Intensiiviset työllisyyspalvelut ovat palveluita, jotka vastaavat moninaisiin tarpeisiin yhtä aikaa. Tavoitteena on tukea ihmistä kokonaisvaltaisesti ja tuottaa positiivisia ristikkäisvaikutuksia eri tarpeisiin liittyvien ratkaisujen välillä. Intensiivisiä palveluita tuottavat muun muassa järjestöt, joiden kohderyhmänä ovat esimerkiksi päihderiippuvaiset tai asumispalveluissa olevat. Monesti intensiivisissä palveluissa suoritetaan työtehtäviä, mutta samalla ihmisille on tarjolla tukea, joka vastaa voimavaroihin liittyviin tarpeisiin. Keskeistä intensiivisissä palveluissa on osallisuuden, toimintakyvyn sekä osaamisen vahvistaminen, joihin pyritään palveluissa samanaikaisesti.
Esimerkki 1: Sininauha oy:n työvalmennuspalvelut
Sininauha oy on Sininauhasäätiön omistama osakeyhtiö, joka toteuttaa asumispalveluita ”asunto ensin” -periaatteella päihteiden käyttäjille, joilla on monenlaisia elämänhallinnallisia ongelmia tai mielenterveysongelmia. Sininauha oy:n työvalmennus tarjoaa asukkaille aktivoitumisen mahdollisuuksia yksilölliset kyvyt ja tarpeet huomioiden. Toiminta on suunnattu kaikilla Sininauhasäätiön ja Sininauha oy:n asukkaille, mutta osallistuminen toimintaan vaatii vähintään asiointikuntoa.
Työvalmennusryhmä koostuu TE-hallinnon toimenpiteissä olevista työkokeilijoista ja palkkatukea saavista henkilöistä, mutta myös Sininauha oy:n kehittelemän Verto-koulutuksen osallistujia otetaan mukaan ryhmään. Myös ne, jotka eivät vielä ole mitään edellä mainituista, mutta ovat motivoituneita osallistumaan työvalmennukseen, pääsevät mukaan ryhmään kokeilemaan työn tekemistä ja opettelemaan työelämän pelisääntöjä. Sininauha oy:n Verto-koulutus on kehitetty olemassa olevan tarpeen pohjalta yhdessä asumispalveluiden asukkaiden kanssa. Koulutus koostuu erilaisista aiheosista ja se toteutetaan monen tahon kanssa yhteistyössä kuten Edupoli, A-klinikkasäätiö ja Moodhouse. Verto-koulutukseen kuuluu hygieniapassin suorittaminen, EA-traumakoulutus, terveysneuvonnan koulutus ja asiointikoulutus. Toiminnan tausta-ajatuksena on haittojen vähentäminen ja vertaistuen hyödyntäminen päihdeongelmaisten asumisen turvaamiseksi ja osallisuuden kokemusten lisäämiseksi. Asiointikoulutuksen saanut vertainen voi lähteä huonokuntoisen asukkaan kanssa terveysasemalle tai Kelaan. Työvalmennusryhmään osallistuvat tekevät monen tasoisia tehtäviä. TE-hallinnon toimenpiteessä olevat suorittavat erilaisia rakennus- ja korjaustehtäviä sekä kiinteistöhuollon tehtäviä. Verto-koulutuksen käyneet ryhmäläiset pitävät asumisyksikössä terveysneuvontapistettä tai auttavat päiväkeskustoiminnassa. Muut ryhmäläiset tekevät pienimuotoisia siivoustehtäviä tai ympäristökierroksia, joiden tarkoituksena on sekä siistiä ympäristöä että herättää asukkaissa ajatuksia ympäristöviihtyvyyden merkityksestä.
Työvalmennukseen osallistuvat kokevat toiminnan hyvänä. Osallistumisen kautta saadaan kokemuksia omasta pystyvyydestä. Toiminta tarjoaa myös onnistumisen kokemuksia. Osallistuminen kiinteistöjen ja ympäristön korjaus- ja siivoustehtäviin herättää asukkaissa vastuuntuntoa ympäristön viihtyvyydestä ja yhteiset tilat ja ympäristö muuttuvat merkityksellisiksi.
