eri toimijoiden välistä yhteistyötä: Peliklinikka on pääkaupunkiseudulla toimiva peliongelmiin keskittynyt palvelukokonaisuus, ja pääkaupunkiseudun kuntien, järjestöjen ja valtion yhteishanke. Hankekumppaneita ovat Helsingin ja Vantaan kaupunkien lisäksi A-klinikkasäätiö, Sininauhaliitto, Sosped-säätiö, Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca sekä THL. Jokaisella on oma vastuunsa toiminnan palvelukokonaisuudesta: THL vastaa koordinaation, tutkimuksen, seurannan ja arvioinnin kustannuksista ja kunnat avohoidosta ja päivystysvastaanotosta.

Peliklinikan yhteydessä toimivan valtakunnallisen auttavan puhelimen Peluurin kustannuksista vastaa suoraan Veikkaus, ja sen hallinnosta Sininauhaliitto ja A-klinikkasäätiö.

On tärkeää, että ongelmapelaamiseen on tarjolla siihen erikoistuneita palveluja, mutta tärkeää on myös huolehtia siitä, että ongelmia voidaan ratkoa integroidusti muiden palvelujen kanssa, rahapeliriippuvuuden tai ongelmapelaamisen kanssa painivilla on usein avuntarvetta myös muilla elämänalueilla. Ongelmapelaajien palvelut vaativat erityisosaamista. Kun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä suunnitellaan vastaisuudessa nykyisiä kuntia suurempien toimijoiden vastuulle, erityisosaamista on luultavasti nykyistä helpompi kehittää suuremmissa yksiköissä.

Katso lista rahapeliongelmaan erikoistuneista palveluista: https://peluuri.fi/fi/pelaajat/paikalliset-palvelut-pelaajalle.

Seuraava artikkeli: Pelaamisen hallinnan välineet


Tämä artikkeli on SOSTEn rahapelipoliittisesta ohjelmasta.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys, syyskuu 2019