Skip to content

Yksinoikeusjärjestelmän perusteet


Verkkojulkaisu SOSTEn rahapelipoliittinen ohjelma
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, syyskuu 2019


 

Rahapelaamisen yksinoikeusjärjestelmää, jossa tuotot ohjautuvat yleishyödyllisiin tarkoituksiin, on pidetty merkittävänä suomalaisena sosiaalisena innovaationa. Sen juridisina perusteina ovat rahapelihaittojen tehokas ehkäisy, harmaan talouden ja rikollisen toiminnan estäminen sekä parempi kuluttajansuoja kuin monilupajärjestelmissä. Se, että järjestelmän tuotot käytetään hyvään tarkoitukseen, on suotuisa sivuseuraus – ei yksinoikeusjärjestelmän peruste.

Yksinoikeusjärjestelmä menettää juridisen oikeutuksensa, jos se ei pyri tai jos se ei kykene torjumaan pelaamisesta koituvia haittoja paremmin kuin monilupajärjestelmä. Pelaamisesta koituvia haittoja ovat ongelmapelaamisen lisäksi rahapelirikollisuus, rahanpesu, järjestäytynyt rikollisuus ja ottelutulosten manipulointi.

Sisäministeriön (2019) raportin perusteella nykyjärjestelmää valvotaan varsin tarkasti ja järjestelmä on onnistunut pitämään esimerkiksi rahapelirikollisuuden ja rahanpesun Suomessa kansainvälisesti vertailtuna matalalla tasolla. Myös pelaajien kuluttajansuoja on hyvä. Sen sijaan ongelmapelaamista on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna paljon, koska myös rahapelaaminen on maassamme yleisempää kuin monessa muussa maassa.

Jos kaikesta pelaamisesta yli puolet siirtyy laittoman tarjonnan piiriin, ei voida enää puhua yksinoikeusjärjestelmästä. Uhka toteutuu, jos ulkomaisille sivustoille verkossa pelaamista ja ulkomaisen tarjonnan mainontaa ei saada torjuttua. Tällä hetkellä arvioidaan, että kaikesta pelaamisesta 86 prosenttia kanavoituu Veikkauksen peleihin, ja osuus on laskussa. Verkkopelaamisesta kuitenkin arviolta jo noin kolmannes kanavoituu ulkomaisten peliyhtiöiden tarjontaan.

Yksinoikeusjärjestelmä voi olla uhattuna myös, jos rahapelitoiminta laajenee. Sisäministeriön selvityksessä (2019) todetaan:

”Vaikka rahapelitoiminnan laajentaminen voisi olla EU-oikeuden mukaan mahdollista, nykytila on selvityksen mukaan turvallisin vaihtoehto, sillä useita voimassa olevan sääntelyn yksityiskohtia on jo arvioitu ja hyväksytty EU-oikeuden näkökulmasta. Muutokset sääntelyyn edellyttävät arviointia siitä, voidaanko yksinoikeutta edelleen perustella. Selvityksen mukaan on täysin mahdollista, että ulkomaisen peliyhteistyön yksityiskohdat muodostuvat sellaisiksi, etteivät arpajaislain valvonta- ja soveltamiskäytännöt kokonaisuutena arvioiden enää pyri EU-oikeuden kanssa yhteensopivien tavoitteiden toteuttamiseen. Mitä enemmän yksinoikeusyhtiön toiminta suljetuilla markkinoilla muistuttaa kilpailtujen markkinoiden aggressiivista tarjontaa, sitä vaikeampaa yksinoikeutta on perustella haittojen vähentämisellä. Kansainvälistä yhteistyötä ja sen tuloksia tulee arvioida tapauskohtaisesti rahapelipoliittisten tavoitteiden näkökulmasta. Vaikka kulutuksen kanavointi lailliseen tarjontaan voi edellyttää houkuttelevaa tarjontaa ja uusienkin tuotteiden kehittelyä sekä maltillista mainontaa, tätä toimintaa on seurattava tarkkaan niin, ettei siitä seuraa yksinoikeusjärjestelmän suojelutavoitteita vaarantavaa, taloudellisiin syihin perustuvaa kasvuhakuista laajentumista.”

Pelien kehittely kansainvälisessä yhteistyössä ei siis itsessään ole uhka yksinoikeusjärjestelmälle, mutta pelien tarjoaminen ulkomailla, aggressiivinen markkinointi tai kasvuhakuinen laajentuminen voivat sitä olla. Perustelu kansainväliselle yhteistyölle voi olla vain pelaamisen kanavoiminen laillisiin kanaviin.

Yksinoikeusjärjestelmässä kanavointi on myös velvollisuus, sillä Euroopan komission näkemys kanavointivelvollisuuteen on selkeä:

”Komissio panee myös merkille EU-maiden pyrkimykset uudenaikaistaa sähköisesti välitettävien rahapelien oikeudellisia puitteita, ohjata kansalaiset sääntelemättömien rahapelien sijasta hyväksytyille ja valvotuille verkkosivustoille ja varmistaa, että operaattorit maksavat veronsa.”

Euroopan komissio 7.12.2017

Ilman komissionkin lausumaa on selvää, että valtiovallalla on velvollisuus pyrkiä kanavoimaan rahapelaaminen laillisen toimijan tarjontaan. Tämä on tärkeää kuluttajansuojan, yleisen järjestyksen, pelihaittojen torjunnan ja fiskaalisten tekijöiden näkökulmasta. Valtiovallan tulee huolehtia, että lailliselle toimijalle on luotu lainsäädännön ja valvonnan osalta sellainen toimintaympäristö, joka mahdollistaa vastuullisen mutta kuluttajan odotuksia vastaavan rahapelivalikoiman tarjoamisen laillisesti kuluttajille.

Seuraava artikkeli: Rahapelien valvonta


Tämä artikkeli on SOSTEn rahapelipoliittisesta ohjelmasta.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys, syyskuu 2019