”Työllä ei niin välii. Kunhan saan olla tekemisissä erilaisissa ja monipuolisissa tehtävissä”
”Vertotyö mielekästä elämän laadun parantajana”
Työvalmennukseen osallistunut
Intensiiviset palvelut ovat keskeisiä tilanteissa, joissa ihmisten elämään on kasaantunut moninaisia tarpeita synnyttäviä huolia ja haasteita. Erityisesti nuorille tarjolla olevat intensiiviset palvelut ovat tärkeä osa suomalaisia välityömarkkinoita ja tarvelähtöisiä työllisyyspalveluita. Niiden tärkeyttä korostaa se, että ajoissa nuorille tarjolla olevat tarvelähtöiset ja monipuoliset palvelut ovat todellinen hyvinvointi-investointi – onnistunut tukeminen varhaisessa vaiheessa ohjaa nuoren opintoihin ja työelämään sen sijaan, että tarpeet jatkaisivat kasautumistaan. Onnistunut varhainen puuttuminen onkin johtanut monen nuoren kohdalla suotuisaan opinto- ja työelämäpolkuun. Intensiiviset palvelut voivat auttaa myös ihmisiä, joilla on jo takanaan pidempikin työura, mutta jotka esimerkiksi sairastumisen tai pitkittyneen työttömyyden vuoksi joutuvat aloittamaan työelämätaipaleensa ”alusta”.
Esimerkki 2: Työpajatoiminta
Työpajatoiminta on osa aktiivista työvoima-, koulutus- ja sosiaalipolitiikkaa. Työpajatoiminnalla vahvistetaan arjenhallintataitoja ja osallisuutta sekä edistetään koulutukseen ja työelämään sijoittumista. Työpajatoiminta tukee peruspalveluita ja tavoittaa myös ne asiakkaat, jotka ovat vaarassa pudota muista palveluista.
Työpajat tuottavat monialaisia ja kokonaisvaltaisia palveluja vaikeassa työmarkkina-asemassa oleville. Työpajojen perustehtävä on valmennus, ja ne tarjoavat lähipalveluina yksilöllistä kohtaamista, osaamista kasvattavaa työtoimintaa ja vertaistukea antavan yhteisön. Työpajatoiminnalla on hyvä tuntemus paikallisista palveluista, kolmannen sektorin toimijoista ja työmarkkinoista. Työpajapalvelut kattavat yli 90 % Suomen kunnista. Työpajapalveluihin osallistuu vuosittain n. 27 000 valmentautujaa, joista 14 600 (54 %) alle 29-vuotiaita nuoria. Työpajoilla työskentelee n. 2000 ammattilaista.
Työpajojen yleisimmät toimenpiteet ovat kuntouttava työtoiminta, työkokeilu, palkkatuettu työ ja sosiaalinen kuntoutus. Työpajatoiminta on kustannussäästöjä tuova investointi. On laskettu, että yhden koulutuksen ja työn ulkopuolelle jääneen nuoren osalta menetetään keskimääräisen työuran osalta pelkästään ansiotuloja ja eläkemaksuja noin 1,4 miljoonaa euroa. Jos 15 000 nuoresta 110 nuorta kouluttautuu tai työllistyy työpajatoiminnan kustannukset tulevat katetuiksi (Ohtonen 2016).
Vuonna 2018 4/5 työpajatoimintaan osallistuneesta nuoresta pääsi positiivisille jatkopoluille: 34 % sijoittui pajan jälkeen koulutukseen, 16 % työelämään, 18 % muuhun ohjattuun toimenpiteeseen, kuten kuntoutukseen ja 10 %:a jatkoi muualle, kuten armeijaan tai perhevapaalle (Aluehallintovirasto 2019). Valtakunnallinen työpajayhdistys ry (TPY) on työpajakentän kattojärjestö. TPY vahvistaa toiminnallaan työpajojen toimintaedellytyksiä ja työpaja-ammattilaisten osaamista. Yhdistyksen jäsenenä on noin 270 työpajaorganisaatiota.
Tapausesimerkki 1: Työpaja Kaks’Kättä palvelee Pohjanmaalla Seinäjoen ja Ilmajoen seudun työnhakijoita. Vuonna 2018 työpajalla oli 122 valmentautujaa päivässä eri sopimuksilla: työkokeilussa, työsopimussuhteessa ja kuntouttavassa työtoiminnassa sekä opiskelijoita oppisopimuksella tai erilaisilla tukijaksoilla. Työpajalla on 12 eri yksikköä: restaurointipaja, kiinteistö- ja kotipalvelu, puuosasto, rakennuspalvelu, metallipaja, kierrätyskeskukset Seinäjoella ja Ilmajoella sekä Seinäjoen kirjaston kahvila Opus, Lounaskahvila Sapuska, lukion kahvila Kantus ja Järjestötalon kahvila.
Kaikki työpajan työosastot on opinnollistettu: työpajan oppimisympäristöt on tunnistettu ja valmentautujille kertyvää osaamista tunnistetaan ja dokumentoidaan vertaamalla osaamista ammatillisten tutkintojen perusteisiin. Oppisopimusopiskelijat suorittavat osatutkintoja, joista suosituin on ollut kahvilapalvelut. Hyvä yhteistyö koulutuksen järjestäjä Sedun kanssa on edesauttanut opintojen suorittamista.
