SOSTEn julkaisu: Hyvinvointitaloudessa eteenpäin

Hyvinvointitalous-käsitteestä ja sen alkuvaiheista

Riitta Särkelä
julkaistu 9.3.2021

Riitta Särkelä on Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteeri, Hyvinvointialan liiton varapuheenjohtaja, Kelan ja LSKL:n hallituksen jäsen. Hän oli käynnistämässä hyvinvointitaloustyötä SOSTEssa 2010-luvun alkupuolella. Särkelä on yhteiskuntatieteiden tohtori, jonka väitöskirja käsitteli sosiaali- ja terveysjärjestöjen muutosta sosiaalipalvelujen tuottajana.

Tässä artikkelissa tarkastelen hyvinvointitalous-käsitettä sen syntyvaiheissa ja osana SOSTEn strategiaa, alkuvaiheen käsitteeseen liittyvää kehittämistyötä sekä sille tuolloin erityisesti Hyvinvointitalous-julkaisussa annettuja sisältöjä. Lisäksi arvioin sitä, miltä hyvinvointitalous-käsitteen tilanne näyttää tänään, tämänhetkisissä yhteiskunnallisissa olosuhteissa.

Hyvinvointitalouden liikkeellelähtö

SOSTE lanseerasi hyvinvointitalous-käsitteen vuonna 2012. Valmistelutyötä oli tehty jo vuonna 2011, kun kolme keskusjärjestöä Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ja Terveyden edistämisen keskus yhdistettiin perustamalla uusi järjestö, SOSTE. Yksi uuden järjestön tiimeistä oli hyvinvointitaloustiimi, jonka johtajana toimin. Sittemmin hyvinvointitalouden kehittäminen on asettunut eri tavoin SOSTEn organisaatioon. Oma työskentelyni hyvinvointitalouden kanssa päättyi SOSTEssa 2014 lopussa. Sen jälkeen olen seurannut asiaa ja osallistunut hyvinvointitalousajattelun edistämiseen yhdessä jäsenjärjestössä, Ensi- ja turvakotien liitossa.

Hyvinvointitalous-käsite lanseerattiin SOSTEssa välineeksi haastaa eri tahoja keskusteluun sosiaali- ja terveyspolitiikan ja hyvinvointivaltion tulevaisuudesta sekä hyvinvoinnin ja talouden suhteesta. Alussa käsite oli lähinnä keskusteluun haastava lähestymistapa hyvinvointivaltion uudistamiseksi. Sen lanseeraus ajoittui aikaan, jolloin talous ja taloudellinen kasvu olivat nousseet itseisarvoiksi ja tavoitteiksi sinänsä. Asioiden tarkastelujänne oli lyhyt. Myös sellaiset äänenpainot olivat lisääntyneet, että ihmisten hyvinvointi ja sitä tukevat järjestelmät ovat vain kuluerä. Ihmisten hyvinvoinnin ja taloudellisen menestyksen välillä oli vahva ja hedelmätön jännite.

SOSTEn Hyvinvointitalous-tiimi sai tehtäväkseen avata hyvinvointitalous-käsitteen sisältöä, mahdollisuuksia ja siihen liittyviä jännitteitä yhteistyössä jäsenyhteisöjen ja alan tutkijoiden kanssa. Uutena käsitteenä hyvinvointitalous herätti kiinnostusta, innostusta, mutta se myös hämmensi ja herätti vastustusta. Meillä oli vahva visio ja usko siihen, että kielen ja käsitteiden avulla muutetaan maailmaa. Aloimme systemaattisesti tiimissä työstää käsitettä ja käydä keskusteluja eri tahojen kanssa. Välillä tuntui, että asian kanssa oli vaikea edetä, sillä valtaparadigma Suomessa tuntui asettuvan hyvinvointitaloutta vastaan.

Hyvinvointitalous SOSTEn strategiassa – kohti Hyvinvointitalous-kirjaa

SOSTEssa hyväksyttiin järjestön ensimmäinen varsinainen kolmivuotinen strategia helmikuussa 2012. Hyvinvointitalous oli yksi strategian kolmesta painopistealueesta. Strategian mukaan hyvinvointitalous kuvaa SOSTEn tavoitetilana kestävää hyvinvoinnin ja talouden tasapainoa. Ajateltiin, että hyvinvointitaloudessa voivat hyvin ihminen ja talous. Vakaan ja kestävän kehityksen rajoissa kasvava talous nähtiin ihmisten hyvinvoinnin ja perusoikeuksien takaamisen keskeiseksi välineeksi. Pohjoismainen hyvinvointimalli ja sen luoma vakaus nähtiin kestävää taloudellista kasvua tuottavana investointina. Korostettiin myös, että hyvinvointitaloudessa ihmisten hyvinvointi ja talouden kasvu olisivat tasapainossa.

