Skip to content

Voimavaroihin liittyvät tarpeet

Tutkimuskirjallisuuden perusteella näyttää siltä, että välityömarkkinoilla olevilla ihmisillä on hyvin monenlaisia voimavaroihin liittyviä tarpeita. Monet tarpeista liittyvät yleisempiin hyvinvoinnin ja toimintakyvyn tekijöihin, kuten terveyteen, sosiaaliseen hyvinvointiin, luottamukseen tai osallisuuden kokemukseen. Esimerkiksi Sepponen ym. (2012) ovat puhuneet pitkäaikaistyöttömyyden taustalla vaikuttavasta utuisesta ongelmavyyhdistä, josta kumpuaa välityömarkkinoilla olevalle hyvin erilaisia tarpeita. Ihmisten tilanteet ovat usein monimutkaisia ja vaikeaselkoisia, minkä vuoksi edes perustarpeita ei ole välttämättä aluksi helppoa havaita ja hahmottaa.

Tärkeän suomalaista työttömyyttä käsittelevän tutkimuksen (Kortteinen & Tuomikoski 1998a) mukaan pitkäaikaiseen työttömyyteen liittyy sairastavuuden lisääntymistä, sosiaalisen luottamuksen murenemista, sosiaalisten suhteiden sirpaloitumista, yhteiskunnallisen kiinnittymisen heikentymistä, toimeentulo-ongelmia sekä yleistä merkityksellisyyden menetystä. Tarpeiksi käännettynä nämä ongelmat näyttäytyvät riittävän terveyden turvaamisena, sosiaalisten suhteiden ja sosiaalisten taitojen vahvistumisena, osallisuuden ja luottamuksen vahvistumisena, riittävän toimeentulon turvaamisena sekä positiivisen tulevaisuuden näkymän vahvistumisena.

”Riittävän terveyden saavuttaminen on keskeinen tarve, joka vaikuttaa edelleen moniin muihin tekijöihin työttömyyden taustalla.”

Työttömyyden ja terveyden välisestä suhteesta on olemassa runsaasti tutkimusta. Vaikka edelleen kiistellään siitä, johtaako työttömyys terveysongelmien lisääntymiseen vai terveysongelmat työttömyyteen ja sen pidentymiseen, on selvää, että työttömillä vajeita terveydessä esiintyy työssäkäyviä enemmän. Kuten Peppi Saikku (2011) on todennut, työttömyyden ja terveyden välillä vallitsee moniulotteinen vaikutussuhde, josta voi syntyä jopa itse itseään vahvistava kierre. Toisin sanoen työttömyys heikentää terveyttä ja heikentynyt terveys puolestaan heikentää työllistymisen mahdollisuuksia. Siksi riittävän terveyden saavuttaminen on keskeinen tarve, joka vaikuttaa edelleen moniin muihin tekijöihin työttömyyden taustalla.

Välityömarkkinoilla olevien ihmisten terveystarpeet voivat liittyä sekä psyykkiseen että fyysiseen terveyteen. Kauppinen ym. (2010) ovat esittäneet monia vaikutuskanavia, joiden kautta psyykkiseen terveyteen liittyvät tarpeet voivat kehittyä. Niitä ovat esimerkiksi toimeentuloon liittyvä stressi, työttömyydestä itsetuntoon ja minäkuvaan kohdistuvat iskut tai käänteisesti työssäolon psyykkiselle hyvinvoinnille tuottamien ulkoisvaikutusten menettäminen (mt.). Työttömyysjakson pidentyessä eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta voi tulla huomattava.

Fyysiseen terveyteen liittyviin tarpeisiin vaikuttavia tekijöitä voivat Kauppisen ym. (2010) mukaan olla edellä mainittujen psyykkisten tekijöiden lisäksi esimerkiksi työttömyydestä seuraava elintapojen muutos, epäterveellisempi syöminen, tupakoinnin ja alkoholin käytön lisääntyminen tai terveyspalveluiden saatavuuden heikentyminen. Myös fyysiseen terveyteen liittyvien tarpeiden moninaisuus voi olla seurausta terveysongelmien kasautumisesta, minkä työttömyyden pidentyminen tekee todennäköisemmäksi. Kauppinen ym. (2010) kuitenkin muistuttavat, että terveyteen liittyvien tarpeiden kehittyminen on hyvin yksilöllistä ja se riippuu paljolti yksilöiden taustoista. Siitä huolimatta työttömillä on keskimäärin enemmän tarpeita riittävän terveyden saavuttamisen suhteen kuin työssäkäyvillä.

