SOSTEn julkaisu: Hyvinvointitaloudessa eteenpäin

Hyvinvointitaloudessa eteenpäin -julkaisun johdanto

Jussi Ahokas
julkaistu 9.3.2021

Jussi Ahokas on SOSTEn pääekonomisti. Hän on työskennellyt hyvinvointitalouden parissa vuodesta 2014 asti ja johtanut hyvinvointitaloustyötä SOSTEssa. Ahokas on yhteiskuntatieteiden maisteri, joka on aiemmin toiminut tutkijana muun muassa Valtion talouden tutkimuskeskuksessa. Hänen tutkimuskohteinaan ovat olleet muun muassa Suomen talouden rakenne sekä suomalainen talouspolitiikka.

SOSTEssa hyvinvointitaloustyötä on tehty pian vuosikymmenen ajan. On sopiva aika pysähtyä tarkastelemaan sitä, mihin hyvinvointitalouden kanssa on päästy eteenpäin niin sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kentällä kuin yhteiskunnassa laajemminkin. Vuosien 2020 ja 2021 koronakriisi sekä käsillämme oleva ilmastokriisi tarjoavat juuri nyt hyvinvointitaloustyölle toimintaympäristön muutoksesta nousevat tarkastelupisteet, joiden kautta hyvinvointitalouden tulevaisuutta on syytä arvioida. Vaikka hyvinvointitalous on vakiintunut käyttöön käsitteenä ja hyvinvointilähtöinen toiminta sekä politiikka ovat vahvistuneet viime vuosina, paljon hyvinvointitaloustyötä on vielä tekemättä. Kun pyrimme vastaamaan tulevien vuosien ja vuosikymmenien yhteiskunnallisiin haasteisiin, hyvinvointitaloudella on siinä jatkossakin suuri rooli.

Hyvinvointitalouden edistyminen järjestöissä ja yhteiskunnassa

SOSTEn vuonna 2020 toteuttamassa järjestöbarometrikyselyssä tiedusteltiin sosiaali- ja terveysjärjestöjen näkemyksiä hyvinvointitaloudesta. Vastausten perusteella järjestöille hyvinvointitalouden käsite ja sisällöt olivat vuosikymmenen vaihteessa varsin tuttuja. Silti neljännes järjestövastaajista kertoi edelleen tuntevansa hyvinvointitalouden sisältöjä melko huonosti tai huonosti. Vielä heikompi tulos oli, kun järjestöiltä kysyttiin hyvinvointitalouden käsitteen hyödyntämisestä omassa työssään. Vain neljännes kertoi pystyneensä hyödyntämään hyvinvointitalouden käsitettä ja sisältöjä. Ne, jotka olivat siinä onnistuneet, kertoivat tehneensä niin vaikuttamistyössä sekä viestinnässä.

Vaikka toistaiseksi hyvinvointitalous ei näytä tavoittaneen sosiaali- ja terveysjärjestöjä parhaalla mahdollisella tavalla, vain viisi prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, ettei hyvinvointitaloustyölle ole jatkossa tarvetta. Järjestöissä toivottiin jatkossa hyvinvointitaloustyöltä ennen kaikkea konkreettisten toimenpiteiden, kuten vaikuttavuustyön kehittämistä sekä hyvinvointitalousnäkökulman laajentamista järjestötyön ja aikamme suurten yhteiskunnallisten muutosprosessien jäsentämiseen.

SOSTElle edellä kuvatut tulokset ovat pieni pettymys, mutta eivät suinkaan odottamattomia. 2010-luvulla SOSTEn hyvinvointitaloustyö on nimittäin suuntautunut enemmissä määrin sosiaali- ja terveysjärjestökentästä ulospäin. Tämä on ollut tietoinen valinta, sillä hyvinvointitaloutta ja hyvinvointitalousajattelua on haluttu tehdä tutuksi myös kotipesän ulkopuolella – julkisessa hallinnossa, Euroopan unionissa ja muilla kansalaisyhteiskunnan alueilla. Ja tässä työssä on kiistämättä onnistuttu.