SOSTEn strategian sisältämässä määrittelyssä oli kysymys eräänlaisesta esiymmärryksestä ja mahdollisesta hyvinvointitalouden määrittelytavasta, joka kytkeytyi uuden organisaation tavoitteisiin ja arvoihin. Lähtökohtana oli, että käsite antaa tilaa vaihtoehtoisille pohdinnoille ja sisällön määrittelylle. Konkreettisena toimintana alettiin valmistella Hyvinvointitalous-julkaisua. Kirjoittajiksi kutsuttiin kokeneita eri tieteenalojen edustajia toiveella, että he toisivat erilaisia ja moniäänisiä näkökulmia hyvinvointitalous-käsitteen tarkasteluun, arvioisivat sen mahdollisia hyötyjä ja rajoituksia. Kirjoittajien toivottiin myös tuottavan aineksia käsitteen sisältöön ja arvioivan sen suhdetta olemassa oleviin käsitteisiin. Lisäksi kirjoittajien toivottiin pohtivan käsitteen tarpeellisuutta, mahdollisuuksia ja rajoituksia hyvinvoinnin ja talouden suhteen jäsentämisessä oman tieteenalansa ja tutkimustyönsä näkökulmista. Kirjoittajille annettiin hyvin vapaat kädet tuoda oma näkökulmansa keskusteluun.

Hyvinvointitalous-käsitteen kiinnostavuutta ja yhteiskunnallisen keskustelun tarvetta heijastelee se, että julkaisun kirjoittajiksi lupautui 25 ansioitunutta asiantuntijaa eri tieteenaloilta. Vain yksi kysytyistä kieltäytyi. Julkaisun tavoitteena oli käsitteen sisällön ja yhteiskunnallisen keskustelun herättämisen lisäksi palvella SOSTEn jäsenyhteisöjen kanssa yhteistä kehittämistä ja vaikuttamista. Osalle jäsenyhteisöistä hyvinvointitalous-käsite tuntui alkuvuosina vieraalta, kaukaiselta ja huonosti avautuvalta. Tilanne on sittemmin merkittävästi muuttunut. Käsitteestä on tullut yksi yhteinen väline jäsentää todellisuutta ja tuki vaikuttamistyölle.

Käsitteillä luodaan todellisuuden tulkintoja ja muutetaan maailmaa

Hyvinvoinnilla ja taloudella on vahva yhteys. Oli ilmeistä olemassa olevan tutkimuksen valossa, että molempia on tarvittu Suomen kehittymisessä yhdeksi maailman parhaiten voivista ja vauraimmista kansakunnista. Hyvinvointivaltiota oli kuitenkin alettu myös pitää taakkana ja esteenä taloudelliselle kasvulle. Toisaalta oli näyttöä siitä, että hyvinvointivaltioon tehdyt investoinnit ovat olleet yksi merkittävä tekijä Suomen menestystarinassa. Talouden on välillä puolestaan väitetty olevan itsekkäisiin päämääriin pyrkivä toiminta-alue, joka tuottaa epätasa-arvoa. Silloin unohtuu, että taloudellinen toimeliaisuus luo edellytyksiä hyvinvointijärjestelmien olemassaololla. Molemmat olivat dikotomisina ajattelutapoina kestämättömiä ja tuottivat vain turhia vastakkainasetteluja. (Särkelä 2016.) Tulevaisuuden haasteisiin vastaamisessa tarvittiin jotakin muuta. Näistä lähtökohdista lähdimme etsimään hyvinvointitalouden sisältöjä ja määrittelyjä.

Tarvitaanko uutta käsitettä?

Hyvinvointitalous-julkaisun kirjoittajien näkökulmat hyvinvointitalous-käsitteeseen voitiin jakaa karkeasti kolmeen. Ensimmäisen muodostivat kirjoittajat, jotka eivät ottaneet suoraan kantaa hyvinvointitalous-käsitteeseen. Useimmissa tähän ryhmään kuuluvissa artikkeleissa esitettiin oman tieteenalan näkökulmasta tärkeitä tekijöitä, jotka tulisi sisällyttää määrittelyyn. Toisen ryhmän kirjoittajat pitivät käsitettä tarpeellisena ja määrittelivät sen sisältöä hyvinkin tarkasti. Kaksi ensimmäistä ryhmää muodostivat julkaisun valtaosan. Kolmas ryhmä kirjoittajista ei pitänyt käsitettä tarpeellisena tai välttämättömänä, mikä ilmeni joko suoraan tai välillisesti. Jyrkimmälle ja kielteisimmälle kannalle asettui yksi kirjoittajista, joka piti erillistä hyvinvointiajattelua ja -taloutta ongelmallisena, sillä se johtaisi hänen mukaansa epärealistisiin vaatimuksiin, tulkintoihin ja olisi haitallista. (Särkelä ym. 2014.)