”Sosiaalisten suhteiden vahvistumiseen ja sosiaaliseen luottamukseen liittyvät tarpeet ovat työttömillä niin ikään merkittäviä.”

Sosiaalisten suhteiden vahvistumiseen ja sosiaaliseen luottamukseen liittyvät tarpeet ovat työttömillä niin ikään merkittäviä. Kortteinen ja Tuomikoski (1998b) ovat osoittaneet, että mitä enemmän työttömillä on sosiaalista luottamusta ja voimaannuttavia ihmissuhteita, sitä paremmin he ”jaksavat” myös työttömyysjakson aikana. Sosiaalinen luottamus suojaakin työttömiä muilta hyvinvointiin vaikuttavilta vajeilta kuten terveydentilan heikentymiseltä. Mikäli esimerkiksi välityömarkkinoilla olevalla ihmisellä on vähän häntä tukevia ihmissuhteita, on todennäköistä, että hänellä on enemmän myös terveyteen liittyviä tarpeita. Siksi sosiaalisen luottamuksen vahvistaminen on tärkeää. Näyttää kuitenkin siltä, että monilla työttömillä sosiaalinen luottamus on vähäistä (Vaarama, Moisio & Karvonen).

Yleensä yksilöä tukevat sosiaaliset verkostot puuttuvat niiltä välityömarkkinoilla olevilta ihmisiltä, joilla ongelmat ovat jo ehtineet kasautua ja joiden ongelmat ovat jatkuneet pitkään. Esimerkiksi vankilasta vapautuneilla moninkertaisilla rikoksenuusijoilla sosiaalista tukea ei ole välttämättä saatavilla lainkaan, kun jopa perhesuhteet ovat katkenneet (Näkki 2006). Myös päihdeongelmaisilla yhteiskuntaan integroitumista tukevat sosiaaliset suhteet voivat olla riittämättömiä (ks. Hännikäinen-Uutela 2004). Ilman tukevia ihmissuhteita mahdollisuudet sekä päihdeongelmista selviämiseen että etenemiseen työelämäpolulla heikentyvät. Ojala ja Kontula (2002) ovat tutkineet keski-ikäisiä yksineläjiä ja todenneet, että henkilöt ilman vahvaa sosiaalista tukea kokevat vastoinkäymiset tavallista suurempina ja kun heikkoon sosiaaliseen tukeen yhdistyy työttömyys, on vaarana yhteiskunnan marginaaliin ajautuminen.

Välityömarkkinoilla olevien nuorien sosiaalisia suhteita tutkinut Suutari (2001) toteaa, että nuoren luottamus sosiaalisen verkostonsa jäseniin toimii perustana materiaaliselle, sosiaaliselle ja emotionaaliselle tuelle. Erityisesti suhteet vanhempiin ja ystäviin muodostavat tärkeän pohjan nuorten toiminnalle laajemmassa yhteisössä – yhteiskunnassa. Vaikka sosiaaliset suhteet voivat aiheuttaa nuorille ahdistavaakin riippuvuuden tunnetta, monen nuoren on pakko ”luottaa verkostonsa tukeen marginaalin niukkuudessa selviytyäkseen” (Suutari 2001, 184). Nuorten aikuisten syrjäytymiskierrettä tutkineiden Lehtosen ja Kallungin (2013) mukaan vahvistamalla nuoren aikuisen luottamusta lähisuhteisiin syrjäytymisvaarassa eläviä voidaankin aidosti tukea.

”Työelämässä pärjääminen edellyttää nykyisin yhä enemmän sosiaalisia taitoja, muun muassa siksi, että palveluammattien määrä on viime vuosikymmeninä kasvanut suhteessa teollisuuden ja alkutuotannon ammatteihin.”