Työpajan työ- ja yksilövalmentajien tiivis yhteistyö tukee valmentautujan asettamien tavoitteiden saavuttamista. Työvalmennus on omilla osastoilla tapahtuvaa valmennusta työelämään ja sen pelisääntöihin sekä ammatillisten valmiuksien ylläpitämistä tai tutustumista ko. ammattiin. Yksilövalmennus tukee työvalmennusta auttamalla elämän haasteissa henkilökohtaisella keskusteluilla tai ryhmävalmennuksella. Työhönvalmentaja puolestaan tukee valmentautujaa jo pajajakson aikana työ- tai opiskelupaikan etsimissä, preppaa haastatteluihin valmistautumisessa sekä varmistaa, että kaikki työnhakua ja opintoja tukevat asiapaperit ovat kunnossa. Valmennus on tuloksellista: vuonna 2018 työpajajakson päätyttyä 33 % valmentautujista sijoittui työhön ja 15 % ammatillisiin opintoihin.
Tapausesimerkki 2: 19-vuotias nuori mies tuli työpajalle kuntouttavaan työtoimintaan kahvila- ja ravintolaryhmään. Nuori oli ollut työttömänä lähes vuoden. Hänelle ei ollut kertynyt aiempaa työkokemusta, ja takana oli kaksi keskeytynyttä ammatillista koulutusta. Opinnot olivat jääneet kesken, koska alat eivät tuntuneet omilta. Nuori oli hakeutunut niihin osittain pakosta säilyttääkseen työttömyysetuutensa. Peruskoulun opolta saatu tuki ammatinvalintaan oli silloin tuntunut riittämättömältä, eikä häntä oltu osattu neuvoa kotonakaan. Arkea, opiskeluja ja oman tulevaisuuden suunnittelua oli jarruttanut myös pitkään jatkunut masennus, johon nuori ei ollut saanut tarvitsemaansa tukea.
Työpajan kahvila kiinnosti nuorta, sillä hän halusi kokeilla ravintola-alan tehtäviä ja saada päiviinsä mielekästä tekemistä. Työpajan työvalmennuksessa nuorelle räätälöitiin työtehtäviä, jotka pikkuhiljaa kasvattivat hänen taitojaan ja toivat onnistumisen kokemuksia. Työpajan ryhmävalmennuksessa käsiteltiin yhdessä hyvinvointia ja arjenhallintaa, esimerkiksi omien voimavarojen vahvistamista ja päihteiden käyttöä. Yksilövalmentaja tuki nuorta mielenterveyspalveluissa asioimisessa ja terapian aloittamisessa. Työpajaryhmässä ja kahvilan asiakaspalvelussa työskenteleminen vahvistivat nuoren vuorovaikutustaitoja ja toivat hänelle varmuutta uusissa sosiaalisissa tilanteissa toimimiseen. Nuori koki, että hän tekee merkityksellistä työtä ja näki myös itsensä tärkeänä osana työpajan yhteisöä. Nuori sai tehtävistään positiivista palautetta, löysi omia vahvuuksiaan ja alkoi myös itse uskoa kykyihinsä. Tehtävissä karttunutta osaamista dokumentoitiin portfolioon ja osaamistodistukseen. Osaamisen ja omien taitojen esille saaminen innosti nuorta oppimaan lisää ja pohtimaan alanvalintaa. Kahvila- ja ravintola-ala alkoi tuntua omalta. Pajajaksonsa loppupuolella nuori sai suoritettua työpajalla näytöillä osia kahvilapalvelujen tutkinnon osasta. Työpaja tuki nuorta koulutuskokeilupaikan etsimisessä ja opiskelemaan hakeutumisessa, ja hän pääsi opiskelemaan ravintola- ja catering-alan perustutkintoa. Nuori kertoi saaneensa työpajatoiminnan tuella elämäntilanteensa järjestykseen ja olevansa innostunut oman juttunsa löytämisestä.
”Löysin itsestäni uusia puolia ja vahvuuksia. Sain rohkeutta sosiaalisiin tilanteisiin. Työpajalla ylitin itseni monta kertaa ja kehityin ihmisenä paljon. Sain paljon uusia kokemuksia ja opin uusia asioita, joista tulee olemaan hyötyä tulevissa opinnoissani.”
Sovari-mittarin kyselyyn vastannut valmentautuja
Tämä artikkeli on Välityömarkkinat ja tarvelähtöiset työllisyyspalvelut -julkaisusta.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, marraskuu 2019