Enemmistö hyvinvointitalous-julkaisun kirjoittajista asettui joko neutraalille tai varovaisen myönteiselle kannalle erillisen hyvinvointitalous-käsitteen tai hyvinvointitalousajattelun tarpeellisuuden suhteen. Käsitettä puutteellisena sisällöltään pitävien joukko oli kirjoittajissa kuitenkin lähes yhtä suuri. Käsitteeseen liittyvä jännitteisyys oli luonnollista ja osa uusien käsitteiden vakiintumisen prosessia. Tuolloin 2014 lopussa totesimme, että jatkokeskustelussa tarvitaan myös käytännön toiminnan, politiikan ja talous- ja elinkeinoelämän ääniä. (emt.) Oli selvää, että hyvinvointitalouden käsitteellä oli yhteiskunnallinen tilaus.

Mitä hyvinvointitalous voisi tarkoittaa?

Koska hyvinvointitalous oli terminä uusi. Hyvinvoinnin taloustiede (welfare economics) oli vakiintunut käsite, joka näytti osin merkitykseltään kytkeytyvän hyvinvointitalous-termiin. Hyvinvoinnin taloustieteen suhteesta hyvinvointitalouden käsitteeseen oli kyse myös käännöksellisestä haasteesta erityisesti suomen ja englannin kielen välillä. Sekaannuksen välttämiseksi SOSTEssa haluttiin alkuvaiheessa kääntää sana hyvinvointitalous englanniksi ’welfare economy’, jolloin suoraa rinnastusta hyvinvoinnin taloustieteeseen ei syntyisi. (Särkelä ym. 2014.)

Useimpien julkaisun kirjoittajien mukaan talouden tulee olla väline hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Talous ei ole itseisarvo ja taloudellinen menestys ei ole päämäärä sinänsä. Arvioimme tuolloin, että hyvinvointitalous uutena käsitteenä ja ajattelutapana auttaisi tarkastelemaan yhteiskunnallista tilannetta ja toimintaympäristön muutosta uusista näkökulmista. Se voisi avata uusia mahdollisuuksia. Parhaimmillaan se voisi olla eri tieteenaloja yhdistävä, hyvään yhteiskuntapolitiikkaan ja hyvään elämään tähtäävä yhteinen kiinnittymispinta. Se voisi koota talouskeskustelua hyvinvoinnin ympärille. Hyvinvointi tulisi ymmärtää laajasti, ei vain sosiaalisen hyvinvoinnin tai terveyden kautta, vaan kaikkien yhteiskunnan toimien ja politiikkalohkojen kautta. Kaikilla toimilla on hyvinvointitaloudellisia vaikutuksia. (emt.)

SOSTEn strategian sisällölliset painotukset näyttivät olevan useissa kohdin samansuuntaisia julkaisun kirjoittajien ajatusten kanssa. Tässä mielessä hyvinvointitalousajattelun kehittämiselle ja levittämiselle näytti olevan hyvät lähtökohdat.

Hyvä elämän tavoittelu, osallisuus ja hyvinvointi-investoinnit hyvinvointitalouden ytimessä

Hyvinvointitalous-julkaisun yksi punainen lanka oli se, että hyvinvointitalouden päämäärä on ihmisten hyvä elämä, hyvinvointi ja hyvinvoinnin oikeudenmukainen jakautuminen. Talous on yksi niiden luomisen välineistä. Hyvinvointia ja taloutta tarkasteltiin toisistaan riippuvina. Sen ajateltiin pohjautuvan myös uudenlaiseen, aikaisempaa laajempaan ymmärrykseen hyvinvoinnista ja taloudesta. Hyvinvoinnin laajempaan ymmärrykseen liittyvinä asioina nostettiin esiin ihmisten osallisuus, kansalaisyhteiskunta ja järjestöt tärkeinä sosiaalisen pääoman ja yhteisöllisyyden lähteinä ja myös hyvinvoinnin entistä tärkeämpinä rakentajina tulevaisuudessa. Lisäksi korostettiin valintojen vaikutusten pitkäjänteistä arviointia, palvelujen ja etuuksien investointiluonnetta, tasapainoisen luontosuhteen välttämättömyyttä, hyvinvoinnin sosiaalista ulottuvuutta sekä hyvän elämän kokemuksellisuutta. (Särkelä ym. 2014)