Sosiaaliseen luottamukseen liittyvät tiiviisti ihmisten sosiaaliset taidot, joita kehittämällä itseä suojaavien verkostojen rakentaminen ja merkittävien ihmissuhteiden solmiminen on helpompaa. Myös työelämässä pärjääminen edellyttää nykyisin yhä enemmän sosiaalisia taitoja, muun muassa siksi, että palveluammattien määrä on viime vuosikymmeninä kasvanut suhteessa teollisuuden ja alkutuotannon ammatteihin (ks. Honkatukia ym. 2014). Jokinen ja Sieppi (2018) ovat korostaneet, että tulevaisuudessa kyky työskennellä sosiaalisissa tilanteissa tulee entisestään kasvattamaan merkitystään työelämässä. Siten sosiaalisten taitojen kehittäminen on yksi keskeinen tarve myös välityömarkkinoilla olevilla ihmisillä.

Usein esimerkiksi välityömarkkinoilla työpajatoimintaan tai muuhun sosiaalisen vahvistamisen toimintaan osallistuvilla nuorilla on havaittu parantamisen tarpeita sosiaalisissa taidoissa (ks. esim. Salmela 2008, Sorvoja 2009, Korhonen & Limpi 2011, Myllymäki 2012, Hernelahti 2014, Ikonen & Sopanen 2014, Junno & Kolehmainen 2014, Ikonen 2015, Merikukka 2015, Rantanen 2015, Rissanen 2016, Fager-Pintilä 2017, Heikura 2018). Myös pitkäaikaistyöttömillä on havaittu vajausta sosiaalisissa taidossa (ks. esim. Kankainen 2007, Piirto 2008, Suoknuuti 2013, Kuronen & Laaksonen 2015, Paatsalo 2016). Mielenterveyskuntoutujien kohdallakin sosiaalisten taitojen vajeet ovat keskeinen kysymys (ks. esim. Vehkaoja 2009, Antikainen ym. 2017, Pesonen & Pitkänen 2018).

Sosiaalisten taitojen vahvistaminen on siinäkin mielessä tärkeää, että niillä on katsottu olevan vaikutusta ylisukupolvisen työttömyyden ilmenemiseen. Pohjantammen (2007) mukaan niissä perheissä, joissa sosiaaliset taidot olivat paremmat, nuorten oli helpompi käsitellä perhettä kohdannutta työttömyyttä ja peilata tilannetta omiin tulevaisuuden odotuksiinsa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten sosiaaliset taidot voivat suojata nuoria syrjäytymiseltä ja vahvistaa heidän asemaansa työmarkkinoilla.

Sosiaalista luottamuksen tarkastelua voidaan laajentaa myös yleisempään yhteiskunnalliseen luottamukseen. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella voidaan olettaa myös tällaisen luottamuksen olevan yleensä vähäisempää välityömarkkinoilla olevien ihmisten keskuudessa. Esimerkiksi Ahonen (2016) havaitsi, että työttömien sosioekonomisessa ryhmässä luottamus kanssaihmisiin oli Suomessa vähäisempää kuin muissa tarkastelluissa ryhmissä. Työttömyys näytti vaikuttavan negatiivisesti myös niin sanottuun ”yleistyneeseen luottamukseen” Kouvon ja Kankaisen (2009) tutkimuksessa. Jos laajemmankin luottamuksen tunteen ajatellaan tukevan ihmisten hyvinvointia ja lisäävän mahdollisuuksia työmarkkinoilla, myös tämän tyyppisen luottamuksen vahvistamiselle näyttää olevan välityömarkkinoilla tarvetta.

”Osallisuuden kokemuksella on suoria sekä epäsuoria vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin sekä toimintakykyyn.”