Yksi parhaista näytöistä oli Suomen vuoden 2019 EU-puheenjohtajuuskausi, jolloin hyvinvointitalous nousi yhdeksi sosiaali- ja terveyssektorin kärkiteemoista sosiaali- ja terveysministeriön johdolla. Euroopan neuvostossa hyväksyttiin lokakuussa päätelmät hyvinvointitaloudesta ja näin teema nousi koko Euroopan politiikka-agendalle. Kun samalla hetkellä muodostettiin uutta komissiota ja linjattiin sen työohjelmaa, parempaa ajankohtaa hyvinvointitalouden esiinmarssille eurooppalaisille areenoille voi tuskin kuvitella.

Kotimaassa hyvinvointitalous on noussut teemana valtionhallinnon ja tutkimuslaitosten agendalle. Vuoden 2020 lopulla Suomi lähti mukaan Wellbeing Economy Governments -verkostoon yhdessä Skotlannin, Uuden-Seelannin, Islannin ja Walesin kanssa. Tässä verkostossa eri maiden hallitukset ja hallinnot työstävät yhdessä hyvinvointitalouden ja hyvinvointipolitiikan välineitä, strategioita ja hallintamalleja. Kansalaisyhteiskunta on ollut keskeisesti synnyttämässä myös tätä yhteistyötä. Globaali hyvinvointitalousverkosto Wellbeing Economy Alliance ja sen jäseneksi vuoden 2019 alussa liittynyt SOSTE ovat jatkossakin tukemassa hallitusten välistä yhteistyötä omalla panoksellaan.

Hyvinvointitaloutta käsitellään myös syksyllä 2020 aktivoituneen Kansanterveyden neuvottelukunnan työssä ja erityisesti sen yhdessä alajaostossa. Lisäksi ministeriöiden kansliapäälliköiden ympärille on muodostettu korkean tason hyvinvointitalouden ohjausryhmä, joka pohtii hyvinvointitaloustyötä strategisemmalla tasolla. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreessa strategiassa hyvinvointitalous on yksi toiminnan läpäisevistä sisältöteemoista. Kaikki nämä esimerkit kuvaavat sitä, että jos hyvinvointitalous oli Suomessa 2010-luvun alussa yksinään SOSTEn edistämä teema, se ei ole sitä enää tänä päivänä. Hyvinvointitaloutta rakennetaan nyt yhtä aikaa monesta suunnasta, mikä onkin onnistumisen kannalta välttämätöntä.

Kehitettävää ja kovaa työtä hyvinvointitalouden saralla kuitenkin edelleen riittää kaikilla sektoreilla ja yhteiskunnassa yleensä, Suomessa ja kansainvälisesti. Vuosien 2020 ja 2021 koronakriisi asetti myös hyvinvointitaloudelle pakollisen tarkastelupisteen: miltä hyvinvointitalous ja sen tavoittelu näyttävät syvän terveydellisen, sosiaalisen sekä taloudellisen kriisin aikana ja sen jälkeen. Toinen ajankohtainen tarkastelupiste on tietysti samanaikaisesti käsillämme oleva ilmastokriisi: mikä on hyvinvointitalouden ja kestävän ekologisen kehityksen välinen suhde. SOSTEssa lähes vuosikymmenen jatkuneen hyvinvointitalouden kehitystyön sekä EU-puheenjohtajuuskauden tarkastelu on hyvä nivoa yhteen näiden suurempien kysymysten kanssa.