Talouteen puolestaan liitettiin vahvasti investointien keskeinen rooli kestävän ja vakaan taloudellisen kehityksen turvaajana. Talous nähtiin artikkeleissa myös historiallisena ja muihin yhteiskunnan alueisiin linkittyvänä kokonaisuutena. Hyvinvointitalouden käsitteen nähtiin haastavan tuomaan oikeudenmukaisuuden, keskinäisen huolenpidon sekä sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden näkökulmia terävämmin taloudellisten ja tehokkuusargumenttien vastapainoksi. Lähes kaikki kirjoittajat liittivät hyvinvointitalouden hyvinvointivaltioon, hyvinvointipalveluihin ja etuuksiin laajassa merkityksessä eli tämä olisi alue, jolla hyvinvointitalouden käsitteen ajateltiin ainakin selkeästi operoivan. (emt.)

Yhteiskunnallinen maaperä hyvinvointitaloudelle ja tulevaisuuden arvot

Julkaisun artikkeleista välittyi se, että hyvinvointivaltion rakentamisen aikaan ollutta yhtenäistä ja homogeenista Suomea ei arvojen, elämäntapojen ja kulttuurien mielessä enää ollut. Kirjoittajat arvioivat, että tarvittiin keskustelua siitä, mitkä ovat yhteiskuntamme rakentamisen tärkeät arvot ja niiden sisältö. Voitiin myös tulkita, että yhteisöllisyys eri muodoissaan ja ihmisten erilaisuus yksilöllisine tavoitteineen eivät välttämättä ole ristiriidassa. Ihmisten erilaisten lähtökohtien välille siltaa rakentavaksi nostettiin empatia ja halu ottaa myös toisten lähtökohdat huomioon omien itsekkäiden pyrkimysten sijaan. (Särkelä ym. 2014)

Päämääränä pitäisi tulevaisuudessa olla ihmisten hyvä elämä, huolenpito kaikista ja ihmisten oikeudenmukainen kohtelu. Ne pitäisi pyrkiä turvaamaan kaikissa olosuhteissa. Julkisella vallalla nähtiin tässä keskeinen rooli. Kirjoittajat korostivat, ettei pidä unohtaa inhimillisen kärsimyksen lievittämisen tarvetta ja moraalista välttämättömyyttä. Hyvä elämä koskisi myös niitä ihmisiä, jotka eivät perinteisessä mielessä ole tuottavia. Hyvinvointitalouden näkökulmasta erityistä huomiota tulisi kiinnittää arviointimenetelmien kehittämiseen siten, että niillä saadaan kiinni myös monimutkaisemmista interventioista sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden alueella. Keskeiseksi asiaksi nähtiin myös, tarkastellaanko hyötyjä vain vuositasolla vai pitkäjänteisesti ja tapahtuuko tarkastelu vain tietyn sektorin kannalta vaiko yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta. (emt.)

Halusimme SOSTEssa nostaa hyvinvointitalous -käsitteen ja -ajattelun eri tieteenalojen ja toimijoiden rajoja ylittäväksi ja uutta orientaatiota luovaksi välineeksi. Käsitteillä luodaan todellisuutta ja muutetaan maailmaa. Arvioimme tuolloin, että hyvä elämä ja laaja-alaisesti ymmärretty hyvinvointi päämäärinä luovat vision, joka vetää kestävään tulevaisuuteen. Viesti, jonka halusimme tuolloin 2014 välittää, oli se, että hyvinvointitalouden näkökulmasta meillä ei ole enää varaa sivuuttaa ekologisten kysymysten vakavasti ottamista, eriarvoisuutta yhteiskunnan koheesion ja turvallisuuden uhkana eikä myöskään tulkita kulttuurisia eroja ongelmaksi ja keinoksi vihollisuuksien rakentamisessa. Ajattelen, että edellä todetut ajatukset ovat entistä ajankohtaisempia ja tärkeämpiä tänä päivänä.