Yhteiskunnalliseen luottamukseen liittyy keskeisesti osallisuus ja tunne osallisuudesta. Osallisuuden kokemuksella on suoria sekä epäsuoria vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin sekä toimintakykyyn. Siksi osallisuus on keskeinen kysymys myös välityömarkkinoilla. Useissa viimeaikaisissa tutkimuksissa ja selvityksissä on havaittu, että välityömarkkinoilla olevien ihmisten osallisuus kaipaa monin paikoin vahvistamista (ks. esim. Kokko & Virrankari 2013, Harju 2015, Merikoski 2016, Oksanen 2016, Osma 2016, Isola ym. 2017, Rissanen & Sipilä 2018). Kuten terveys ja sosiaalinen luottamus, myös osallisuus on voimavaratekijä, jonka positiivinen muutos voi kantaa pitkälle ja vahvistaa myös muita välityömarkkinoilla olevan ihmisen voimavaroja. Hyvin usein pitkäaikaistyöttömyyteen ja heikkoon työmarkkina-asemaan liitetään materiaaliset puutteet eli toisin sanoen toimeentuloon liittyvät vajeet. Koska työttömyys tarkoittaa lähes aina tulotason alenemista, erityisesti työttömyyden pitkittyessä työtön kohtaa yleensä taloudellisia vaikeuksia. Ervastin (2004) mukaan juuri taloudelliset ongelmat ovat tärkein selittävä tekijä työttömyyden ja hyvinvoinnin negatiivisen muutoksen välillä. Myös esimerkiksi Harjun (2015) tutkimuksen aineistosta välittyy toimeentulo-ongelmien keskeisyys pitkäaikaistyöttömien jaksamiseen vaikuttavana huolena. Airio ja Niemelä (2013) ovat havainneet, että työmarkkinatukea saavat ihmiset, joita voidaan pitää työttömyysturvajärjestelmän piirissä olevista kaikkein heikoimmassa asemassa olevina, kokevat toimeentulonsa heikommaksi kuin työttömät keskimäärin. Nuorisobarometrin tulosten mukaan näyttää lisäksi siltä, että syrjäytymisvaarassa olevilla nuorilla huoli toimeentulon riittävyydestä on suurempi kuin muilla kyselyyn vastanneilla nuorilla (Lähde 2012).

Näin ollen riittävän toimeentulon turvaamista voidaan pitää välityömarkkinoilla olevien ihmisten näkökulmasta keskeisenä tarpeena, varsinkin, jos hyvinvoinnin nähdään heijastuvan myös työttömien työ- ja toimintakykyyn. Myös toimeentulo-ongelmien osalta on syytä muistuttaa niiden aikaansaamista vaikutuksista muihin välityömarkkinoilla olevien ihmisten voimavaroihin. Yksi viimevuosina monille toimeentulo-ongelmia tuottanut tilanne on ylivelkaantuminen, jonka vaikutukset voivat näkyä ihmisten taloudessa pitkään tai jopa pysyvästi.

”Mitä merkityksellisemmäksi välityömarkkinoilla oleva ihminen oman elämänsä tuntee ja mitä positiivisempi tulevaisuuden odotus hänellä on, sitä todennäköisempiä ovat myös positiiviset siirtymät työelämäpolulla.”

Mitä merkityksellisemmäksi välityömarkkinoilla oleva ihminen oman elämänsä tuntee ja mitä positiivisempi tulevaisuuden odotus hänellä on, sitä todennäköisempiä ovat myös positiiviset siirtymät työelämäpolulla. Kuten esimerkiksi Keskitalon (2012) kuvaama esimerkki osoittaa, toivo työllistymisestä voi olla tärkeä eteenpäin työntävä voima työttömän arjessa. Kojon (2010) mukaan erityisesti nuorilla tulisi olla pidemmän aikavälin tavoitteita tai haaveita, jotta heille syntyisi riittävä motivaatio toimia elämäntilanteensa parantamiseksi. Toivon menettäminen ja negatiivinen suhtautuminen tulevaisuuteen voivat nimittäin muodostua sekä merkittäväksi rajoitteeksi hyvinvoinnille että esteeksi työelämäpolulla etenemiselle (ks. esim. Suikkanen ym. 2005, Ekqvist 2015, Raivio 2018). Hult ym. (2017) ovat tarkastelleet elämän merkityksellisyyden yhteyttä työttömien työkykyyn ja todenneet yhteyden vahvaksi. Välityömarkkinoilla olevien kannalta olisikin tärkeää vahvistaa tunnetta oman elämän merkityksellisyydestä.