Julkaisun tavoitteet ja sisällöt

Tämän julkaisun tavoitteena on tarkastella sitä, mihin hyvinvointitalouden kanssa on viime vuosina tultu ja mitä seuraavaksi hyvinvointitaloustyössä tulisi huomioida, mihin erityisesti panostaa ja millaisia uusia avauksia hyvinvointitalouden osalta tarvitaan. Julkaisu koostuu kahdeksastatoista erillisestä lyhyestä artikkelista, jotka kaikki käsittelevät omasta näkökulmastaan hyvinvointitaloutta ja sen viime vuosien kehitystä. Kirjoittajina ovat sekä SOSTEn että sen läheisten sidosryhmien asiantuntijat, jotka ovat omassa työssään osallistuneet hyvinvointitalouden edistämiseen, tulleet tutuiksi käsitteen ja hyvinvointitaloustyön kanssa sekä muodostaneet siitä kirkkaan asiantuntijanäkemyksen. Tästä näkökulmasta kirjoitukset ovat tietyllä tapaa ”sisäpiirin” näkökulmia hyvinvointitalouteen, vaikka kirjoittajien suhde hyvinvointitalouteen käsitteenä ja toimintana vaihteleekin.

Julkaisun artikkelit on jaoteltu neljän erillisen teeman alle. Ensimmäinen teema on Hyvinvointitalouden alkutaival, jossa käydään konkreettisella tasolla läpi suomalaisen hyvinvointitaloustyön ensimmäisiä vuosia ja kartoitetaan saavutettuja virstanpylväitä. Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteeri Riitta Särkelä, joka oli SOSTEssa käynnistämässä hyvinvointitaloustyötä, kuvaa artikkelissaan työn alkuvaiheita, valittuja painopisteitä sekä peilaa vuonna 2014 julkaistun Hyvinvointitalous-kirjan sisältöjä tähän päivään. SOSTEn pääekonomisti Jussi Ahokas avaa omassa artikkelissaan SOSTEn hyvinvointitaloustyön päälinjoja vuoden 2014 jälkeen. Teeman täydentää Suomen EU-edustuston erityisasiantuntijan Pasi Korhosen sekä sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelevan virkamiehen Päivi Mattila-Wiron artikkeli, joka käsittelee hyvinvointitalouden nousua yhdeksi Suomen EU-puheenjohtajuuskauden kärkiteemoista vuonna 2019.

Julkaisun toinen teema on otsikoltaan Hyvinvointitalous kansalaisyhteiskunnassa, hallinnossa ja politiikassa. Otsikko kuvaakin varsin hyvin niiden neljän artikkelin sisältöjä, jotka tämän teeman julkaisussa muodostavat. Wellbeing Economy Alliancen Rabia Abrar esittelee omassa artikkelissaan kansainvälisen kansalaisyhteiskunnan hyvinvointitalousverkoston toiminta-ajatuksen, tavoitteet sekä konkreettisia toimenpiteitä niiden saavuttamiseksi. THL:n asiantuntijoiden Nella Savolaisen, Tuulia Rotkon ja Tapani Kauppisen artikkelissa puolestaan tarkastellaan paikallistason hyvinvointijohtamisen ja hyvinvointitalouden suhdetta. Demos Helsingin Johannes Anttila pohtii omassa artikkelissaan seuraavaksi sitä, miten hyvinvointitalous voisi mahdollistaa muutosta ja millaisten hallintamallien kautta tämä voisi konkreettisesti tapahtua. Teeman täydentää sosiaali- ja terveysministerin valtiosihteerin Saila Ruuthin artikkeli, jossa hän kysyy, onko hyvinvointitalous ainoastaan vanhan politiikan uudelleenlämmittelyä vai kokonaan uudenlaisen hyvinvointipolitiikan alku.

Kolmannessa teemassa syvennytään järjestöjen hyvinvointitalousnäkökulmiin. SOSTEn erityisasiantuntijat Päivi Rouvinen-Wilenius ja Mervi Aalto-Kallio esittelevät hyvinvointitalouden kriteeristön, jonka avulla hyvinvointitalous voidaan konkretisoida järjestötoiminnaksi. Positiiviset ry:n toiminnanjohtaja Sini Pasanen kuvaa omassa artikkelissaan sitä, miten sosiaali- ja terveysalan järjestöt voivat hyödyntää hyvinvointitaloutta omassa vaikuttamistyössään ja miten hyvinvointitalousajattelu voi tukea järjestötoimintaa. MIELI ry:n toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi hahmottelee hyvinvointitaloudesta yhteiskuntapolitiikan pääteemaa ja kuvaa sitä, mitä tämä voisi konkreettisesti tarkoittaa mielenterveystyössä.