Järjestöjen suuri merkitys hyvinvointitaloudessa hyvinvointi-investoijina

Yksi hyvinvointitalous-käsitteen ja -ajattelun keskeinen ajatus liittyi ehkäisevän toiminnan, palvelujen ja etuuksien näkemiseen investointeina. Käytettiin jopa ilmaisua ”hyvinvointi on vakaasti tuottava investointi”.

Vahvempaan investointiajatteluun

Investointinäkökulma on ollut aina jollakin tavalla osa suomalaista hyvinvointiajattelua, mutta arvioimme vuonna 2014, että tarvitsemme paluun vahvempaan investointiajatteluun. Parhaimmillaan investointiajattelu voisi auttaa ymmärtämään sen, että sijoituksesta saatavan tuoton odotusaika voi vaihdella ja olla hyvinvointiin tehtyjen panostusten osalta vuosikymmenienkin päässä.

Investointi viittaa taloudelliseen hyötyyn, mutta kyse voi olla myös ihmisten hyvinvoinnin kohentumisesta tai inhimillisen kärsimyksen vähentymisestä. Taloustieteen terminologian ja vaateiden siirtyminen hyvinvoinnin puolelle voi myös olla yksipuolista. Riskinottoa ei nähdä yhtä oikeutettuna hyvinvointipalvelujen kehittämisessä kuin taloudessa. Sen sijaan tuotto-odotuksia tulisi pystyä perustelemaan kustannustehokkaasti, etukäteen ja hyötyjen odotetaan realisoituvan lyhyellä aikavälillä. (Särkelä ym. 2014.)

Järjestöjen hyvinvointityö näkyväksi

Hyvinvointitalouden näkökulmasta kansalaistoiminnassa ja järjestöissä tehtävän työn merkityksen näkyväksi tekemiseen arvioitiin tarvittavan uusia välineitä. Järjestöjen toiminnasta jopa virallinen tilastointi oli puutteellista ja sitä oli säästösyistä 2010-luvulla edelleen supistettu. Esimerkiksi järjestöjen tuottamia sosiaali- ja terveyspalveluja ei enää tilastoida erikseen. Ne näyttäytyvät yksityisten palveluntuottajien tuottamina palveluina eli yhdessä yritysten kanssa. Se, mitä ei mitata, arvioida ja tilastoida, muuttuu helposti näkymättömäksi. Järjestöille on iso haaste dokumentoida, arvioida ja tehdä näkyväksi toimintansa tuloksia, vaikutuksia ja vaikuttavuutta. Hyvinvointitalous pakottaa myös kiinnittämään huomiota edistävän ja ehkäisevän toiminnan sekä palvelujen vaikutuksiin eli hyötyihin, joita ihmiset ja yhteiskunta saavat. (Särkelä ym. 2014; Särkelä 2016.)

Hyvinvointitalous-ajatteluun kytkeytyvää jatkotyötä ja järjestöjen vaikutusten esiin nostamisen kehittämistyötä on tehty vuoden 2014 jälkeen SOSTEssa ja jäsenjärjestöissä. Hyvinvointitalousajattelun lisäksi järjestöjen toiminnan tulosten ja vaikutusten osoittamiseen painetta on kasvattanut merkittävästi rahoittajien odotukset: avustetulla eurolla saatu hyöty tulisi pystyä osoittamaan. Myös kunnille on tullut entistä tärkeämmäksi osoittaa, mitä hyötyjä järjestöjen palvelun hankintaan investoinnista on.

Konkreettisia vaikutusten osoittamisen jatkotoimenpiteitä

SOSTEssa järjestötoiminnan vaikutusten arvioinnin kehittäminen on ollut tärkeä sisältöalue. Esimerkiksi 2016 SOSTEssa tehtiin työtä järjestöjen kustannusvaikuttavuuden osoittamisessa. SROI, Social Return on Investment -menetelmään liittyvä julkaisu, järjestötyön kustannusten ja tavoiteltujen vaikutusten rahamääräisessä arvioinnissa, oli yksi työn konkreettinen ilmentymä (Klemelä 2016).

Arvo-liitto ja Me-säätiö toteuttavat yhdessä eri tahojen kanssa Hyvän mitta -hankkeen 2016-2019. Se yhdisti toiminnan arvioinnin äärelle ison joukon järjestöjä ja muita tahoja. Tavoitteena oli arvioida toiminnan yhteiskunnallisia vaikutuksia taloudellisin ja laadullisin mittarein ja auttaa osallistuvia organisaatioita kehittämään toimintaansa. Me-säätiö ja ARVO kutsuivat lisäksi merkittävimmät rahoittajatahot RAY:n, Veikkauksen, opetus- ja kulttuuriministeriön ja Sitran arvioimaan resurssien vaikuttavaa käyttöä. Kohteiksi valittiin mahdollisimman heterogeeninen joukko, yhteensä 13 organisaatiota, mm. Setlementtiliitto. Hanke kokosi kaivattuja esimerkkejä vaikutusten arvioinnin malleista ja menetelmistä sekä niiden testaamisesta. (Me säätiö 2018.)