Yleensä erityisesti nuorille aikuisille elämän merkityksellisyyden kokemus näyttäytyy hyvin tärkeänä heidän toimintaansa ohjaavana ja hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä (Vaarama, Siljander, Luoma & Meriläinen 2010). Kauppinen ym. (2010) havaitsivat, että jo lyhyen aikaa työttöminä olleilla elämän merkityksellisenä kokeminen on heikompaa kuin työllisillä. Myös monissa muissa välityömarkkinoilla olevien tilannetta kuvaavissa tutkimuksissa välittyvät elämän merkityksellisyyden kokemuksessa ilmenevät vajeet (ks. esim. Lepistö 2015, Raussi & Salminen 2017, Tuominen 2017, Leemann ym. 2018).

Läheisesti elämän merkityksellisyyden kokemukseen liittyy elämänhallinta ja koherenssin tunne. Yleensä merkityksellisyyden kokemus on nähty yhtenä koherenssin tunteen tekijänä. Koherenssin tunne voidaan määritellä yksilön kyvyksi nähdä ympäristönsä ja eteen tulevat tilanteet ymmärrettävinä, hallittavina ja mielekkäinä (Vastamäki 2010). Välityömarkkinoilla oleville ihmisillä on usein havaittu olevan vajeita myös koherenssin tunteessa. Viimeaikaisessa tutkimuksessa työttömien koherenssin tunnetta onkin tutkittu melko aktiivisesti. Esimerkiksi väitöskirjassaan Vastamäki (2010) on osoittanut, että työttömillä koherenssin tunne on matalampi kuin työssä olevien henkilöiden tai muun väestön koherenssin tunne. Toisaalta vahva koherenssin tunne myös ennakoi nopeampaa uudelleentyöllistymistä. Siksi koherenssin tunteen vahvistaminen on välityömarkkinoilla olevilla keskeinen tarve. Myös muissa tarkasteluissa välityömarkkinoilla olevien ihmisten koherenssin tunteessa ja elämänhallinnassa on nähty parantamisen varaa (ks. esim. Priha 2011, Volanen 2011, Liukkonen 2012, Virtanen 2014, Niemi 2015, Wirman 2017, Jaaranen 2018).

”Silloin, kun merkityksellisyyden kokemukset omassa elämässä ovat vähentyneet ja itsetunto on saanut kolahduksia, myös oman itsensä arvostamisessa esiintyy vajeita.”

Yksi näkökulma koherenssiin on oman itsensä ja oman toiminnan arvostaminen, joka saattaa olla joskus välityömarkkinoilla oleville ihmisille vaikeaa. Silloin, kun merkityksellisyyden kokemukset omassa elämässä ovat vähentyneet ja itsetunto on saanut kolahduksia, myös oman itsensä arvostamisessa esiintyy vajeita. Monissa tutkimuksissa on havaittu, että erityisesti pitkäaikaistyöttömillä ja pitkään työmarkkinoilta poissa olleilla saattaa olla tarpeita itseluottamuksen lisäämisen sekä itsensä ja oman toimintansa arvostamisen vahvistamisen suhteen (ks. esim. Suikkanen ym. 2005, Piirto 2008, Pekkala & Päärni 2012, Kuusisto 2014).

Usein elämänhallinnan puutteisiin on yhdistetty myös motivaation puute. Motivaatiolla eli toiminnan käynnistävillä ja toimintaa suuntaavilla tekijöillä on suuri rooli myös siinä, miten ihmiset pystyvät etenemään työelämäpoluillaan ja miten he pärjäävät työmarkkinoilla ylipäätään. Esimerkiksi Kuvaja (2012) on tutkimuksessaan tarkastellut välityömarkkinoilla olevien motivaatiota ja havainnut, että vahvistamalla elämänhallintaa ja itseluottamusta, myös eri asioihin suuntautuvaa motivaatiota voidaan vahvistaa.


Tämä artikkeli on Välityömarkkinat ja tarvelähtöiset työllisyyspalvelut -julkaisusta.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, marraskuu 2019