Neljäs teema liikkuu hyvinvointitalouden rajapinnoilla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että hyvinvointitaloutta lähestytään sellaisten teemojen kautta, jotka selvästi liittyvät hyvinvointitalouteen, mutta jotka eivät vielä toistaiseksi ole siihen täysin integroituneet. SOSTEn erityisasiantuntija Ansku Holstila katsoo hyvinvointitaloutta ilmastotoimien ja ekologisen jälleenrakennuksen vinkkelistä. Tampereen yliopiston tutkija Anna Elomäki puolestaan tarkastelee hyvinvointitalouden, tasa-arvopolitiikan sekä feminististen taloustutkimuksen välistä suhdetta. Terveyden edistämisen ja hyvinvointitalouden rajapintoihin pureutuvat EuroHealthNetin johtaja Caroline Costongs ja asiantuntija Alba Godfrey. Fingon asiantuntijan Elina Mikolan artikkeli luotaa ja käsittelee kriittisesti hyvinvointitalouden sekä globaalin kestävän kehityksen yhteyttä.

Julkaisun neljännessä sisältöteemassa käsitellään hyvinvointi-investointeja ja hyvinvointipolitiikkaa. Hyvinvointi-investointien käsitettä SOSTEssa jäsentänyt Aatu Puhakka tarkastelee hyvinvointi-investointeihin vaikuttavien olosuhteiden muutosta Suomessa ja EU:ssa viime vuosien aikana. SOSTEn erityisasiantuntija Aleksi Kalenius jakaa omassa artikkelissaan hyvinvointitalouden kahteen ulottuvuuteen ja tarkastelee hyvinvointipalveluita keinona sekä hyvinvointia päämääränä. Tutkija ja filosofi Frank Martela Aalto-yliopistosta avaa artikkelissaan hyvinvointipolitiikan tuoreita virtauksia ja esittää hyvinvointipolitiikkaa hyvinvointitalouden konkreettiseksi ilmentymäksi.

Hyvinvointitaloudessa eteenpäin

Julkaisun lopussa vedetään yhteen artikkeleiden sanomaa ja tehdään muutamia esityksiä hyvinvointitaloustyön seuraaviksi askeleiksi sekä painopisteiksi. Kuten sosiaali- ja terveysjärjestöjen vastauksista Järjestöbarometrissä kävi ilmi, jatkossa keskeistä on pystyä edelleen konkretisoimaan hyvinvointitaloutta ja luomaan sellaisia toiminnan, hallinnon ja politiikan malleja, jotka aidosti rakentavat tavoitteen mukaista taloutta ja yhteiskuntaa pala kerrallaan. Toisin sanoen jatkossa hyvinvointipolitiikan tai hyvinvointitalouspolitiikan käytäntöjä pitää vahvistaa niin Suomessa kuin Euroopassa ja kansainvälisesti. Hyvinvointitaloutta rakennetaan paikallistasolta globaalille tasolle, kaikilla sektoreilla ja yhteistyössä. Kansainvälisiä, kansallisia, alueellisia ja paikallisia verkostoja tulee edelleen vahvistaa ja eri toimijoiden on löydettävä vieläkin paremmin toisensa, jotta muutos yhteisten tavoitteiden suuntaan tapahtuu riittävän voimallisesti ja nopeasti. Aikamme suuret kestävyysongelmat vaativat ratkaisua heti ja melkeinpä kaikkien niiden kohdalla globaali näkökulma on ainoa perusteltu. Aikaisempia menestyneitä politiikkaideoita ja tehtyä työtä ei saa unohtaa, vaan samaan suuntaan kurkottavien on löydettävä toisensa ja hyödynnettävä yhteisistä ponnisteluista syntyvä synergia. Näitä periaatteita noudattaen hyvinvointitaloudesta voi tulla yksi 2020-luvun merkittävimmistä politiikkaideoista, toimintamalleista ja muutoksen tekijöistä.