Hyvinvointitalousajattelu ja järjestöjen toiminnan vaikutusten osoittaminen ovat näkyneet myös SOSTEn jäsenjärjestöjen strategioissa. Esimerkiksi oman järjestöni, Ensi- ja turvakotien liiton edellisessä strategiassa, ”Rohkeasti ajassa” 2015-2019, toiminnan vaikutusten ja vaikuttavuuden osoittaminen oli yksi strategian tavoitteista. Se konkretisoitui käytännössä toiminnan tulosten ja vaihtoehtoisten kustannusten välttämisen osoittamisena esimerkiksi vakavasti päihdeongelmaisten odottavien ja vauvaperheiden kuntoutukseen erikoistuneessa Pidä kiinni -hoitojärjestelmässä (ETKL 2017) ja Vaikuttavuus esiin -kehittämishankkeena (2018-2020). Vaikuttavuus esiin -hankkeen tuloksina syntyi toiminnan vaikutusten arvioinnin yhteiset välineet kaikille toiminnan sisältöalueille, niiden käyttöönotto kaikissa ETKL:n jäsenyhteisöissä sekä arvioivan kulttuurin rakentuminen vähitellen osaksi kaikkien jäsenyhteisöjen työntekijöiden työtä. (Forström & al. 2020).

Edellä olevat esimerkit osoittavat, että hyvinvointitalous on alkanut elää konkreettisesti jäsenjärjestöjen arjessa.

Mahdollisuuksien ikkuna avautuu ja hyvinvointitalous politiikan ytimiin

Hyvinvointitalouskäsitettä lanseerattaessa ja sen kehittämisen ensimmäisinä vuosina elettiin talouden ja kilpailukyvyn korostamisen aikaa. Ahon hallituksesta lähtien irtauduttiin vallalla olleesta hyvinvointivaltiollisesta paradigmasta ja lähdettiin markkinoiden avaamisen ja rakentamisen tielle. Tarkastelin tuota muutosta väitöskirjassani (Särkelä 2016).

Hyvinvointitalous kilpailukyky-yhteiskunnan puristuksessa

Seuraavat hallitukset jatkoivat Ahon hallituksen viitoittamalla tiellä, joskin vähän eri painotuksin. Puhunta muuttui hyvinvointivaltiosta hyvinvointiyhteiskunnaksi. Hyvinvointiyhteiskunnasta puhuminen ei enää Vanhasen II hallituksen aikana sisältänyt lähtökohtana julkisten palvelujen ensisijaisuutta, vaan julkiset palvelut ja yritysten tuottamat palvelut haluttiin asettaa samaan asemaan. Merkille pantavaa on, että yhdestä hyvinvointimallimme perusperiaatteesta – universalismista, palvelujen ja tuen kuulumisesta kaikille – haluttiin siirtyä niiden turvaamiseen eniten tarvitseville. Kutsuin väitöskirjassani (emt.) Vanhasen II hallituksen paradigmaa kilpailukyky-yhteiskunnan ja markkinoiden paradigmaksi. Kilpailukyvyn parantaminen ja taloudellisen kasvun luominen nousivat keskeisiksi. Näissä poliittisissa olosuhteissa hyvinvointitalousajattelulla oli vaikeuksia saada merkittäviä muutoksia aikaan.

Juha Sipilän hallitus oli vielä vahvemmin markkinoita ja kilpailukykyä korostava sekä julkisen roolin vähentämiseen tähtäävä. Se näkyi esimerkiksi kyseisen hallituksen sote-uudistuksen valmistelussa: järjestämisvastuu haluttiin siirtää maakunnille kuntien sijaan, uudistuksella tavoiteltiin miljardien säästöjä ja tavoitteena oli myös valinnanvapaus. Merkit viittasivat siihen, että palvelumarkkinoiden ja yritysten aseman vahvistuminen julkisen rinnalla tai jopa sen ohi, olisi tapahtumassa. Kehystämisellä, joka korostaa yritysten tehokkuutta ja julkisten palvelujen tehottomuutta sekä valinnanvapautta tärkeänä arvona oltiin murtamassa julkinen, yhteiseen hyvään perustuva hyvinvointivastuu ja julkisen vastuun ensisijaisuus. (Ks. poliittiset linjaukset Juha Sipilän hallitusohjelma; analyysin osalta Särkelä 2016.)

Mahdollisuuksien ikkuna aukeaa hyvinvointitaloudelle

Hyvinvointitalouskäsitteen ja -ajattelun etenemisen kannalta on tärkeää tarkastella politiikkaprosessien kannalta kiinnostavia ”mahdollisuuksien ikkunoita”, joissa yhteiskunnalliset ongelmat, politiikkalinjaukset ja intressiryhmät nivoutuvat toisiinsa uudistuksia mahdollistavasti. Mahdollisuuksien ikkuna avautuu silloin, kun aika, paikka ja edellytykset ovat oikeita. Ne ovat kriittisiä käännekohtia, joiden aikana politiikan suunnasta ja tavoitteenasettelusta sovitaan. Näiden aikana politiikassa tapahtuu yleensä merkittäviä siirtymiä. (Tirronen 2011; Niemelä & Saari 2011.)

Päätöksentekoa voidaan suunnata erilaisilla kehyksillä ja varjostaa toisilla. Kehystys on olennainen osa poliittista kamppailua muutoksissa. Kehystämisen kautta kielelliset käsitteet antavat asioille merkityksen ja ohjaavat poliittista keskustelua. Kehystäminen on yhtäältä strateginen prosessi, jonka tehtävänä on luoda pohjaa tuleville päätöksille ja helpottaa perustelemaan päätökset suurelle yleisölle. Sillä luodaan myös sosiaalinen tarve tarttua johonkin asiaan ja muuttaa sitä. Suunnanmuutos ei tapahdu yhtäkkiä, vaan tapahtumat elävät lomittain (Kangas ym. 2011; Yliaska 2014).

Hyvinvointitalouden mahdollisuuksien ikkuna aukeni taloudellista kasvua ja kilpailukykyä korostavasta hallitusohjelmasta huolimatta, kun se päätyi sosiaali- ja terveysministeriön kansainvälistä ja EU-yhteistyötä koskeviin linjauksiin vuosille 2016-2019 (STM 2015). Linjauksissa korostettiin, että taloudellisesti kestävää kehitystä syntyy ainoastaan panostamalla samalla myös ihmisten hyvinvointiin, terveyteen ja toimintakykyyn. Kyse oli hyvinvointitalouden kannalta merkittävästä avauksesta poliittisessa linjausasiakirjassa. Erityisen merkittäväksi sen tekee se, että ajattelu poikkesi Suomessa olevasta puhunnan valtavirrasta.

Tukea kansainvälisestä keskustelusta

Kansainväliset talousjärjestöt OECD, Maailmanpankki ja IMF, olivat muuttaneet profiiliaan ja nostaneet hyvinvoinnin merkittävään rooliin talouskasvun moottorina. Vuonna 2018 Suomi kutsui keskeisiä päättäjiä Brysseliin keskusteluun hyvinvoinnin ja talouden suhteesta. Se avasi mahdollisuuksien ikkunan hyvinvointitalouden etenemiselle Suomessa ja EU:ssa.

Hyvinvointitalouskäsitteen ja -ajattelun kannalta seuraava merkittävä mahdollisuuksien ikkuna avautui Antti Rinteen hallituksen aloittaessa. Rinteen hallitusohjelmassa (2019, 6) todetaan:

”Tavoitteenamme on luoda Suomesta sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen yhteiskunta vuoteen 2030 mennessä. Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa taloutta hoidetaan ihmistä varten, ei päinvastoin… Yksi EU:n perustehtävistä on luoda hyvinvointia kansalaisille. EU:n oikeutus lunastetaan luomalla sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää hyvinvointia”

Suomi oli EU-puheenjohtajuusmaana 2019 jälkipuoliskolla. Hyvinvointitalous nostettiin Suomen EU-puheenjohtajuuskauden sosiaali- ja terveyspoliittiseksi prioriteettiteemaksi varhaisessa vaiheessa (ks. Korhonen ja Mattila-Wiron, tämä julkaisu). Pyrkimyksenä oli systemaattisesti korostaa hyvinvointiin tehtävien investointien ja kestävän talouskasvun keskinäistä, toisiaan tukevaa vuorovaikutusta. Hyvinvointitalouden esiin nousu Suomen EU-puheenjohtajuuskauden aikana ja sen päätyminen neuvoston päätelmiin oli merkittävä harppaus.

Sanna Marinin hallitusohjelma ja toiminta ovat jatkaneet hyvinvointi kärkenä toimintaa ja tasapainoisen suhteen rakentamista talouden ja hyvinvoinnin välille (Marinin hallitusohjelma 10.12.2019).

Hyvinvointitalous lennossa

Vuodesta 2012, jolloin hyvinvointitalous lanseerattiin uutena käsitteenä, sen sisällön avaamisesta ja konkretisoimisesta on tultu uuteen merkittävään vaiheeseen: hyvinvointitalous on lähtenyt lentoon Suomessa ja myös EU:ssa. Kun mahdollisuuksien ikkuna oli poliittisesti auki, siitä on kuljettu ja SOSTE on ollut aktiivisesti tuota työtä tekemässä. Hyvinvointitalous voi parhaimmillaan tukea Euroopan unionin tulevaa kehitystä, YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamista sekä rakentaa uudenlaista hyvinvoinnin ja talouden tasapainoa. Tuo mahdollisuus on tärkeä käyttää. Se on meidän kaikkien etu. Ennen kaikkea se on luonnon kestävyyden kannalta välttämätöntä. On ollut ilo olla yhtenä toimijana mukana hyvinvointitalousprosessin alkuvaiheissa ja jatkaa työtä nykyisessä kontekstissa.

Lähteet

ETKL (2017) Pidä kiinni- hoitojärjestelmä päihdeongelmaisille odottaville äideille ja vauvaperheille. Ensi- ja turvakotien liiton esitteitä.
Forström, Nina; Pulkkinen, Janne ja Ruottinen, Taina (2020) Vaikuttavuus esiin. Ensi- ja turvakotien liiton julkaisuja. Helsinki.
Kangas, Olli; Niemelä, Mikko ja Varjonen, Sampo (2011) Toimeentulotuen Kela-siirron kehykset politiikan asialistoilla ja kansalaismielipide. Teoksessa Niemelä, Mikko & Saari Juho (toim.) (2011) Politiikan polut ja hyvinvointivaltion muutos. Kelan tutkimusosasto. Helsinki, 144-176
Klemelä, Juha (2016) Järjestöt, vaikuttavuus & raha. SROI-arviointimenetelmä. SOSTEn julkaisuja 1/2016. Suomen sosiaali ja terveys ry. Helsinki.
Niemelä, Mikko & Saari, Juho (toim.) (2011) Politiikan polut ja hyvinvointivaltion muutos. Kelan tutkimusosasto. Tampere.
ME-säätiö (2018) Vaikuttavuuden jäljillä. Hyvän mitan tavoitteet, toteutus ja käytännön opit. https://www.hyvanmitta.fi/wp-content/uploads/2018/09/OSA-1_Hyv%C3%A4n-mitta_-Tavoitteet-toteutus-ja-k%C3%A4yt%C3%A4nn%C3%B6n-opit.pdf [Luettu 25.1.2021] .
Pääministeri Antti Rinteen hallitusohjelma (6.6.2019) Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161662/Osallistava_ja_osaava_Suomi_2019_WEB.pdf [Luettu 25.1.2021].
Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelma (10.12.2019) Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161931/VN_2019_31.pdf [Luettu 25.1.2021].
STM (2015) Kestävää kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia kaikille; STM:n kansainvälistä ja EU-yhteistyötä koskevat linjaukset 2016–2019. https://stm.fi/documents/1271139/1354224/KV-EU-linjaus+2016-2019.pdf/436744de-a5a7-4da0-aabc-f6a936f45231/KV-EU-linjaus+2016-2019.pdf [Luettu 25.1.2021].
Särkelä, Riitta; Siltaniemi, Aki; Rouvinen-Wilenius Päivi; Parviainen, Heikki ja Ahola, Eija (2014) Hyvinvointitalous. Helsinki: Trio-offset.
Särkelä, Riitta (2016) Julkisen kumppanista markkinoiden puristukseen-sosiaali- ja terveysjärjestöjen muutos palvelujen tuottajana. Väitöskirja. Lapin yliopisto. Ensi- ja turvakotien liitto ry. Helsinki.
Tirronen, Jarkko (2011) Politiikkaprosessin sisällä. Polkuriippuvuus, agendan asettaminen ja innovaatioiden leviäminen. Teoksessa Niemelä, Mikko & Saari, Juho (toim.) (2011) Politiikan polut ja hyvinvointivaltion muutos. Kelan tutkimusosasto. Tampere, 26–45.